Paavosta tuli pomo

Nyt sitten astuttiin Arhinmäen aikaan Vasemmistoliiton johdossa. Äänestystulos oli selvä: Paavo Arhinmäki 34 ääntä, Merja Kyllönen 20 ääntä ja yksi äänesti tyhjää. Oikeastaan yllättävän paljon Kyllönen sai ääniä. Nuo äänet hän kyllä ansaitsi. Tänään kun katselin ja kuuntelin Merja Kyllöstä, niin kyllä hänen esiintymisensä vaikutti ihan hyvältä ja uskottavalta. Uskonpa hyvinkin, että Merjasta kuulemme vielä paljon. Ei todellakaan olisi ollut mikään vahinko puolueelle, vaikka Kyllönen olisi tullut valituksikin.
Molemmat ehdokkaat, ja muutkin puheenvuorojen käyttäjät, toivat esille tarpeen uudistaa Vasemmistoliittoa. Epäselväksi minulle kyllä jäi se, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Vasureiden ohjelma ja aate on nykyaikainen ja ajankohtainen, eikä siihen ole tarpeen tehdä isompia muutoksia. Mutta toimintatapoihin, esiintymiseen, ajatusten julki tuomiseen ja yleensäkin julkisuuskuvaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ajatukset ovat oikeita, mutta ajatusten perille menossa on toivomisen varaa. Siinä asiassa Vasemmistoliiton pitää uudistua. Vasemmistoliitto on vastaisuudessakin vähäosaisten asialla, eikä siinä asiassa linja lipsu.
Ehkä pikemminkin linjaa voisi terävöittää ja ennen kaikkea terävöittää linjan julistusta, ettei ajatuksemme jää kenellekään epäselväksi. Puhutaan suomea, lyhyesti ja ytimekkäästi, populismiakaan pelkäämättä, totuutta kaihtamatta. Siitä se lähtee uusi nousu ja sen myötä parempi aika duunareille, työttömille, pätkätyöläisille ja kaikille vähäosaisille.