Nordea törkyilee

Tietysti pankit ovat liikeyrityksiä ja niiden tulee tuottaa voittoa omistajilleen, siksihän ne on perustettu. Pankit eivät kuitenkaan ole irrallaan yhteiskunnasta, vaan osa sitä, ja siksi niiden tulee myös kantaa vastuuta muusta yhteiskunnasta. Toisinaan kun pankkien sijoitus- ja luottopeli on mennyt holtittomaksi vaarantaen niiden toiminnan, on vaadittu yhteiskuntaa apuun, ja apua pankit ovat myös saaneet. Toisinpäin homma ei näytä toimivan. Nyt, kun Nordea, ja muutkin pankit, tekevät erinomaista tulosta, näyttää yhteiskuntavastuu unohtuvan. Nordeaa ei kiinnosta osallistuminen isänmaamme lamatalkoisiin. Huonoina aikoina yhteiskuntaa huudetaan apuun, mutta muulloin toimitaan ikään kuin maailmaa ei olisikaan pankin pääkonttorin ulkopuolella.

Nordean liiketulos kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla 21 % ja liikevoittoa kertyi lähes 80 000 euroa jokaista pankin toimihenkilöä kohden. Noinkin erinomainen tulos ei näytä omistajille riittävän, vaan pitää saada vielä enemmän. Jotkut sanovat sellaista ahneudeksi. Tulosta aiotaan parantaa henkilöstövähennyksillä, kuinkas muuten. Suomessa halutaan vähentää 500-650 henkilöä. Ensin henkilöstö tekee pankille hyvää tulosta ja sitten saa palkinnoksi potkun perseelle. Tuollainen on todella surkeaa henkilöstöpolitiikkaa. On myös selvää, että noin suuri henkilöstön vähennysmäärä tulee väistämättä tarkoittamaan myös toimipaikkojen karsimista etenkin harvempaan asutuilla alueilla. Pieni mielenilmaisu olisi nyt paikallaan, esimerkiksi kaikki Nordean konttorit kiinni päiväksi kaikissa pohjoismaissa. Vaikka sillä ei irtisanomisia estettäisikään, niin olisi se näyttö siitä, että henkilöstö ei kaikkea hyväksy.

Terveyskeskusmaksu pois

Harvoin kuulee kokoomuslaisen suusta mitään järkevää, mutta joskus sellaisiakin ihmeitä sattuu. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon mielestä terveyskeskusmaksu tulisi poistaa, koska maksut voivat estää vähävaraisten ihmisten hoitoon hakeutumista. Risikon mielestä maksun poisto lisäisi tasa-arvoa. Työssä olijoille on tarjolla ilmainen työterveyshuolto, joten varsin monen suomalaisen ei tarvitse maksaa lääkärikäynneistään. Terveyskeskusmaksu koskettaakin pääasiassa eläkeläisiä ja työttömiä, joiden toimeentulo on jo muutenkin niukkaa. Kannatan lämpimästi Risikon ajatusta.

Valkeakoski oli Suomen viimeinen paikkakunta jossa ei peritty terveyskeskusmaksua. Ja olisi vieläkin, mikäli Vasemmistoliiton ryhmällä olisi ollut enemmän voimaa asiasta valtuustossa äänestettäessä.

Lisää veroja rikkaille

Otsikon mukaisia vaatimuksia on tähän asti esitetty lähinnä vasemmiston suunnalta ja siksi hiukan ihmetyttääkin, että tuollaisia vaatimuksia kuuluu nyt myös rikkaiden taholta, joskaan ei kovin laajasti. Ranskalaisessa lehdessä 16 elinkeinopomoa ja superrikasta vaativat, että superrikkaita pitäisi verottaa ankarammin. Se on aivan oikea vaatimus. Vaikka ei sillä valtiontaloutta pelastettaisikaan, niin on se silti osoitus jonkinlaisesta vastuuntunnosta. Toivottavasti heidän toiveensa toteutuu.

Tuosta voisi täällä Suomessakin ottaa mallia. Mielenkiinnolla odotan, milloin suomalaiset ökyrikkaat alkavat vaatia lisää veroja kaltaisilleen. Kaikesta kitisevä ja mitä kummallisimpia ajatuksia suustaan päästelevä Wahlroos voisi vaihteeksi puhua järkeä ja näyttää esimerkkiä muille rahamiehille vaatimalla myös rikkaita vastuunkantoon suomalaisesta hyvinvoinnista.

