Hyvää uutta vuotta!

Tämä vuosi alkaa olla kohta mennyttä aikaa. Se oli ja meni ja oli mitä oli. Menneitä ei kannata liikoja muistella, eikä ainakaan surra. Sen sijaan kannattaa ajatella tulevaa, ja sitäkin mieluusti positiivisesti. Jospa ensi vuodesta tulisi parempi, lama alkaisi vihdoin hellittää, työllisyystilanne kohentua, säästö-, leikkaus- ja lakkautusvimma laantua ja jospa vihdoin muutkin kuin vasurit alkaisivat ajatella köyhimpien ihmisten toimeentuloa. Eli sama lyhyemmin, porvareiden valta loppuisi. Siinä toiveet ja sitten lupaukset. Lupaan ensi vuonna yrittää olla lupaamatta mitään mitä en aio pitää. Ollaan varovaisia rakettien ja viinan kanssa. Ollaan ihmisiksi.
Hyvää uutta vuotta 2010!!

Naton rooli

Luin Kansan Uutisten verkkolehdestä mielenkiintoisen artikkelin otsikolla: ”Nato soti salaa vasemmistoa vastaan”. Juttu jatkui: ”Pommi-iskuja, murhia, vallankaappauksia, kidutusta, perätöntä propagandaa... Tällaista oli synkimmillään Naton koordinoimien salaisten armeijoiden toiminta kylmän sodan Länsi-Euroopassa.” Rankkaa tekstiä Naton todellisesta roolista. Tuollaisessa Gestapo-tyylisessä joukkueessako Suomen pitäisi siis joidenkin intoilijoiden mielestä olla mukana? Varjelkoot kaikki jumalat meitä Stubbejamme saamasta tahtoaan läpi. En rupea juttua tähän referoimaan, vaan suosittelen sitä luettavaksi kokonaisuudessaan. Jutun voi lukea tästä osoitteesta:
http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/ulkomaat/2087574/nato-soti-salaa-vasemmistoa-vastaan

Mamutettu jouluaika

Näin jouluna, ja kun työtkään eivät häiritse, niin on sopivaa luppoaikaa tutkiskella joulunvieton ja siihen liittyvien uskomustemme alkuperää. Lyhyesti voidaan todeta, että kristityt ovat omineet jouluajan juhlinnan itselleen ja muuttaneet kaikki siihen liittyvät ikivanhat tavat opinkappaleisiinsa sopiviksi. Muinaiset ”mamut”, siis ruotsalaiset valloittajat, muuttivat suomalaisen jouluajan juhlinnan miekalla, verellä ja väkivallalla mieleisekseen kirkon siunauksella.
Kristilliselle kirkolle ei alun perin ollut lainkaan selvää mihin ajankohtaan joulu ja väitetty Jeesuksen syntymä pitäisi sijoittaa. Tarjolla oli monia eri vaihtoehtoja marraskuun lopusta huhtikuuhun. Lopulta kiista ratkesi 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. juutalaisen uskonpuhdistajan, Jeesuksen, syntymäpäivää samana päivänä, joka keisari Aurelianuksen ajoista oli tunnettu "voittamattoman auringon päivänä". Ruotsalaisten valloittajien mukana tämä päivämäärä sitten tuotiin maahamme korvaamaan samoihin aikoihin vietettyä alkuperäistä ei-kristillistä suomalaista talvipäivän seisauksen juhlintaa.
Monet jouluun liittyvät tavat periytyvät jo kaukaa ennen kristinuskon syntyä, niin meillä Suomessa, kuin muuallakin Euroopassa.
Joulukynttilöillä on roomalaiset juuret. Muinoin roomalaisilla oli tapana kunnioittaa tulilla ja valkeilla Saturnusta, kylvön jumalaa, kun viimeiset syyskylvöt oli tehty joulukuuhun mennessä. Kun vuosi vaihtui samaan aikaan, ja roomalaiset uskoivat myös auringon syntyvän tuolloin uudelleen, he juhlivat tapahtumasarjaa railakkaasti viikon ajan.
Joulukinkku on lähtöisin viikinkien talvipäivänseisaus-juhlasta, jolloin Freyr -jumalalle uhrattiin pyhitetty karju.
Joulupuuro taas on lähtöisin esi-isiemme vainajien palvontajuhlasta. Muinoin asetettiin puurovati jouluyöksi porstuaan, jotta vainajat saisivat osansa vuoden sadosta ja viihtyisivät talossa suojelemassa sen asukkaita pahoilta hengiltä.
Yleensäkin talvipäivän seisausta juhlistettiin syömällä ja juomalla runsaasti, koska tähän aikaan vuodesta sato oli korjattu ja metsä oli tulvillaan riistaa. Se on ollut myös uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa muinaiset suomalaiset vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Siitä periytyvät joululahjat.
Joulupukki ei alun alkaen ollut elävä olento, vaan oljista tehty kilipukinkuva, jota käytettiin joulukoristeena. Joulutontut ovat alun alkaen olleet muinaissuomalaisten uskomuksen mukaan maahisia, menninkäisiä ja muita henkiolentoja, joihin tuli suhtautua hyvin varoen ja joista ei oikeastaan olisi saanut edes puhua. Suotavaa oli vain viitata peukalolla maahan päin.
Joululaulut ja joulukirkko puolestaan ovat puhtaasti ”mamujen” miekalla tuomia kristillisiä tapoja, joiden tarkoitus oli juurruttaa suomalaiset pois vanhasta uskostaan.
Joulusauna on ikivanha suomalainen perinne. Se oli muinaisille suomalaisille joulunvieton tärkein tapahtuma, johon valmistauduttiin hartaudella ja huolella. Sauna oli esi-isillemme myös pyhä paikka; siellä synnyttiin, kuoltiin ja pestiin vainajat. Joulusaunaan uskottiin myös kuolleiden omaisten tulevan kylpemään.
Joulukuusi on germaanista alkuperää. Suomeen joulukuusi tuli runsaat sata vuotta sitten yleistyen nopeasti. Tämä johtui ehkä siitä, että elävällä puulla on vahva yhteys omiin perinnäisiin tapoihimme ja uskomuksiimme. Muinaiset suomalaiset palvoivat pyhiä puita ja puun oksia ja käyttivät niitä jo ammoin pirtin koristeluun.
Mielenkiinnolla odotankin milloin kaikki Suomen ”mamu”-kriitikot ja Karjala takaisin-fanaatikot puuttuvat näihin historian vääryyksiin. Siinä noille intomielisille aitosuomalaisille olisi puuhailua kerrakseen. Siinä saattaisi jopa paavinuskoiselta Soinilta mennä sormi suuhun. Sitä odotellessa vietetään rauhaisaa jouluaikaa kevään saapumista vartoillen. Syödään, juodaan ja naidaan niin että tuntuu.

