Asiat sivuosassa

Eduskuntavaaleihin on vielä aikaa miltei kuukausi, mutta silti jo pohdiskellaan ahkerasti mikä puolue kenellekin kelpaa hallituskumppaniksi ja kuka mahdollisesti pääsee ministeriksi, etenkin pääministeriksi. Tuollainen on minusta melkoisen ennenaikaista pohdiskelua. Käydään vaalit ensin ja katsotaan sitten kuka saa ministerinsalkun käteensä. Paljon tärkeämpää on pohtia sitä, mitä tuleva hallitus aikoo tehdä. Aiotaanko oikeasti parantaa köyhien asemaa, tehdäänkö jotain surkealle työllisyystilanteelle, taataanko vanhuksille kunnon hoiva lailla tai muutetaanko verotusta oikeudenmukaisempaan suuntaan? Oleellista on myös tuleeko erilaisia säästökuureja ja leikkauslistoja ja se mihin ne kohdistuvat tai aiotaanko esittää eläkeiän nostoa. Melko sujuvasti etenkin hallituspuolueet ovat nuo kysymykset sivuuttaneet. Korkeintaan on lausuttu ympäripyöreyksiä persujen tapaan ilman konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Oikeista asioista keskustelu saattaa olla kiusallista valtapuolueille, sekä myös persuille, ja siksi kai pidetäänkin ennemmin esillä toisarvoisia asioita. Teatterissakin tietääkseni ensin päätetään mikä näytelmä esitetään ja vasta sitten jaetaan rooleja.

Ketunhäntä kainalossa

Hieno juttu, että Vihreätkin vihdoin viimein haluavat korottaa perusturvaa. Aikaa ja mahdollisuuksia heillä hallituspuolueena siihen olisi ollut jo paljon aiemminkin. Vasemmistoliitto on monta kertaa esittänyt perusturvaan korotuksia, mutta ne eivät ole Vihreille sopineet. Liekö vaalien läheisyys ja pelko tulevasta menestyksestä saanut Vihreissä aikaan tämän heräämisen kantamaan huolta ihmisten toimeentulosta. Vihreät haluavat sadan euron korotusta työttömyysturvaan, vanhempainpäivärahoihin, sairauspäivärahaan ja kuntoutusrahaan. Hyvä esitys, joka toteutuessaan parantaisi monen köyhän tilannetta. Heidän esityksessään on kuitenkin yksi aika paha mutta matkassa. He haluavat purkaa kytköksen perusturvan ja ansiosidonnaisen turvan väliltä. Ansiosidonnainen työttömyysturva ei siis nousisi. En voi hyväksyä tuollaista työttömien vastakkain asettelua. Sillä murennetaan työttömyysturvajärjestelmäämme pahasti ja herääkin epäilys, että se on Vihreiden tarkoituskin. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan taso ei todellakaan ole kovin korkea, keskimäärin noin 1100 euroa kuukaudessa, joten ei ole mitään syytä jättää ansiosidonnaisella päivärahalla eläviä ilman korotusta. Mahtavatko Vihreät edes ymmärtää miten ansiosidonnainen muodostuu. Jos eivät, niin kerrottakoon, että sen kustannuksiin osallistuvat myös työntekijät itse ja että satasen korotus perusturvaan ei tarkoita satasen korotusta ansiosidonnaiseen päivärahaan, vaan ainoastaan noin kuudenkympin verran. Julkiselle taloudelle korotus ilman kytköksen purkua maksaisi noin 75 miljoonaa enemmän. Ei siis ole mistään vallan huikeista summista kyse, vaan ilmeisesti ennemminkin halusta asettaa köyhät vastakkain. Toisin kuin Vihreät, minä haluan turvata kaikille kohtuullisen toimeentulon.

Kermaa kuorimaan

Eduskunta hyväksyi äänestyksen jälkeen uuden postilain, joka avaa postipalvelut kilpailulle EU:n vaatimusten mukaisesti. Ei ole vaikea ennustaa sen johtavan kermankuorintaan yksityisten jakeluyhtiöiden päästessä toimimaan vain parhailla ja tiheimmin asutuilla paikkakunnilla. Lakiin olisi pitänyt kirjata kaikille toimijoille yleispalveluvelvoite hoitaa jakelu viisipäiväisesti koko maassa. Tuon velvoitteen puuttuessa Itellan tehtäväksi jää sitten hoitaa ne heikommin kannattavat alueet. Seurauksena on Itellan toimintamahdollisuuksien ja haja-asutusalueiden palveluiden heikkeneminen. Itellan lienee pakko korottaa hintojaan, tai sitten valtion tulee osoittaa Itellalle varoja toiminnan ja hyvän palvelutason mahdollistamiseksi. Lakimuutos pohjautuu EU-direktiiviin, mutta Suomessa sitä perinteiseen tapaan tulkitaan aivan tarpeettoman ahtaasti. Miksi ihmeessä meidän tarvitsee joka asiassa leikkiä EU:n mallioppilasta? Joskus olisi hyvä toimia oman maan ja omien kansalaisten etujen mukaisesti. Brysselin nöyristelyn lisäksi porvarihallitukselle tuntuu olevan tärkeämpää ideologisista syistä yksityistää ja kilpailuttaa kaikki mahdollinen seurauksista piittaamatta. Ideologian sijaan joskus voisi käyttää järkeäkin.