Kuitu käymään?

Männä viikolla paikallislehti kertoi etusivullaan, että Kuidulle on löytynyt jatkaja. Uutinen on sekä hyvä, että myös yllättävä. En enää aikoihin oikein jaksanut uskoa tuollaisen uutisen ilmaantumiseen, enkä juurikaan edes miettinyt koko asiaa. Näemmä positiivisiakin asioita näinä synkeinä aikoina vielä tapahtuu. Eihän tuo tehdas jatkajan löytymisestä huolimatta käynnisty vielä vähään aikaan, ehkä joskus syksymmällä. Uutisenkin mukaan aika paljon on vielä kysymysmerkkejä matkassa, paljon voi vielä tapahtua ja tilanteet muuttua ja siksipä ei kannatakaan vielä hirveästi hehkutella asiasta. Kyllä silti suupielet väkisinkin vääntäytyvät hymyyn.
Säterin käynnistyminen olisi monille asuntovelkojen, laskujen ja perheen elatuksen kanssa kamppaileville ilouutista positiivisempi asia. Oletukseni on, että vain toinen isoista linjoista käynnistyy, joten kaikkia reilua kolmeasataa siellä tuskin silloin tarvitaan. Olettaisin, että noin parillesadalle työtä olisi tarjolla. Se on melkoinen määrä työttömyyden runtelemassa kaupungissamme. Omalta osaltani en tiedä onko minulle tarjolla työpaikkaa, ja jos sattuisi olemaan, niin minkälainen. Vuorotyö ei enää isommalti houkuttele ihan jo pelkästään jaksamisen takia. 31 vuotta huonosti nukuttuja öitä ja happovaivoja alkaa jo riittämään. Vaihteeksi voisin tehdä normaalia päivätyötä, elää ja nukkua ihmisten aikaan. Viisaampaa kuitenkin miettiä sitä vasta sitten, kun Kuitu käy ja kukkuu ja minua sinne kaivataan, jos kaivataan.

Paavosta tuli pomo

Nyt sitten astuttiin Arhinmäen aikaan Vasemmistoliiton johdossa. Äänestystulos oli selvä: Paavo Arhinmäki 34 ääntä, Merja Kyllönen 20 ääntä ja yksi äänesti tyhjää. Oikeastaan yllättävän paljon Kyllönen sai ääniä. Nuo äänet hän kyllä ansaitsi. Tänään kun katselin ja kuuntelin Merja Kyllöstä, niin kyllä hänen esiintymisensä vaikutti ihan hyvältä ja uskottavalta. Uskonpa hyvinkin, että Merjasta kuulemme vielä paljon. Ei todellakaan olisi ollut mikään vahinko puolueelle, vaikka Kyllönen olisi tullut valituksikin.
Molemmat ehdokkaat, ja muutkin puheenvuorojen käyttäjät, toivat esille tarpeen uudistaa Vasemmistoliittoa. Epäselväksi minulle kyllä jäi se, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Vasureiden ohjelma ja aate on nykyaikainen ja ajankohtainen, eikä siihen ole tarpeen tehdä isompia muutoksia. Mutta toimintatapoihin, esiintymiseen, ajatusten julki tuomiseen ja yleensäkin julkisuuskuvaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ajatukset ovat oikeita, mutta ajatusten perille menossa on toivomisen varaa. Siinä asiassa Vasemmistoliiton pitää uudistua. Vasemmistoliitto on vastaisuudessakin vähäosaisten asialla, eikä siinä asiassa linja lipsu.
Ehkä pikemminkin linjaa voisi terävöittää ja ennen kaikkea terävöittää linjan julistusta, ettei ajatuksemme jää kenellekään epäselväksi. Puhutaan suomea, lyhyesti ja ytimekkäästi, populismiakaan pelkäämättä, totuutta kaihtamatta. Siitä se lähtee uusi nousu ja sen myötä parempi aika duunareille, työttömille, pätkätyöläisille ja kaikille vähäosaisille.

