Paikallisesta sopimisesta

Työnantajaliitot haluavat lisää paikallista sopimista.
Mikäpä siinä, jos homma toimii ja sopimusosapuolet ovat tasavertaisessa asemassa.
Paikallisia sopimuksia on tehty vuosikymmenten myötä paljonkin.
Itsekin olen niitä ollut monia sopimassa, palkoista, työajoista, väkimäärästä ym.
Ongelmaa ei siis pitäisi olla siinä, että sovitaanko asioita paikallisesti vai ei.
Ongelma tuntuu olevan siinä, haluaako työnantaja aina noudattaa paikallisia sopimuksia.
Tässä juuri männä päivänä törmäsin tilanteeseen, jossa työnantajaa närästi se kun paikallisen sopimuksen mukaan duunarille olisi pitänyt maksaa sovitun mukainen palkka.
Sehän tuntui kovin vastenmieliseltä.
Vetosin sopimukseen, ja kyllähän se sitten hoitui, mutta kaikenlaista turhaa venkoilua sain kuulla. Ikävää.
Tuollainen asenne vie pohjan pois koko paikallisen sopimisen periaatteelta.
Miehen, ja naisen, sanaan pitää voida luottaa. Ja varsinkin paperille kirjoitettuun sanaan.
Mikä on sovittu, on sovittu. Ja sen pitää pitää.
Luottamusmiehillä ja työnantajan edustajilla lienee parempaakin tehtävää kuin kinastella selvistä sopimuksista. Näillä eväillä ei paikallista sopimista voida lisätä.