Se kiinnostaa sittenkin

Varsin usein kuulee monien ihmisten sanovan, ettei heitä kiinnosta politiikka.
Mutta jos heiltä kysyy, mitä mieltä he ovat esim. veroista, päivähoidosta, eläkkeistä, terveydenhoidosta, teiden kunnossapidosta yms. niin mielipiteitä ja kiinnostusta kyllä löytyy.
Ihmisiä siis sittenkin taitaa kiinnostaa politiikka.
Valitsemamme päättäjät kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa tekevät päätöksiä asioista, jotka suoraan vaikuttavat elämäämme, mm. noita, joita aiemmin luettelin ja joista lähes kaikilla on mielipiteitä. Niistä päättäminen on politiikkaa.
Jos haluaa omiin asioihinsa ja elinehtoihinsa vaikuttaa, niin silloin pitää vaikuttaa siihen millaisia päättäjiä istuu vaikkapa kaupunginvaltuustossa.
Valtuusto päättää mm. siitä, mihin verovaramme käytetään, millaisia palveluita rahojemme vastineeksi saamme ja miltä kaupunkimme näyttää.
Siis aivan arkisia ja kaikkia koskettavia asioita.
Vähintä mitä voi tehdä, on käydä äänestämässä.
Ehdokkaita on runsaasti tarjolla. Jokaisen makuun ja arvomaailmaan sopivia vaihtoehtoja kyllä taatusti löytyy.
Miksi et myös itse lähtisi ehdolle?
Mitään hävittävää tai hävettävää ehdokkuudessa ei ole, päinvastoin.
Valtuustossa tarvitaan tavallisia ihmisiä tavallisten ihmisten asioita hoitamassa, ei mitään
kaiken tietäviä ja osaavia supermiehiä ja -naisia.
Niitä ei ole olemassakaan, vaikka jotkut ehkä niin itsestään kuvittelevat.
Mietihän ehdokkuutta ja ota vaikka minuun yhteyttä jos vaikuttaminen kiinnostaa.

Onnistunut tapahtuma

Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuma on taas onnistuneesti ohi.
Kelit olivat mitä parhaimmat ja väkeä näytti olleen liikkeellä.
Tapahtuman onnistumisesta kertonee sekin, että kun eilen ja tänä aamuna ajelin töihin, niin sitkaimmat juhlijat vasta palailivat koteihinsa, tai kuka mihinkin, ja kuka missäkin kunnossa.
Myös roskien määrä kaupungilla kertoi täysipainoisesta juhlimisesta.
Bilettämiseltähän ei suinkaan jouda etsimään roskakoria. Ja vaikka sen sattuisikin havaitsemaan, niin jätösten saaminen sinne onkin jo huomattavia ponnistuksia vaativa toimenpide, johon vain perin harva juhlahumuinen yön sankari kykenee.
Vuoden päästä taas uudet pippalot. Toivottavasti silloin ei aamuvuoro häiritse, että voin itsekin aktiivisemmin osallistua.
Vaikka toisaalta aamuvuoron ansiosta säästyin rahanmenolta ja krapulalta..

Kesä tuli

Kesä tuli vihdoin. Ulkona kyllä tarkenee.
Paita oli kosteana koko aamupäivän kun olin muutaman muun vasurin kanssa Koiton aukiolla tarjoilemassa kahvia ja Vasemmistoliiton ilosanomaa. Väkeä oli todella paljon liikkeellä ja aika moni poikkesi kahvilla ja juttusillakin. Kolme Kokoomusnuortakin tuli kysymään saavatko he ottaa Kansan Uutiset. Toki annoimme ja vielä kahvitkin. Koskaanhan ei tiedä milloin kukakin järkiintyy...
Nyt Yamahaan vaihtamaan osia ja sitten voisi vaikka ajella pienen lenkin.