Hauskaa juhannusta

Veden äärellä on ihmisen hyvä olla. Ei kuitenkaan veden alla, ainakaan liian pitkään. Vesi sopii mainiosti perunan keittoon ja kuumana totilasiin. Sen sijaan aika inhaa on kun se tulee pisaroina taivaalta. Näin mittumaarin aikaan monet suomalaiset ovat veden äärellä sisäistäen limonadia kossun kera, jotka kummatkin ovat enimmäkseen vettä. Liekö tuo runsas veden määrä se, joka sekoittaa niin monen pään? Juhannuksena hukkuneiden määrä on suoraan verrannollinen vallitsevaan säätilaan. Ulos katsoessa voisikin olettaa, että luku jää tänä vuonna melko pieneksi. En nyt viitsi pohtia tämän syvällisempiä asioita. Jääkööt koulut, vanhusten hoito, talousvaikeudet, taksat, maksut, verot ja muut sellaiset hetkeksi vähemmälle mietinnälle. Nyt on juhannus, mielessä kuuma grilli ja kylmä kalja. Nyt rentoudutaan. Hauskaa juhannusta kaikille.

Kristillistä kokkarikepulointia

Kokoomusta näyttää suuresti närästävän koskin kouluverkko ja kaupunginhallituksen sen suhteen tekemä linjaus. Hallitushan päätti linjauksesta, jonka mukaisesti kouluverkko säilyy nykyisellään, paitsi jo käytännössä lakkautetun Eerolan osalta, ja Leppälän ja Sointulan koulut korjataan. Tämähän ei sopinut Kokoomukselle ja he ovatkin ilmeisesti päättäneet kaikin tavoin estää, haitata ja jarruttaa tuon linjauksen toteutumista. Kuulemani mukaan eilisessä kasvatus- ja opetuslautakunnan kokouksessa Kokoomuksen koululikvidointilinja sai enemmistön taakseen. Kiittää siitä saamme kristillisten ja Keskustan edustajia. Keskustan edustaja on esiintynyt pienten koulujen puolustajana, etenkin Haukilan. Eilisen jälkeen on kovin vaikea välttyä ajatukselta, että Keskustan edustajalle on kuitenkin se ja sama mikä on muiden koulujen kohtalo, kunhan Haukilaan ei kajota. Hän ei ilmeisesti ole sisäistänyt ajatusta, että Haukilan kouluun ei hallituksen linjauksen mukaan ole tarkoituskaan kajota. Lautakunnassa kyse oli Leppälän peruskorjauksesta, jonka eteenpäin vieminen ei siis Kokoomukselle passaa.
Juuri kun kouluasioiden piti loksahtaa kohdalleen, niin Kokoomus sai jumpittelullaan aikaan sen, että Leppälän ja Sointulan suunnan oppilaat saavat elää edelleen epävarmuudessa. Koulu alkaa elokuussa ja nyt on kohta juhannus. Todella ”tyylikästä” toimintaa lapsia, lasten vanhempia ja opettajia kohtaan. Lautakunnan nyt tekemä päätös ei voi jäädä tuollaiseksi. Jos ei muu auta, niin hallituksen tulee käyttää otto-oikeuttaan ja tehdä aiemmin päätetyn linjan mukainen ratkaisu. Kokoomuksen harrastama lasten kustannuksella politikointi saa jo riittää.

Vaihdos

Martti Korhonen viisaana miehenä teki sen mitä pitikin, eli ilmoitti eroavansa puheenjohtajan tehtävästä. Uusi puheenjohtaja valitaan 27.6. puoluevaltuuston ylimääräisessä kokouksessa. Helsingin matka on siis edessä. Lienee melkoisen todennäköistä, että Paavo Arhinmäki tulee valituksi. Martti Korhonen on asiantunteva pitkän linjan puurtaja, olemukseltaan rauhallinen ja harkitseva. Liika kiltteys ei tosin aina ole hyväksi. Tässä ajassa Vasemmistoliitto tarvitsee toisenlaisen puheenjohtajan. Ennen kaikkea tarvitsemme sellaisen keulakuvan, jolla on hyvä esiintymistaito ja joka kykenee esittämään asiat kansantajuisesti ja lyhyesti. Olen sanonut ennenkin, että me tarvitsemme vasuri-Soinin. Paavossa olisi ainesta.
En odota, eikä kenenkään muunkaan kannata odottaa mitään pelastavaa messiasta, sellaista ei ole eikä tule. Ei ole syytä liioitella keulakuvan vaihdon merkitystä, vaikka politiikka kovasti onkin henkilöitynyt. Merkityksellisempää on perusjärjestöjen toiminnan parantaminen ja useassa tapauksessa elvyttäminen. Vaikea on kenenkään puheenjohtajan pallilla istuvan saada mitään aikaan ilman jäsenistöä. Toisaalta, hyvällä keulakuvalla on helpompi houkutella jäseniä.

