Eilisehtoinen ehtoollinen tuli nautittua hyvässä seurassa oman ammattiosaston porukan keskuudessa. Kohta liki kahden vuoden aikana en ole järin usein nähnyt entisiä työkavereitani ja eilenkin näin vain pienen osan heistä. Tuli vähän haikea olo kun nuo ukot muistelivat menneitä ja itsekin muistelin kaikkea kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtunutta ja kaikkia noita ihmisiä, jotka Säterillä aikanaan ovat olleet. Se kaikki on kuitenkin mennyttä, eikä ne ajat muistelemalla takaisin tule. Mukavaa oli kokoustaa ja rupatella kavereiden kanssa.
On hienoa, että Säteri taas uudelleen käynnistyy ja sadat ihmiset saavat töitä. Hienoa on ennen kaikkea se, että hyvin moni entinen säteriläinen pääsi sinne takaisin. Aika monella ilmeisesti oli edessä ansiosidonnaisen päivärahan loppuminen melko pian, joten monille tuo työpaikka Avilonilla tuli viime hetkillä. Ansiosidonnaisen päivärahan loppuessa alkavat todella ankeat ajat.
Kuunneltuani aikani entisten työkavereideni puheita, päähäni hiipi salavihkaa negatiivinen vaikutelma Avilonista työnantajana jotenkin vähemmän yhteistyöhalukkaana ja pikemminkin määräilyyn taipuvaisena isäntäasenteen omaavana firmana. Työtä on tarjolla, mutta millä ehdoilla? En tiedä totuutta, mutta sellainen tunne tuli. Eihän tuolla toki mihinkään mahdottomuuksiin ole menty, mutta ei ainakaan parempaan suuntaan entiseen verrattuna. Nyt lähdetään ns. puhtaalta pöydältä ja se tarkoittaa sitä, että valitulla pääluottamusmiehellä on melkoinen työ edessään yrittäessään saada asiat sovittua edes joltisestikin järjelliseen malliin. Toivon hänelle ja ennen kaikkea hänen edustamalleen porukalle rohkeutta toimia viisaasti nyt kun toiminnan aika on. Sydämeni on Avilonin työntekijöiden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti