Koulu alkoi

Kaksi koulupäivää takana, edessä enää melkein vuosi. Eilen siis aloitin opiskelun saadakseni varastomiehen ammatin. Ensimmäinen päivä oli sellainen kevyt vajaan kolmen tunnin rupeama, jossa lähinnä käytiin läpi tulevan koulutuksen sisältöä ja käytännön asioita. Tänään sitten päästiinkin jo varsinaiseen asiaan oppimaan varastoinnin salaisuuksia. Tästä se lähtee.
Teoriajakson jälkeen on edessä kesän mittainen työharjoittelu, kunhan ensin löydän harjoittelupaikan jostakin. Luulisi toisaalta ilmaisen työvoiman työnantajille kelpaavan. Hyviä vinkkejä otetaan kiitollisuudella vastaan.

Perspelinpolitiikkaa

Perssuomalaisten pomo, Timo Soini, ilmoitti lähtevänsä EU-ehdokkaaksi. Sinänsä mielenkiintoinen takinkääntö, koska hän kertoi tammikuussa, ettei lähde ehdokkaaksi. Saahan toki mieltään muuttaa, eikä siinä ole mitään pahaa tai moitittavaakaan, mutta nyt väkisinkin tulee mieleen ajatus persujen matematiikkajaoston vaalipelistä. Soini halunnee varmistaa, että Perussuomalaiset saavat vähintäänkin sen toisen paikan kristillisten ja persujen vaaliliitolle gallupeissa luvatuista kahdesta paikasta. Noinhan se varmistuu. Siinä sitä on äänestäjällä miettimistä, kun antaa äänensä kristilliselle humanistille, niin samalla tuleekin tukeneeksi kiivasta änkyrärasistia. Tuli ja vesi liitossa, tai sitten ei. Pelin politiikka vaalimatematiikalla höystettynä menee periaatteiden edelle. Sellaisia seteliselkärankaisia nuo Vennamon jälkeläiset ovat.
Timo Soini tulee todennäköisesti valituksi, ainakin julkisuudessa, vihaamaansa EU-parlamenttiin. Veikkaanpa, että hän istuu siellä jonkin aikaa ja sitten ilmoittaa palaavansa Suomen eduskuntaan. Se saattaa joidenkin mielestä näyttää äänestäjien pettämiseltä, ja sitähän se pitkälti onkin.
Soinihan ilmoitti myös haluavansa jatkaa puolueensa puheenjohtajana ja pyrkivänsä Suomen eduskuntaan 2011 vaaleissa. Eihän tuota muuten voi tulkita, kuin että Soini pelaa karismallaan äänestäjien kustannuksella mautonta peliä, jossa hän itse voi valita pallinsa, josta nostaa hyvää palkkaa.
Soini siis istunee EU-parlamentissa hetken ja palaa sitten takaisin Suomeen puhumaan mukavia.
Hänen paikalleen EU:ssa istunee Veltto Virtanen. Siinä sitä onkin muilla euroedustajilla hämmästelemistä, kun Veltto aukaisee sanaisen arkkunsa. Siinä ei auta edes tulkit, kun me suomalaisetkaan emme yleensä ymmärrä hänen sekavia puheitaan.

Lakupiiput pelastuivat

Tupakkalakityöryhmä joulukuisessa esityksessään olisi halunnut kieltää lakritsipiiput, mutta onneksi peruspalveluministeri Risikko poisti tuon kohdan työryhmän esityksestä. Samoin poistettiin kohta, jossa haluttiin kieltää vesipiiput, tupakoinnin näyttäminen televisiossa ja elokuvissa sekä tupakointi sairaaloiden piha-alueilla. Hivenen järjenvaloa pilkahtelee sentään jossain, etteivät kiilusilmäiset terveysfasistit tupakoinnin vastaisessa kiihkoilussaan saa aivan kaikkia älyttömyyksiä läpi. Aika paljon kuitenkin on muuttumassa työryhmän esityksen mukaisesti. Tupakkatuotteet eivät saa tulevaisuudessa olla esillä myymälöissä, automaattimyynti kielletään ja tupakoida ei saisi paikoissa, joissa lapset ja nuoret oleskelevat. Mitähän sellaisia paikkoja ei ole, jossa lapset ja nuoret eivät oleskele? Ahtaasti tulkittuna se voisi tarkoittaa kaikkia katuja, teitä, toreja ym. Ei oikein kykene edes suuttumaan, koska tämä touhu menee niin naurettavaksi. Vaikka eivät nuo puuhastelut paljoa nauratakaan. Se on varmaa, että en taatusti edes harkitse tupakoinnin lopettamista, niin kauan kuin tuollaiset hurmioituneet natsa-natsit saavat mietinnöissään tehtyä tupakoitsijoista pahimman laatuisia rikollisia. Lopettakaa turha vouhkaaminen ja hankkikaa elämä.

Kouluun

Tänään ehtoopäivällä soittelin kysyäkseni, josko olisin päässyt hakemaani koulutukseen ja vastaus tiedusteluuni oli myönteinen. Olin tuosta tiedosta varsin ilahtunut, väittäisinpä jopa isommalti liioittelematta, että varsin suuresti ilahtunut.
Hain tässä taannoin logistiikka / varastoalan koulutukseen, ja jo siitä olin tyytyväinen, että pääsin haastateltavaksi monien hakijoiden joukosta. Hakijoita oli tiettävästi noin 80 ja koulutukseen otetaan 14. En tiedä, mutta arvelisin haastatteluun kutsutun noin puolet hakijoista. Nyt siis selvisin myös haastattelukarsinnasta kunnialla ja pääsin kouluun. Arvella toki voi, painoiko valintakriteereissä enemmän säälittävyys, kuin vakuuttava kirjallinen ja suullinen esiintyminen. Voi olla ettei kummatkaan, vaan pikemminkin se, että minulla ei ole entuudestaan mitään tutkintoa mistään ammatista. Kaltaisiani keski-ikäisiä, käytännössä ammattitaidottomia ukkoja, on teollisuudesta potkittu pihalle pilvin pimein viime aikoina.
Silloin nuorena miehenä, kun kouluja olisi pitänyt käydä, niin sellainen ei kiinnostanut. Silloin pääsi töihin, jos oli työhaluja. Nyt on ajat toiset. Vaikka mitä osaisi, niin töihin on turha hakea ilman todistusta pätevyydestä. Nyt on edessä vuoden istuminen koulun penkillä. Isona minusta siis tulee varastomies. Toivottavasti joku sitten vuoden päästä tarvitsee rautaista varastoalan ammattilaista.

Tavasetakuu pöydälle

Ajattelin eilisen kaupunginhallituksen kokouksen sujuvan nopeasti, koska listalla ei ollut mielestäni mitään vallan järisyttäviä ja suuria intohimoja herättäviä asioita. Niin vain silti vierähti kolme ja puoli tuntia. Asiaa ja sanottavaa kollegoilla piisasi vähintäänkin kiitettävästi. On toki hyvä asioita pohtia perusteellisesti ja monelta kantilta. Silti on hetkittäin mieleeni hiipinyt epäilys siitä, että tuovatko kaikki käytetyt puheenvuorot minkäänlaista lisäarvoa käsiteltävään asiaan.
Vajaa vuosi sitten valtuusto kieltäytyi Tavase-lainan takauksesta. Nyt tuo ”väärä” päätös oli tuotu hallituksen käsittelyyn ja myöhemmin valtuustolle esitettäväksi ilmeisenä toiveena ”oikean” päätöksen aikaansaaminen. Esitin päätösehdotuksen hylkäystä, mutta en saanut kannatusta. Hallitus päätyi kuitenkin jättämään asian pöydälle. Minulle se nyt oli se ja sama, koska asian uudelleen esille tullessa esitän uudelleen päätösehdotuksen hylkäämistä. Valtuustohan asian lopullisesti ratkaisee, enkä lähtisi vetoa lyömään lopputuloksesta. Epävarma lopputulos valtuustossa oli kaiketi se oikea syy pöydälle jättöön, koska näin jää aikaa epävarmojen valtuutettujen pehmittämiseen tavaselle suopeiksi.

Purkupuuhia

Paikallislehtemme kertoi tänään Roukontien autiotalojen purkamisesta. Hyvä että puretaan, sillä eivät ne ainakaan kaunista ympäristöä. Purkamisen hoitaa ja maksaa tonttien omistajat, joiden tarkoitus on aikanaan rakentaa tilalle kerrostaloja. Viime syksynä purettiin pois myös Urheilukadun varrella olleet talot. Niiden purun kustansi kaupunki. Käytäntö on ollut, että rakennusten purkukustannuksista vastaa se, joka tontille aikoo uutta rakentaa. Noinhan asia meni Roukontiellä, mutta poikkeuksellisesti Urheilukadulla näin ei tehty, vaan purkukustannukset lankesivat veronmaksajille. Asiasta päätettiin viime lokakuussa valtuustossa äänestyksen jälkeen numeroin 28 – 15. En kannattanut 200 000 euron tuhlausta tuohon purkuhankkeeseen, joka olisi kuulunut tulevan rakennuttajan maksettavaksi. Nyt, muutamia kuukausia tuon tuhlauspäätöksen jälkeen, kaupungin hallintokuntien pitää vimmaisesti säästää. Esimerkiksi päivähoidon pitäisi säästää tänä vuonna 157 000 euroa ja sitä säästöä aiotaan repiä mm. päiväkotien tarvikkeiden ostoista luopumalla. Milloinkohan opitaan hivenen vastuullisempaa rahankäyttöä? Tuollaisia, ilmeisesti jonkun ahaa-elämykseen perustuvia, ylimääräisiä menoja näyttää olevan joka vuosi, ja kummallista kyllä, valtuuston enemmistö ne näyttää hyväksyvän. Mitähän tänä vuonna saamme eteemme?

Hannu Hanhet

Katselinpa tuossa aamutuimaan eilisen A-zoomin, jossa mukana oli koskilainen Teuvo Nieminen töitä etsimässä. Täytyy sanoa, että Teuvo esiintyi ohjelmassa ihan mallikkaasti. Samaa ei voi sanoa työministeri Tarja Cronbergista. Arvon ministeriä kuunnellessa näinkin rauhallisen miehen ärsytyskynnys ylittyi ja pulssini kohosi hänen ladellessaan taas samoja vanhoja latteuksia. Mahtaako ministeri muuta osatakaan? Ministerin mukaan lähivuosina on taas kerran odotettavissa huikea työvoimapula. Hän toisteli myös samaa mantraa, kuin hallituskumppaninsa Keskusta ja Kokoomus työssäoloaikojen pidentämisestä perustellen sitä sukupolvien välisellä oikeudenmukaisuuskysymyksellä. Siis vanhoja ei saisi päästää eläkkeelle, jotta nuoret saavat olla työttömänä tai parhaassa tapauksessa pätkätöissä. Varmaan ihan toimivaa logiikkaa, ainakin tuolta vihreästä norsunluutornista katsottuna.
Vihreät näyttävät olevan kyllä melkoisia Hannu Hanhia. Tekevät he mitä vain, niin aina gallupeissa kannatus nousee. Se on kyllä kummallista, koska Vihreiden tekosilla hallituksessa on melko vähän yhteistä heidän julistamansa sanoman kanssa. Tosin sen sanomankin laita on vähän niin ja näin, lähinnä ympäripyöreää hyvää ja kivaa kaikille ympäristösuolalla maustettuna. Ei ole vaikea veikata, että hallituskipeydessään he vielä taipuvat ydinvoiman lisärakentamiseenkin pienen kiukuttelun jälkeen. Kauas on kuljettu Koijärveltä. Kuinkahan pitkälle vanha hyvä mielikuva kantaa, ennen kuin äänestäjät heräävät todellisuuteen ja vihreä raikkaus paljastuu valtakabinettien ummehtuneisuudeksi?

Järki voitti eläkeikäkiistassa

Päivä alkoi positiivisten uutisten merkeissä.
Maamme hallituksesta on viimein löytynyt pieni pilkahdus järjen valoa. Hallitus päätti perääntyä aikeissaan muuttaa eläkeikää. Syynä on mitä ilmeisimmin kansalaisten ja ammattijärjestöjen jyrkkä vastustus. Eläkeiän korotusta vastustavaan adressiin kertyi hetkessä toistasataatuhatta allekirjoitusta ja erilaisia hanketta vastustavia toimia ja tapahtumia oli suunnitteilla. Myös täällä Valkeakoskella piti lauantaina järjestää Koiton aukiolla tapahtuma, jossa paikalla olisi ollut mm. useita kansanedustajia. Nyt kun hallitus perääntyi, niin tuo tilaisuuskin on peruutettu. Mahtoikohan tuo suunnittelemamme tilaisuus olla viimeinen niitti hallituksen eläkehaihattelujen arkussa? Ehkä ei, mutta nyt on selkeästi nähtävissä se, että kansalaiset voivat vaikuttaa päätöksiin kun isolla joukolla ollaan liikkeellä.
Hallitusohjelmassa todetaan, että ”työeläkkeitä koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa”. Nyt Vanhanen ja kumppanit yrittivät toimia vastoin omaa ohjelmaansa ylimielisesti käskien ja komentaen. On järjetöntä sivuuttaa valtaosaa kansasta edustavat työmarkkinajärjestöt työelämään keskeisesti liittyvissä asioissa. Sillä tavoin vain vastakkainasettelu kansan ja eliitin välillä syvenee, vaikka toinen johtavista hallituspuolueista väittikin taannoin sen olevan ohi.