Tulospohdintoja

En edes yritä tehdä mitään syvällistä analyysiä, mutta muutaman ajatuksen näin tarpeelliseksi kirjoittaa sunnuntaisesta vaalituloksesta.
Käytyjen eurovaalien äänestyslaiskuus osoitti taas kerran sen, että suomalaisia ei kiinnosta koko EU. Se koetaan kovin kaukaiseksi ja ennen kaikkea monien mielestä sen päätöksiin ei voi vaikuttaa, joten miksi siis vaivautua äänestämäänkään. Erityisesti vasureiden kannattajakunnassa on laajalti EU-vastaisuutta ja vähintäänkin voimakasta kriittisyyttä unionin tekosia kohtaan. Aiemmissa vaaleissa tuo vahva EU-kriittisyys kanavoitui Esko Seppäselle muhkeana äänisaaliina. Nyt kun Seppänen ei ollut ehdolla kannattajamme jäivät kotiin tai äänestivät EU-vastaisena profiloitunutta Timo Soinia. Vasemmistolainen kriittinen ääni ei nyt sitten kuulu Brysselissä ja sen seurauksena duunareilla on entistä vähemmän hyvää odotettavissa EU:n taholta.
Paikan säilyttäminen olisi vaatinut vain noin 2800 ääntä enemmän. Se määrä olisi ollut kyllä saatavissa helposti, jos puolueessa olisi hivenen vakavammin suhtauduttu vaaleihin, etenkin perusjärjestötasolla. Myös täällä Valkeakoskella.
Vasemmistoliitolla on nyt vakavan pohdinnan aika, kun kannatusprosentti jäi jopa RKP:n alle. Kannattajiemme kiinnostamattomuudella ja EU-vastaisuudella ei voida kokonaan tuota epäonnistumista selittää. Vahvasti vikaa on yleisessä mielikuvassa puolueesta. Tarttis varmaan tehdä jotain. Olisikohan aiheellista kutsua koolle ylimääräinen puoluekokous uudistamaan puoluetta ja myös vaihtamaan puheenjohtajaa? Pelkillä henkilövaihdoksilla ei ihmeitä tehdä, mutta sekin jo olisi askel oikeaan suuntaan. Tarvitaan myös räväkämpää otetta, konkreettisia tavallisten ihmisten arkielämään vaikuttavia ehdotuksia sellaisella kielellä esitettynä, että ne varmasti tulevat ymmärretyiksi. Soinimaiset lyhyet tokaisut ovat osoittautuneet tehokkaiksi, joten miksi emme käyttäisi sellaisia. Pieni populismi ei ole pahasta. Tätä asiaa pitää pohtia vielä moneen kertaan ennen kuin hukka perii tai on mitään perittävää.