Paikallisesta sopimisesta

Työnantajaliitot haluavat lisää paikallista sopimista.
Mikäpä siinä, jos homma toimii ja sopimusosapuolet ovat tasavertaisessa asemassa.
Paikallisia sopimuksia on tehty vuosikymmenten myötä paljonkin.
Itsekin olen niitä ollut monia sopimassa, palkoista, työajoista, väkimäärästä ym.
Ongelmaa ei siis pitäisi olla siinä, että sovitaanko asioita paikallisesti vai ei.
Ongelma tuntuu olevan siinä, haluaako työnantaja aina noudattaa paikallisia sopimuksia.
Tässä juuri männä päivänä törmäsin tilanteeseen, jossa työnantajaa närästi se kun paikallisen sopimuksen mukaan duunarille olisi pitänyt maksaa sovitun mukainen palkka.
Sehän tuntui kovin vastenmieliseltä.
Vetosin sopimukseen, ja kyllähän se sitten hoitui, mutta kaikenlaista turhaa venkoilua sain kuulla. Ikävää.
Tuollainen asenne vie pohjan pois koko paikallisen sopimisen periaatteelta.
Miehen, ja naisen, sanaan pitää voida luottaa. Ja varsinkin paperille kirjoitettuun sanaan.
Mikä on sovittu, on sovittu. Ja sen pitää pitää.
Luottamusmiehillä ja työnantajan edustajilla lienee parempaakin tehtävää kuin kinastella selvistä sopimuksista. Näillä eväillä ei paikallista sopimista voida lisätä.

Aamu

Kun on kossua naamassa,
niin on nassu koomassa.
Näin se on. Testattu on.
Aamuinen arki ei viehätä,
väsymys painaa miestä.
Vaan ei auta, ryhdistäydyn,
ihmiseksi ryhdyn.
Suihkuun, siistiksi,
naama siloiseksi.
Aamun aurinko nousee.

Lista täyttyy

Hyvä päivä. Sain uuden ehdokkaan syksyn kunnallisvaaleihin.
Käväisin kaupungilla ja törmäsin vanhaan työkaveriin. Siinä sitten tule puheeksi vaalit ja hän totesi, että voisi lähteä ehdokkaaksi. Minä tietysti sitten viipymättä toimitin suostumuksen allekirjoitettavaksi. Upeeta, mahtavaa!
Vasureilla on jo nyt ihan kivasti ehdokkaita kasassa ja lisää on vielä tulossa.
Tahti on aivan toinen neljän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.
Nyt saamme joko paljon isomman tai todella paljon isomman listan kuin viimeksi.
Tällainen tietää voittoa. Kyse on lähinnä siitä, kuinka suuren voiton saamme.
Selväähän on, että jokainen ehdokas tuo aina jonkun äänen yhteisen asian hyväksi, vaikka ei muutoin laittaisi tikkua ristiin asian eteen muuta kuin olemalla vain listalla ehdokkaana.
Määrällä on tekijänsä. Laatuhan vasureilla onkin kohdallaan.
Otanpa oluen sen kunniaksi. Ehkä toisenkin.