Hyvää Joulua

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille ja kommentaattoreille!
Tänään mätetään kinkkua ja muita herkkuja naamaan oikein tositarkoituksella, saunotaan, katsellaan lasten riemua pukin tuodessa lahjoja ja nautitaan kaikin tavoin olosta ilman kiirettä ja stressiä.

Tulkoon valkeus

Tänään on talvipäivän seisaus, eli päivä on lyhimmillään ja tästä lähtien päivä alkaa taas pidentymään. Suunta on oikea (vaikka ei olekaan vasen;). Kesän lämpöä ja vehreyttä kohti mennään. Eihän sitä vielä hetkeen aikaan huomaa, mutta jo kuukauden päästä kyllä saattaa havaita päivän pidentyneen. Upeeta, mahtavaa! Tästä on hyvä jatkaa. Nyt lähden Bemikselle oppimaan varastoinnin jaloa taitoa.

Rikkaita paapottu

Suurituloisimpia on viimeisten 15 vuoden ajan suosittu verotuksessa täysin kohtuuttomasti.
Vuoden 1993 verouudistuksen myötä pääomatuloja alettiin verottaa selvästi ansiotuloja kevyemmin. Verotaakka on sitä pienempi, mitä suurempi on pääomatulojen osuus kokonaistuloista,
Verotaakka siis riippuu tulojen koostumuksesta ja vielä siten, että eri veronmaksajilla on erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa tulojensa koostumukseen. Vuonna 1990 pääomatulojen osuus oli 14 prosenttia ylimmän yhden prosentin tuloista ja vuonna 2000 se oli jo 54 prosenttia.
Tämän seurauksena tuloerot ovat kasvaneet 10–15 vuoden ajan selvästi verotussyistä, eikä tälle ikävälle kehitykselle ole sen kummemmin talouspoliittisia kuin yhteiskuntapoliittisiakaan perusteita.
Tuollaisiin tuloksiin on päätynyt Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala teoksessaan ”Oikeudenmukainen verotus”. Hän myös ihmettelee, miten kukaan voi puolustaa tällaista epäreiluutta ja pitää kiireellisimpänä korjaustoimena osinkoverotuksen uudistamista. Kirjan kommentaattorina ollut professori Heikki Niskakangas oli asiasta samaa mieltä Tuomalan kanssa.
Vasemmistoliitossahan tällainen kehitys on nähty ja tiedetty ja sanottu julki jo monta kertaa aiemmin. Nyt sen saman sanoi julki kansantaloustieteen professori. Viherporvarihallitukseltamme lienee kuitenkin turha odottaa muutoksia tähän rikkaita paapovaan ja kansalaisia eriarvoistavaan linjaan. Muutokseen tarvitaan Vasemmistoliittoa.

Vihaan pakkasta

On käsittämätöntä miten joku voi väittää nauttivansa tällaisista pakkasista. Sellaisiakin kummallisuuksia välillä kuulee. Eivät moisia uskottelevat varmaankaan voi olla tosissaan, tai sitten heillä on taipumusta masokismiin. Tällaisessa säässä ei kertakaikkiaan ole mitään miellyttävää, ei siis mitään. Kyllähän sitä tarkenee kun oikein paljon pynttää vaatetta päälleen, mutta siltikin naama jäätyy. Eikä tuota vaatteiden ylenmääräistä pukemista voi mitenkään mukavaksi sanoa, olo on kankea kuin ryhävalaalla maalla. …tana, vihaan pakkasta! Ainoa positiivinen puoli tässä kurjuudessa on se, että luonto näyttää tosi kauniilta valkohuuruisine puineen.