Naistenpäivä

Kaikille naisille oikein hyvää Kansainvälistä Naistenpäivää!
Koska oletettavasti kaikki eivät tiedä tuon päivän historiaa, niin kerrottakoon se nyt tässä lyhyesti.
Alkunsa tuo päivä sai Yhdysvalloista 1857 New Yorkissa olleesta naisten tekstiilitehtaan lakosta.
Ensimmäistä Yhdysvaltain kansallista naistenpäivää vietettiin 28.2.1909. Vuoteen 1913 asti päivää vietettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina.
Eurooppaan juhlapäivä saapui Sosialistisen Internationaalin naisten toisessa konferenssissa Kööpenhaminassa 1910. Kokouksessa oli mukana myös suomalaisia naisia.
Tuon kokouksen päätöksen perusteella Kansainvälistä Naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran Yhdysvaltain lisäksi Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä noin miljoonan naisen voimin 19. maaliskuuta 1911.
YK:n Kansainvälistä naistenpäivää on vietetty 8. maaliskuuta vuodesta 1975 alkaen, joka oli samalla myös Kansainvälinen naisten vuosi.
Ja vielä loppukevennyksenä, että kyllä me miehetkin ansaitsisimme oman päivän;)

Nimimerkillä lokaa

Netin keskustelupalstat ovat mielenkiintoisia. Seuraan joitakin niitä säännöllisesti, ja toisinaan myös osallistun keskusteluun. Periaatteenani olen pitänyt sitä, että kun jotain kirjoitan, niin teen sen omalla nimelläni. Hyvin harva toimii noin, ja niistäkin aika näyttää olevan vasuri. Useimmat kirjoittajat esiintyvät nimimerkin suojissa.
Monen nimimerkin takaa kirjoittavasta käy ilmi, että heillä on selkeästi todellista tietoa kunnan päätöksenteosta ja taustoista. Saattavat olla itsekin päättäjiä. Mitä he pelkäävät? Vai kokevatko he omat mielipiteensä hävettäviksi? Toisinaan harmittaa runsaasti vähäistä enemmässä määrin, että en voi käyttää nimimerkkiä, kun nimelläni olen sanonut kirjoittavani. Nyt on sellainen hetki.
On niin äärettömän helppoa heitellä kaikenlaista soopaa ja ilkeilyjä tuntemattomana, ja niihin minun sitten pitää yrittää omalla nimellä vastata. Melko reilua!
En kuulu Mauno Koiviston suuriin ihailijoihin, mutta joskus hän on sanonut, ettei kannata provosoitua kun provosoidaan. Pitää yrittää pitää mielessä.

Eläkkeelle

On se vain merkillistä tuo jahkaaminen suomalaisten ”liian varhaisesta” eläköitymisestä.
Tuollainen ”sen itsensä” jauhanta alkaa jo tosiaan kyrsimään, onhan tuota samaa virttä veisattu jo ainakin 15 vuotta. Monia toimenpiteitä on tuona aikana tehty ”eläkepommin” purkamiseksi. Ongelmaa ei ole. Monelta asiantuntevalta taholta on vakuutettu, että eläkejärjestelmän rahoitus on kunnossa. Ja nyt sitten hallitus haluaa nostaa eläkeikää. Jos pääministerin päähän pälkähtää tuollaisia ajatuksia hiihtolenkillä, niin kannattaa vastaisuudessa jättää sukset navetan nurkalle. Myös äänestäjien kannattaa vastaisuudessa antaa äänensä vähemmän ladulla viihtyvälle henkilölle, suksien suhinassa kun saattaa alkaa kuvittelemaan kaikkien ihmisten olevan yhtä viriilissä kunnossa.
Kuusikymppinen vuorotöitä tehnyt ihminen ei taatusti ole yhtä vetreässä kunnossa kuin toimiston paperitiikerit. Töissä on eroja. Huomiota kannattaisi kiinnittää siihen, miksi työssä ei jakseta pidempään. Työelämässä lienee jotain vikaa, koska ihmiset uupuvat, sairastuvat ja palavat loppuun. Pitää myös muistaa, että nykyinen eläkeikä on joustava. Eläkkeelle voi jäädä 63-vuotiaana, mutta jos on haluja ja jaksaa, niin työtä voi tehdä pidempäänkin.
Ainoa joka eläkkeelle välittömästi joutaisi on maamme hallitus.