Keppiä laiskalle kansalle

Elinkeinoelämän Keskusliiton, EK:n, johtaja Lasse Laatunen haluaa opiskelijoiden valmistuvan nopeammin ja työelämässä oltavan pitempään. Keinoina hänen mielestään voisi käyttää opintotukeen puuttumista, tai jopa korvaamista vanhaan malliin pelkällä opintolainalla, työttömyysturvan heikentämistä ja osa-aikaeläkkeelle siirtymisen vaikeuttamista, tai jopa poistamista. Laatunen haluaa siis meidän tekevän entistä enemmän, entistä nöyremmin työtä pidempään.
On toki tärkeää, että mahdollisimman moni olisi töissä. Siitä olen samaa mieltä.
Onhan ay-liikekin aina pitänyt työllisyyttä tärkeänä.
Laatusen lääkkeillä työllisyyttä ei paranneta.
Hänen lääkkeillään ihmisten toimeentulo vaarantuu, mikä kai työnantajapomoille lieneekin tarkoituksenmukaista. Kun ihmisillä ei ole kunnollista toimeentuloturvaa, on heidän pakko mennä mihin töihin hyvänsä ehdoilla millä hyvänsä kaikensorttisten vuokrafirmojen kirjoille odottelemaan josko tänään olisi tarjolla pariksi tunniksi töitä ja hyvällä tuurilla vielä huomiseksikin muutaman euron tuntipalkalla.
Laatusen ja muiden työnantajapomojen olisi syytä katsoa peiliin valitellessaan duunareitten haluja jäädä eläkkeelle. Työelämä on muuttunut rajusti, huonompaan suuntaan.
Henkilöstöä on joka paikassa aivan liian vähän, kiire ja stressi on lisääntynyt, henkilöstöä ei arvosteta eikä mielipiteitä oteta huomioon, johtamiskulttuuri on käskyttämistä.
Pitää olla masokisti viihtyäkseen tuollaisessa työpaikassa.
Työnantajien on turha valitella työttömien työhaluttomuutta, se on monilta osin puppua.
Töiden tarjoaminen on täysin työnantajien käsissä oleva asia. Tarjotkaa töitä, niin silloinhan ne työhalutkin selviävät.
Kummalliselta tuntuu Laatusen ajatus, että työelämästä ei saisi poistua alle 60-vuotiaana kuin täydellisen työkyvyttömänä. Miksi ihmeessä pitäisi esim. 55-vuotta täyttäneitä ihmisiä roikottaa kortistossa, kun työnantajat eivät heitä kuitenkaan palkkaa töihin?
Miksi puhua kauniisti henkilöstön jaksamisesta, jos samaan aikaan vaaditaan mm. osa-aikaeläkejärjestelmän romuttamista?
Työnantajat eivät myöskään halua osallistua kansaneläkejärjestelmän kustannuksiin.
Eivätpä tietenkään, kuten eivät mihinkään muuhunkaan yhteiskunnan toiminnan rahoitukseen.
Yhteiskunnan olisi heidän mielestään kuitenkin tuettava yritystoimintaa.
Tiivistettynä Laatunen haluaa heikentää sosiaaliturvaa, myöhentää eläkkeellejäämistä ja pakottaa ihmiset ehdoilla millä hyvänsä mihin töihin hyvänsä.
Laatusen sanoma ei ole sinällään mitään uutta.
Samaa keppikuuria kansalle työnantajat ovat tarjonneet ennenkin.
Ay-liikkeen alennustilan, porvarihallituksen ja oikeistolaisen itsekkään ilmapiirin vallitessa työnantajien tavoitteet saattavat toteutuakin. Paska juttu.

Kopiopoliitikot

Poliitikot on kaikki samanlaisia!
Noin kuulin taas eilen sanottavan.
Tuohon väitteeseen voisin vastata, että paskapuhetta, mutta yritetään vähän nätimmin.
Jos poliitikot olisivat samanlaisia, niin miksi ihmeessä sitten eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa äänestellään? Huvin vuoksiko?
Olen valtuustossa painanut äänestysnappia lukemattomia kertoja, enkä vielä ole löytänyt siitä mitään erityisen kivaa ja hyviä viboja tuovaa hekumaa.
Äänestys on siis varsin arkinen ja tuiki tavallinen tapahtuma.
Nappia painaessani olen ollut jotain mieltä, jonkun asian puolesta tai jotain vastaan.
Jos se olisi huvia, niin tokihan silloin itse kukin hankkisi kotiinsa paljon paineltavia nappeja ja näpelöisi niitä sitten päivät pääksytysten.
Äänestys osoittaa konkreettisesti sen, että poliitikot eivät ole samanlaisia, eivät aja samoja asioita, eivätkä ole samaa mieltä.
He siis ovat todellakin erilaisia.
Erilaisuus näkyy myös siinä, kuinka paljon kukin päättäjä ottaa asioista selvää, kuuntelee kansalaisia, käyttää puheenvuoroja, tekee esityksiä ja toimii omantuntonsa mukaisesti.
Jos vähääkään viitsii valtuuston tai eduskunnan asioita seurata, muutakin kuin iltapäivälehtien seurustelu- tai tekstiviestiuutisia, niin huomaa kyllä, että eroja on.
Muun väittäminen on täyttä soopaa.
Paskanpuhumiseen toki jokaisella on vapaus.

