Mamutettu jouluaika

Näin jouluna, ja kun työtkään eivät häiritse, niin on sopivaa luppoaikaa tutkiskella joulunvieton ja siihen liittyvien uskomustemme alkuperää. Lyhyesti voidaan todeta, että kristityt ovat omineet jouluajan juhlinnan itselleen ja muuttaneet kaikki siihen liittyvät ikivanhat tavat opinkappaleisiinsa sopiviksi. Muinaiset ”mamut”, siis ruotsalaiset valloittajat, muuttivat suomalaisen jouluajan juhlinnan miekalla, verellä ja väkivallalla mieleisekseen kirkon siunauksella.
Kristilliselle kirkolle ei alun perin ollut lainkaan selvää mihin ajankohtaan joulu ja väitetty Jeesuksen syntymä pitäisi sijoittaa. Tarjolla oli monia eri vaihtoehtoja marraskuun lopusta huhtikuuhun. Lopulta kiista ratkesi 350-luvulla, jolloin paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan 25.12. juutalaisen uskonpuhdistajan, Jeesuksen, syntymäpäivää samana päivänä, joka keisari Aurelianuksen ajoista oli tunnettu "voittamattoman auringon päivänä". Ruotsalaisten valloittajien mukana tämä päivämäärä sitten tuotiin maahamme korvaamaan samoihin aikoihin vietettyä alkuperäistä ei-kristillistä suomalaista talvipäivän seisauksen juhlintaa.
Monet jouluun liittyvät tavat periytyvät jo kaukaa ennen kristinuskon syntyä, niin meillä Suomessa, kuin muuallakin Euroopassa.
Joulukynttilöillä on roomalaiset juuret. Muinoin roomalaisilla oli tapana kunnioittaa tulilla ja valkeilla Saturnusta, kylvön jumalaa, kun viimeiset syyskylvöt oli tehty joulukuuhun mennessä. Kun vuosi vaihtui samaan aikaan, ja roomalaiset uskoivat myös auringon syntyvän tuolloin uudelleen, he juhlivat tapahtumasarjaa railakkaasti viikon ajan.
Joulukinkku on lähtöisin viikinkien talvipäivänseisaus-juhlasta, jolloin Freyr -jumalalle uhrattiin pyhitetty karju.
Joulupuuro taas on lähtöisin esi-isiemme vainajien palvontajuhlasta. Muinoin asetettiin puurovati jouluyöksi porstuaan, jotta vainajat saisivat osansa vuoden sadosta ja viihtyisivät talossa suojelemassa sen asukkaita pahoilta hengiltä.
Yleensäkin talvipäivän seisausta juhlistettiin syömällä ja juomalla runsaasti, koska tähän aikaan vuodesta sato oli korjattu ja metsä oli tulvillaan riistaa. Se on ollut myös uhrijuhla, jotta jumalat antaisivat uutena vuotena entistä parempia satoja ja hyvää riistaonnea. Viettäessään vuoden kääntymisen juhlaa muinaiset suomalaiset vaihtoivat keskenään uhrilahjoja ja hyvän vuodentulon toivotuksia. Siitä periytyvät joululahjat.
Joulupukki ei alun alkaen ollut elävä olento, vaan oljista tehty kilipukinkuva, jota käytettiin joulukoristeena. Joulutontut ovat alun alkaen olleet muinaissuomalaisten uskomuksen mukaan maahisia, menninkäisiä ja muita henkiolentoja, joihin tuli suhtautua hyvin varoen ja joista ei oikeastaan olisi saanut edes puhua. Suotavaa oli vain viitata peukalolla maahan päin.
Joululaulut ja joulukirkko puolestaan ovat puhtaasti ”mamujen” miekalla tuomia kristillisiä tapoja, joiden tarkoitus oli juurruttaa suomalaiset pois vanhasta uskostaan.
Joulusauna on ikivanha suomalainen perinne. Se oli muinaisille suomalaisille joulunvieton tärkein tapahtuma, johon valmistauduttiin hartaudella ja huolella. Sauna oli esi-isillemme myös pyhä paikka; siellä synnyttiin, kuoltiin ja pestiin vainajat. Joulusaunaan uskottiin myös kuolleiden omaisten tulevan kylpemään.
Joulukuusi on germaanista alkuperää. Suomeen joulukuusi tuli runsaat sata vuotta sitten yleistyen nopeasti. Tämä johtui ehkä siitä, että elävällä puulla on vahva yhteys omiin perinnäisiin tapoihimme ja uskomuksiimme. Muinaiset suomalaiset palvoivat pyhiä puita ja puun oksia ja käyttivät niitä jo ammoin pirtin koristeluun.
Mielenkiinnolla odotankin milloin kaikki Suomen ”mamu”-kriitikot ja Karjala takaisin-fanaatikot puuttuvat näihin historian vääryyksiin. Siinä noille intomielisille aitosuomalaisille olisi puuhailua kerrakseen. Siinä saattaisi jopa paavinuskoiselta Soinilta mennä sormi suuhun. Sitä odotellessa vietetään rauhaisaa jouluaikaa kevään saapumista vartoillen. Syödään, juodaan ja naidaan niin että tuntuu.