Leppälän putkiremontti

Leppälän koulun putkiremontti on tehtävä riippumatta siitä, säilyykö siellä koulu vai ei. Kiinteistö on kaupungin, eikä ole mitään järkeä jättää remonttia tekemättä. Sehän tarkoittaisi kiinteistön tahallista pilaamista home- ym. vaurioiden muodossa.
Tänään Valkeakosken Sanomissa esitetty arvio, 200 000 euroa, remontin hinnasta tuntuu käsittämättömän suurelta. Ettei vain olisi lipsahtanut yksi nolla liikaa, tai sitten hinta on tarkoituksella koulun lopetuspuuhia ajatellen arvioitu noin suureksi.
En tiedä putkimiesten palkkoja, mutta arvelisin niiden olevan kaikkine sivukuluineen jossain 50 000 euron tietämillä vuodessa. Silloin neljä miestä voisi tehdä työtä kokonaisen vuoden. Tuohon remonttiin riittänee kuitenkin muutama viikko. Toki materiaaleilla on oma hintansa, mutta en usko niidenkään sentään ihan mahdottomia maksavan. Vertailun vuoksi vielä, että tuolla samalla summalla voi rakentaa kokonaisen omakotitalon. Oli oikea summa mikä hyvänsä, niin remontti on joka tapauksessa tehtävä.

Aikalisä

Kaupunginhallitus päätti eilen yksimielisesti käyttää otto-oikeuttaan Sointulan koulun lakkautusasiassa. Hallitus ei kuitenkaan päättänyt asiasta sen enempää, vaan ratkaisu koulun tulevaisuudesta tehdään myöhemmin. Olisin halunnut, että hallitus olisi jo nyt päätynyt säilyttämään koulun, mutta parempi näinkin. Nyt asiassa on ainakin saatu aikalisä.
Kyllä nyt vihdoinkin pitäisi käydä todellinen arvokeskustelu siitä, mitä toimintoja ja minkälaisina ne haluamme pitää yllä. Juustohöylällä emme voi enää säästöjä hakea. Arvokeskustelulle tulee varata riittävästi aikaa, se ei käy parissa tunnissa, hyvä jos parissa päivässä. Sittenkin on melkoisen epävarmaa edes jonkinlaisen yksimielisyyden löytyminen. Ajat ovat ankeat ja huononemaan päin, joten inhottavia ratkaisuja joudutaan tekemään. Pitää ratkaista, mistä ja miten säästetään ja eritoten sitä pitää pohtia, mistä saamme lisää tuloja.
Minä en halua koskea kouluverkkoon, koska sillä tavoin saatavat mahdolliset säästöt ovat kuitenkin melko mitättömiä ja pitkällä tähtäimellä saattavat jäädä täysin olemattomiksi. En näe myöskään mahdollisuuksia leikata sosiaali- ja terveystoimesta, koska se on sitä kunnan välttämätöntä perustoimintaa. Vaihtoehtoja jää aika vähän.
Vasureiden lauantaisesta tilaisuudesta Sointulassa ei ilmeisestikään kaikki olleet suinkaan ilahtuneita. Vasurit eivät halua omia koulujen puolustamista yksinoikeudekseen. Päinvastoin, siihen tarvitaan kaikkia. Emme ole kateellisia ja katkeria, jos muutkin puolueet alkavat puuhailemaan asian tiimoilla. Nyt olisi mahdollisuus seistä vaalilupausten takana, ettei sitten tarvitsisi selitellä, kiemurrella ja kiukutella. Luottamus äänestäjien lyhyeen muistiin lienee noilla takinkääntäjillä edelleen vankka. Ei ehkä syyttä, mutta pettymys saattaa silti tulla vastaan. Ehkä ikuisesti eivät pelkät mukavat puheet piisaa.