Lihaslöytö

Ruumiillisen työn pitkäaikaisvaikutukset saattavat toki olla positiivisia fyysisen kunnon kohotustarkoitusta ajatellen, mutta lyhyemmällä aikajaksolla tarkasteltuna vaikutukset tuntuvat varsin lähinnä kivuliailta. Ihmisraunio on lievä ilmaisu kuvaamaan tämänhetkistä vointiani. Eilisen puunsahuupuuhan seurauksena saatoin tänä aamuna tehdä positiivisen havainnon. Armaassa kehossani on siis sittenkin lihaksia, koskapa ne nyt tuntuvat kipeiltä. Siis todellakin, kehossani on muitakin lihaksia kuin tupakin imentään tarkoitettuja, jotka kyllä ovat kunnossa. Ei myöskään liene kovin kaukaa haettua väittää, että kirkkojen ovipielissä olevat vaivaisukot ovat tällä hetkellä itseäni notkeampia. Sen verran tehokkaasti tuo eilinen puupuuha imi miehestä mehut, että en jaksanut edes ”mehua” imeä. Eipä ole nyt sitten krapulaakaan, kiitos tuon klapikasan.
Tämä päivä kuluneekin kaupunginhallituksen, maakuntahallituksen ja sivistyslautakunnan papereita lukiessa muutaman sadan sivun verran. Äänestämässä toki pitää myös käydä. Toivottavasti moni muukin muistaa käyttää oikeuttaan, piti EU:sta tai ei. Ja numerohan oli 109…

Antanen Annalle

Pitkään on pitänyt miettiä kuka onnellinen huomenna saakaan ääneni. Nyt olen vahvasti päätymässä Anna Mikkolaan, numero 109. Omantuntoni vaakakuppia Annan hyväksi kallistaa etenkin hänen sanavalmiutensa ja kiistämätön osaamisensa, jonka hän on hankkinut toimiessaan pitkään europarlamentaarikko Esko Seppäsen avustajana. Vastaukset tulevat häneltä takeltelematta ja selkokielellä. Jos hän tulee valituksi, niin hänen ei tarvitse opetella europarlamentin toimintatapoja ja muita käytännön asioita, kuten untuvikkojen pitäisi. Siellä jo olleena hän pääsee heti töihin käsiksi jatkamaan Esko Seppäsen hyvää työtä piikkinä Brysselin eurokraattien lihassa.
Julkkishörhöistä ja populistipelleistä ei suomalaisille europarlamentissa ole hyötyä. Siellä tarvitaan oikeaa osaamista ja tekemisen halua. Siellä tarvitaan etenkin kriittistä suhtautumista unionin byrokraattien puuhasteluihin, ettei EU toimisi vain rahan ja bisnesmaailman etujen mukaisesti.
Myös tavallisten kansalaisten, duunareitten ja työttömien on saatava osansa.
Vaaka kallistuu Annan hyväksi vielä iänkin vuoksi (28), joten hän ehtii toimimaan meppinä vielä pitkään. Anna on hyvä, ellei peräti loistava valinta. Taidan antaa Annalle.

Teamia ei tule

Suurliittohanke TEAM on nyt sitten kuollut ja kuopattu. Hyvä niin, kiitos metallin vasureiden.
Jo alun alkaenkin lähinnä ylätason puuhailuna rakenneltu suurliittohanke oli jo viime aikoinaan huonovointinen, vaikka sitä kaikin keinoin liittopomot yrittivätkin pitää elinvoimaisena. Liittojen jäsenistöä koko asia ei edes isommalti kiinnostanut, joten ei siis mikään ihme, että aktiivisuus hankkeesta äänestettäessä jäi melkoisen vähäiseksi. Useimmat luottivat kaiketi ylhäältä tulleeseen yksipuoliseen propagandaan Teamin siunauksellisuudesta. Väitän, että jos liittojen jäsenistö olisi vaivautunut paremmin ottamaan selvää asiasta, niin hanke olisi saanut enemmistön tyrmäyksen. Teamin kaatuminen näyttää lausunnoista päätellen ilmiselvästi harmittavan liittopomoja. No, saavathan he kohtuullisen korvauksen pienestä harmistuksesta. Melkoinen määrä hankkeen tiimoilla tehtyä työtä ja käytettyä rahaa osoittautui turhaksi. Alun alkaenkin olisi ollut järkevämpää käyttää kaikki tuo energia etujen ajamiseen, eikä organisaatiopuuhailuihin. Liittojen välistä yhteistyötä on syytä lisätä ja päästä eroon turhista liittorajakiistoista, valtapeleistä yms. nippeliasioista ja keskittyä siihen ydintehtävään, duunareitten etujen ajamiseen. Teamia emme siihen tarvitse, maalaisjärki ja se vanhanaikainen solidaarisuus riittää. Hyvästi Team, ikävä ei tule.