Kallista säästöä

Ennen 90-luvun lamaa kodinhoitoapua sai yli 52 000 lapsiperhettä ja nykyisin enää alle 9000 perhettä. Avunsaajien määrä on edelleen vähenevä vaikka tarve ei varmasti ole vähentynyt. Koko ajan lisääntyvä vanhustenväestön määrä on johtanut siihen, että nykyisin lähes kaikki liikenevät kotihoitoresurssit käytetään vanhusten hoitoon, ja kun resursseja on aivan liian vähän, niin lapsiperheet jäävät silloin avusta osattomiksi.

Monet kunnat ovat taloudellisesti vaikeassa asemassa ja silloin pitää tarkoin miettiä mihin niukat veroeurot käytetään. Kotihoidosta tinkiminen ei ole kuitenkaan taloudellisesti, saati inhimillisesti, järkevää. Riittävällä kotihoitoavun tarjonnalla voidaan ehkäistä ennalta monia aikanaan kalliiksi käyviä ongelmia. Esimerkiksi yksi huostaan otettu lapsi maksaa kunnalle noin 300 euroa päivässä, eli noin 9000 euroa kuussa. Jos yksikin huostaanottotapaus voidaan estää esim. riittävällä kotihoito- tai muulla avulla lapsiperheille, niin samalla ainakin kolme kunnantyöntekijää on tienannut palkkansa. Ja apua saanut perhe voi paremmin.

Kyse ei ole kuitenkaan aina kunnan taloudellisesta tilanteesta, vaan myös päättäjien tahdosta. On toki hienoa, että lähes kaikkien päättäjien mielestä ongelmien ennaltaehkäisyyn tulee panostaa, mutta sitten kun tulee aika tehdä konkreettisia päätöksiä, esim. talousarviota laadittaessa, niin noiden samojen päättäjien mielestä ei juuri nyt olekaan varaa ennaltaehkäisyyn. Dementia iskee ja sana muuttuu lihaksi valitettavan harvoin. Optimistina kuitenkin uskon, että joskus riittävän moni päättäjä oppii käyttämään laskinta, ja ennen kaikkea kuuntelemaan sydäntään. Se on suoraan verrannollista vasureiden määrään.

Perinne jatkukoon

Huono uutinen heti aamusta. Aamutupakointi lähes tuplaa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan syöpäriskin. Lohdullista tuossa samassa tutkimuksessa on se, että päivän aikana poltettujen savukkeiden kokonaismäärä ei vaikuttanut riskiä lisäävästi. Voin siis vedellä sauhuja päivän mittaan mielihalujeni mukaan rauhallisin mielin kunhan jätän aamutupakan pois. Siitä kyllä seuraisi vaikeampia ja äreämpiä aamuja, jos en voisi mennä kahvikupposen kanssa takapihalle tupakalle kuuntelemaan lintujen laulua ja heräilemään rauhassa auvoiseen aamuun. Taidan jatkaa entiseen, jo perinteikkääseen, malliin.

Vasemmistosta vaiettiin

Iltalehti kyseli tänään puolueiden päättäjiltä, pitäisikö hallitusohjelma avata uuteen mietintään. Kysymystä perusteltiin taloustaantuman uhalla, koska monien Euroopan maiden ja USA:n taloustilanne on heikentynyt merkittävästi ja pörssikurssit tulleet nopeaa tahtia alas.

En ota kantaa Iltalehden kysymykseen, mutta sen sijaan Iltalehden tapa valita vastaajat kyselyynsä ei ansaitse kovin korkeaa arvosanaa. Taas kerran Vasemmistoliitto sivuutettiin ikään kuin koko puoluetta ei olisi olemassakaan. Sen sijaan kaikkien muiden puolueiden mielipiteistä oltiin kiinnostuneita, vaikka Vihreät, Rkp ja Kristillisdemokraatit ovat selkeästi Vasemmistoliittoa pienempiä puolueita. Tällä tavallako Iltalehti ymmärtää tasapuolisuuden ja objektiivisen tiedonvälityksen? Melko reilua?