Asiakaspalvelua

Kauniista kelistä huolimatta aamu alkoi ärtymyksellä.
Sonera lähetti laajakaistalaskun, jossa taas kerran oli oudolta tuntuva summa.
Sen vielä olisin sietänyt, jos olisin tietänyt laskun selvittelyn vaivattomaksi ja ilmaiseksi.
Ilmaisuus ja helppous ovat menneiden aikojen muistoja vain. Nykyään ”palvelua” saa odottaa ja odotuskin maksaa joka minuutilta.
Soittelin Soneran asiakaspalveluun. Ensin nauhalta kuului ääni, joka kehotti valitsemaan milloin minkäkin numeron palvelutarpeesta riippuen. Sen jälkeen sain kuunnella musiikkia jonkin aikaa kunnes ihan oikea ihminen vastasi. Asia kyllä selvisi sen jälkeen, ainakin taas joksikin aikaa.
Tämä oli jo kolmas kerta kun jouduin soittelemaan samasta asiasta, enkä jaksa uskoa sitä viimeiseksi. Ja eurolaskuri toimi koko ajan. Onneksi ulkona paistaa aurinko; hyvä ilma mennä sisälle töihin iltavuoroon.

Rikkaat rikastuu

Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna palkkojen ja sotu-maksujen osuus, jälleen kerran, putosi prosentin ollen nyt 55,3 % kansantulosta. Vastaavasti omaisuus ja yrittäjätulojen osuus nousi, kasvua oli yli kaksinkertaisesti palkkatuloihin nähden.
Yritysten yhteenlasketut voitot viime vuonna olivat suuremmat kuin koskaan, ja niinpä myös maksettujen osinkojen määrä kasvoi peräti 43 %.
Suomeksi tämä tarkoittaa, että tuloerot kasvoivat.
Rikkaat rikastuivat entisestään ja köyhät köyhtyivät, eikä pelkästään suhteellisesti, vaan myös ihan oikeasti kun otetaan kaikki hintojen nousut huomioon.
Aliverotettuja omaisuus- pääoma- ja yritystuloja ei tavallinen duunari saa.
Niistä pääsee nauttimaan ainoastaan jo entuudestaan hyväosaiset, joita on paapottu erilaisin verohelpotuksin. Kiitoksen tästä saamme osoittaa porvarihallitukselle, jossa myös vihreät ovat mukana näennäisvallasta humaltuneina kiltisti nyökyttelemässä.
Elämme kovaa vauhtia eriarvoistuvassa yhteiskunnassa, itsekkyyden ja ahneuden maailmassa.
Sellainen ei käy minulle. Panen hanttiin sen minkä voin.

Loma taas ohi

On se niin kohtuuttoman suuri vääryys, että taas huomenna pitää mennä töihin.
Loma on siis ohi tältä suvelta. Tämä viimeinen lomapäivä on pahin, pelkkää huomisen odotusta, vaikka se ei huomenna työpäivän jälkeen enää niin pahalta tunnukaan.
Hyvin olisin voinut jatkaa lekottelua vielä edes muutaman viikon.
Eivätkä nuo ilmatkaan liikoja suosineet. Jos ei satanut, niin oli muuten koleahkoa.
Vaikea ei lienekään ennustaa, vieläpä oikein, että nyt alkavat helteet.
Tämä on niin väärin, niin väärin. En minä valita, mutta tokihan tämä kyrsii.
Onneksi mies kestää mitä vain. ...tana.