Kenen lama?

Suomessa melkoinen joukko ihmisiä kärvistelee laman kourissa yrittäen selvitä jokapäiväisistä taloudellisista ongelmistaan. Työttömyys ja lomautukset ajavat monia perheitä suoranaiseen köyhyyteen. Valkeakoskellakin työttömyys kohosi jo 16,1 prosenttiin. Olemme siis edelleen vahvasti Pirkanmaan kärjessä.
Kaikilla ei kuitenkaan lama ja senttien laskenta ole arkipäivää. Kone Oyj jakaa keväällä omistajilleen huippuosingot. Herlinien omistajasuku nappaa yhtiöstä noin sadan miljoonan euron osingot. Kyllä noilla rahoilla varmaan pärjäilee seuraavan vuoden osingonjakoon asti…
Mitenkähän monet muut pärjäävät, etenkin sen jälkeen kun koskissakin monta sataa ihmistä putoaa pois ansiosidonnaiselta päivärahalta?

Harjoitukset ohi

Taas on työharjoittelujakso ohi ja maanantaina menen taas koulunpenkille oppimaan uusia asioita varastoinnin jalosta taidosta ja muitakin syviä logistisia viisauksia. Kaksi kuukautta Bemiksellä meni melko nopsaan, ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Olihan siinä tosin moniaita pyhiä, jotka katkaisivat työviikon sopivasti ja hyvin ansaittua vapaata oli siten vähän normaalia enemmän. Kuten tunnettua on, vapaalla kellot käyvät huomattavasti nopeammin kuin töissä. Olikohan siinä kyseessä se Tissotin laki, vai oliko se Seikon laki…
Huomenna pitää mennä Ruokkoon setvimään ammattiosaston mappivuorta. Tarkoitus on tutkia josko siinä suunnattomassa läjässä olisi jotain ei niin välttämättä säilytettävää. Koska tuo työ on varsin raskas, niin luonnollisestikin uurastamisen pesemme hiet pois saunassa, syömme ja otamme ehkä oluet. Ehkä toisetkin, jos maistuu. Oletettavasti sunnuntaipäivä meneekin sitten ahertamisen rasituksista toipumiseen. Työteliäs viikonloppu on siis edessä.

Työhalullisia piisaa

Lähiaikoina avattavaan Ikean Tampereen toimipisteeseen haki 8250 henkeä työtä. Työpaikkoja on tarjolla noin 280. Siis suunnilleen joka kolmaskymmenes hakija saa töitä. On siinä työnantajalla melkoiset markkinat ja mahdollisuudet valita prikulleen mieleiset henkilöt töihin. Näinä aikoina on joka työpaikkaan hakemassa töitä suhteessa samanlainen määrä työttömiä. Nyt on työnantajan markkinat ja duunarilla ei siinä pelissä paljoa arvoa ole. Tuollaisia lukuja katsellessa ei voi kuin ihmetellä miten jotkut edelleenkin kehtaavat väittää, että työttömät ovat laiskoja ja työhaluttomia. Samaan hengenvetoon nuo järkirajoitteiset vaativat suureen ääneen työttömyysturvan heikennyksiä, jotta työ alkaisi taas maittaa. Usein myös ollaan huolissaan siitä, että emme tee tarpeeksi houkutellaksemme ulkomaista työvoimaa Suomeen paikkaamaan heti kohta ovella odottavaa huutavaa työvoimapulaa. Voi rähmä! Kauniita sanoja en mitenkään pysty nyt löytämään kertoakseni nätisti ajatukseni työllisyystilanteesta ja noista järjen jättiläisten paskapuheista. Vituttaa moinen niin, ettei meinaa veri kiertää!

Vasurikoira

Kyllä kävi taas eittämättömän selväksi koiramme Nannan vasuriluonne. Eilen ehtoolla ollessamme pihalla tupakalla päästimme Nannan ulos käymään pissalla, kuten teemme lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa. Hän tuli ulos ja jolkotteli heti postilaatikkoa ja tietä kohti. Menin perään ja komensin takaisin pihaan, mutta hän vain jatkoi matkaansa eikä ollut kuulevinaankaan komentoja. Menimme peräkanaa korttelin ympäri kunnes en enää nähnyt hänestä hännän päätäkään. Hän halusi näemmä nauttia vapaudesta ja tutkia maailmaa ihan omin päin, vaikkakin päättömästi. Vasurina toki ymmärrän kaipuun vapauteen irti inhasta komentotaloudesta. Siltikin olisin toivonut hänen pysyttelevän turvallisessa ja hyvässä huomassa omassa pihassa rakastavan isäntänsä hellässä määräysvallassa. Vaikka kuinka etsimme lähiympäristöstä ja vähän kauempaakin, niin pakolaista ei vain löytynyt. Tilanne tuntui inhalta, ahdistavalta ja nukkumisrajoitteisuutta aiheuttavalta. Mitään ei yöaikaan kuitenkaan ollut tehtävissä. Heti aamulla soittelin paikalliselle löytöeläintarhasta vastaavalle ja kuulin hänen löytyneen. Ystävälliset nuoret miehet olivat ottaneet Irjalassa huomaansa pakolaisen ja tarjonneet lämpöä, vettä ja ruokaa ja mikä parasta, niin olivat ilmoittaneet Tiina Vahekoskelle karkulaisesta. Hienoa toimintaa, josta haluan suuresti kiittää kaikkia asianosaisia. Nyt on kaikki taas hyvin ja mieli levollinen.

