Kouluun

Tänään ehtoopäivällä soittelin kysyäkseni, josko olisin päässyt hakemaani koulutukseen ja vastaus tiedusteluuni oli myönteinen. Olin tuosta tiedosta varsin ilahtunut, väittäisinpä jopa isommalti liioittelematta, että varsin suuresti ilahtunut.
Hain tässä taannoin logistiikka / varastoalan koulutukseen, ja jo siitä olin tyytyväinen, että pääsin haastateltavaksi monien hakijoiden joukosta. Hakijoita oli tiettävästi noin 80 ja koulutukseen otetaan 14. En tiedä, mutta arvelisin haastatteluun kutsutun noin puolet hakijoista. Nyt siis selvisin myös haastattelukarsinnasta kunnialla ja pääsin kouluun. Arvella toki voi, painoiko valintakriteereissä enemmän säälittävyys, kuin vakuuttava kirjallinen ja suullinen esiintyminen. Voi olla ettei kummatkaan, vaan pikemminkin se, että minulla ei ole entuudestaan mitään tutkintoa mistään ammatista. Kaltaisiani keski-ikäisiä, käytännössä ammattitaidottomia ukkoja, on teollisuudesta potkittu pihalle pilvin pimein viime aikoina.
Silloin nuorena miehenä, kun kouluja olisi pitänyt käydä, niin sellainen ei kiinnostanut. Silloin pääsi töihin, jos oli työhaluja. Nyt on ajat toiset. Vaikka mitä osaisi, niin töihin on turha hakea ilman todistusta pätevyydestä. Nyt on edessä vuoden istuminen koulun penkillä. Isona minusta siis tulee varastomies. Toivottavasti joku sitten vuoden päästä tarvitsee rautaista varastoalan ammattilaista.