Halpatyövoimapula

On kyllä melkoisen ihailtavaa miten sinnikkäästi jotkut jaksavat olla huolissaan meitä muka uhkaavasta työvoimapulasta. Elinkeinoelämän keskusliiton posetiivareiden mukaan useilla toimialoilla työvoimapula on noussut merkittäväksi tuotannon esteeksi. Esimerkkeinä mainitaan mm. rakentaminen ja palvelut. Kauniisti sanottuna tuollaiset väitteet ovat täysin perusteettomia. Työvoimaa on kyllä riittävästi saatavilla, mutta sen sijaan työnantajia ei ole läheskään riittävästi. Esimerkiksi palvelualoilla tehdään varsin paljon vajaata työaikaa, joten ”työvoimapulaa” olisi hyvin vaivatonta helpottaa tarjoamalla työntekijöille täysiä normaaleja työpäiviä.

Olen monesti ihmetellyt mikä noiden työvoimapulapuheiden tarkoitus oikein on enkä ole kovin hyviä selityksiä vielä keksinyt. Yksi selitys voisi olla se, että puhumalla työvoimapulasta saadaan yleinen hyväksyntä ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäytölle. Ehkäpä Elinkeinoelämän keskusliitto tarkoittaakin puheillaan halpatyövoimapulaa.

Toinen selitys voisi olla se, että työvoimapulalla on kätevä perustella liian pientä henkilöstömäärää. On varsin helppoa vaatia työntekijöitä venymään ja yrittämään pärjätä vähemmällä väellä kun muka ei uutta väkeä voida palkata saatavuusongelmien vuoksi. Todellinen syy lienee kuitenkin haluttomuus.

Kolmantena selityksenä voisi olla pyrkimys myöhentää eläkeikää. Jos työvoimaa ei ole saatavilla, niin muiden on silloin tehtävä pidempään töitä. Siis mitä töitä? Mielenkiinnolla odotan, milloin Elinkeinoelämän keskusliitto osoittaa konkreettisesti työpaikkoja kaikille halukkaille.

Ja vielä neljäs selitys. Työvoimapulaväitteillä saadaan muokattua yleistä mielipidettä. Kun muka on työpaikkoja tarjolla, mutta tekijöitä ei löydy, niin työttömät saadaan näyttämään laiskoilta ja työhaluttomilla yhteiskunnan eläteiltä. Sillä taas voidaan perustella työttömyysturvan heikennyksiä ja sen seurauksena työttömistä saadaan entistä nöyrempiä ottamaan vastaan millaista työtä hyvänsä millaisilla ehdoilla hyvänsä. Tuossakin haiskahtaa vahvasti halpatyövoimapulan henki.

En tiedä ovatko ajatukseni oikeita, mutta jos joku keksii parempia selityksiä, niin mieluusti kuuntelen.

Solidaarisuutta vielä on

Useahkosti kuulen väitettävän, että ay-liikkeestä on solidaarisuus kadonnut. Osin se kyllä pitää paikkansa ja siksi onkin ilahduttavaa välillä lukea positiivisia uutisia ay-liikkeen konkreettisista solidaarisuuden osoituksista. Viimeisin osoitus tästä on Rautaruukin työntekijöiden päätös pysäyttää tuotanto ja siten auttaa puolalaisia komennusmiehiä saamaan palkkasaatavansa aliurakoitsijana toimivalta saksalaiselta Beroalta. Paitsi että palkkoja ei ole maksettu ajallaan, niin myöskään palkkataso ei ole lähelläkään suomalaisen työehtosopimuksen minimitasoa. Lisäksi työtä on teetetty 11 tuntia päivässä ilman vapaapäiviä jo monen viikon ajan. Melkoisen härskiä toimintaa, eikä siksi olekaan ihme, että Rakennusliitto uhkaa Beroaa saarrolla. Ei tuollainen toiminta saisi olla Suomessa mahdollista. Se ei ole suomalaisen työntekijän eikä yrittäjän etujen mukaista. Rautaruukki on vahvasti valtio-omisteinen yhtiö ja sen pitää siksi toimia hyvänä esimerkkinä muille. Aktiivisella valtion omistajaohjauksella tuollainen epäterve kilpailu ja työehtojen polkeminen voidaan helposti lopettaa. Hyvä Rautaruukin metallimiehet. Esimerkkinne kaltaista toimintaa tarvittaisiin paljon enemmän ja paljon useammin.