Onnistunut kokous

Näitä …keleen pakkasia vain tuntuu piisaavan päivästä toiseen. Kalsaa on kuin porvarin sydämessä. Alkaa tympimään tällainen ainainen ylenpalttinen vaatteiden pynttääminen, palelu, lumi, jää ja auton lasien raapiminen. Kyllä karhuilla on helppoa kun voivat nukkua talven yli. Kateeksi käy. Taisi tuo taannoin pidetty Kööpenhaminan ilmastokokous sittenkin onnistua.. Toivottavasti uutta kokousta ei pidetä ihan äkkiä, ettei päädytä vallan jääkauteen. Täytyy koittaa kestää ja lohduttautua ajatuksella, että parin kuukauden päästä voi alkaa odottaa kevättä ja kesää.
Jaksamista auttaa myös se, että voin kiukutella blogissa.

Työvoimaa riittää

Eilen uutisoitiin, että eläkeläiset voivat pian kelvata pk-yrityksiin töihin. Uutinen ylitti ärsytyskynnykseni ja nosti verenpainettani. Vaikka itseäni en tyhmänä pidäkään, niin nyt on pakko myöntää, että ymmärrykseni ei riitä löytämään tuollaisesta uutisesta mitään positiivista.
Suomen Yrittäjät tekivät kyselyn, johon vastasi 103 pk-yritystä. Vastanneiden määrää voidaan pitää melko pienenä, joten sopii epäillä kyselyn antaman kuvan todenmukaisuutta. Sitä ainakin toivon. Vastanneista vajaa viidennes oli jo nyt palkannut töihin vanhuuseläkkeellä olevia henkilöitä ja peräti 71 prosenttia kertoi olevansa halukas tekemään niin tulevaisuudessa. Miksi ihmeessä? Tällaisen voisi vielä ymmärtää, jos työvoimaa ei yksinkertaisesti olisi muutoin saatavilla, mutta tällä hetkellä, ja myös pitkälle tulevaisuuteen, on työvoimaa tarjolla runsain määrin. Mitään työvoiman saatavuuteen perustuvaa syytä eläkeläisten palkkaamiseen ei siis ole. Ajatus eläkeläisten palkkaamisesta töihin tuntuu aika irvokkaalta, kun samaan aikaan vailla työtä on satojatuhansia ihmisiä. Toivottavasti yrityksissä löytyy moraalista selkärankaa sen verran, että eivät toimi kuten tuo tutkimus antaa ymmärtää. Eläkeläiset kuuluvat eläkkeelle ja työikäiset töihin.

Puuhaa piisannut

Olen näemmä viime vuonna kirjoittanut blogiini 150 kirjoitusta. Se on aika paljon; melkein joka toinen päivä on ollut tarve kirjoittaa asiaa tai asian vierestä, vakavasti tai vähemmän vakavasti. Luulenpa tänäkin vuonna saman tahdin ja tyylin jatkuvan, ja tietysti toivon myös, että kirjoituksiani mahdollisimman moni lukee ja kommentoi. Itselleen on turhauttavaa kirjoittaa, vaikka ei kai sekään hukkaan heitettyä aikaa ole.
Vaikka koko viime vuoden työttömänä olinkin, niin puuhaa ja touhua on silti riittänyt vähintäänkin tarpeeksi. Kaupunginhallituksen ja maakuntahallituksen jäsenyys ovat melkoisen aikaa vieviä luottamustoimia. Noiden luottamustoimien hoito on ollut mielenkiintoista ja myös hyvin opettavaista. Kokouksissa istuminen on vain pieni osa noiden luottamustointen hoitoa. Enemmän aikaa menee asioihin perehtymiseen, yhteydenpitoon ja päätettävien asioiden pohdintaan yksin ja porukalla. Suurien puolueiden edustajilla homma on helpompaa, koska kokouksissa on aina useampia omia puoluetovereita paikalla. Silloin saa tukea muilta, ei tarvitse yksinään perehtyä kaikkiin asioihin totaalisen perusteellisesti, vaan voidaan harrastaa jonkinlaista työnjakoa.
No, seuraavissa vaaleissa se asia korjaantuu Vasemmistoliiton vaalivoiton myötä..
Nyt on onneksi muutaman viikon tauko kokousten suhteen. Saa vaihteeksi ladata akkuja ja rentoutua.