Sitä saa mitä tilaa

Juuri julkaistussa konsulttiselvityksessä esitetään Kaivannon psykiatrisen sairaalan pikaista lopettamista. Konsulttien ehdotus ei tullut mitenkään yllätyksenä, onhan Kaivannon sairaalaa haluttu lopettaa jo pidemmän aikaa. Konsulttiselvitys, vaikka virheellisenäkin, on siihen tarkoitukseen kätevä työväline. Näyttää nätimmältä ja uskottavammalta kun joku ulkopuolinen ”asiantuntijataho” tekee likaisen työn raportin tilaajan puolesta. Usein myös kuulee väitettävän, että konsulttien selvityksissä on ensin päätetty lopputulos ja sen jälkeen mietitty halutuille päätelmille perustelut. Laulussakin sanotaan: Sitä saa mitä tilaa.

Valkeakosken Sanomien toimittaja Heli Mustonen kiinnitti huomiota toisena selvityksen tekijänä olleen A-Insinöörit Oy:n sairaanhoitopiiriltä saamiin urakoihin Taysista. Sanoisinpa tuota vähintäänkin mielenkiintoiseksi yksityiskohdaksi.

Kaivannon sairaala on säilytettävä. Se on taloudellisesti järkevin ratkaisu ja ennen kaikkea potilaiden hoidon kannalta välttämätön.

Pieni riski

Lueskelin eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintöä harmaan talouden katvealueista. Se oli aika lailla valaisevaa ja selventävää luettavaa monilta osin. Siinä mm. todetaan, että kiinnijäämisriski talousrikosten osalta on vain noin 5-10%. Käytännössä riski on siis lähes olematon, eikä siten harmaan talouden paisuminen suuriin mittoihin olekaan mikään ihme. Epärehellisyys kannattaa ja me rehdit suomalaiset työntekijät ja yrittäjät maksamme toisten vapaamatkustuksen. Vähäinen kiinnijäämisriski johtuu aivan liian niukoista valvonta- ja tutkimusresursseista, joita vielä valtion tuottavuusohjelman mukaan pitäisi vähentää. Järjetöntä sikäli, että harmaan talouden torjuntaan sijoitetut eurot tulevat moninkertaisesti takaisin. Valiokunta edellyttääkin aivan oikein, että harmaan talouden torjuntaan kohdennetaan riittävästi voimavaroja ja että resursointi on irrotettava valtion tuottavuusohjelmasta.

Valiokunnan arvion mukaan harmaan talouden laajuus vuonna 2008 on ollut noin 10-14 miljardia euroa ja kokonaisveromenetyksiä kertyi noin 4-5 miljardia. Noilla summilla katettaisiin Kataisen ja kumppaneiden kauhistelemaa talouden kestävyysvajetta jo kummasti, ja vielä jäisi ylikin. En voi kuin ihmetellä miksi hallitus ei ole jo aikapäiviä sitten ryhtynyt tiukkoihin toimenpiteisiin noiden eurojen saamiseksi yhteiskunnan käyttöön.

Superliputus

Lähes koko aikuisen ikäni olen toiminut ay-liikkeessä ja yrittänyt edistää sen tavoitteita työntekijöiden etujen ajamisessa. Sympatiani ovat aina olleet työntekijäjärjestöjen puolella. Luonnollisestikin samanlainen lämmin yhteistyösuhde on ollut Vasemmistoliitolla ja ay-liikkeellä. Siksi tuntuukin pahalta Superin (Suomen lähi- ja perushoitajaliitto) edesottamukset heidän sivuuttaessaan kylmästi Vasemmistoliitto panelistien joukosta Superin tänään järjestämästä vanhusten hoitoa käsittelevästä eduskuntavaalitilaisuudesta Tampereella. Mukaan panelisteiksi Super kelpuutti vain Kokoomuksen, Keskustan, demarit ja Perussuomalaiset. Tämä on erityisen ällistyttävää siksi, että Vasemmistoliitolle on aina ollut tärkeää vanhuksista ja sairaista huolehtiminen asiallisesti ja sen mukaisesti olemme aina toimineet. Vasemmistoliitto on toiminut hoitajamäärän lisäämiseksi ja hoitajien työolojen parantamiseksi. Tässäkö on siitä kaikesta kiitos? Tätä voidaan pitää selkeänä lipunheilutuksena suurten puolueiden ja persujen puolesta. Reilumminkin olisi voitu toimia.

Pois sotimasta

Tämänpäiväinen uutinen suomalaissotilaan kaatumisesta Afganistanissa ei ole mitenkään yllättävä. Yllättävää on ennemminkin se, että kuolonuhreja ei ole tullut enempää, vaikka suomalaisia sotilaita vastaan on tehty iskuja jo kymmenittäin. Kaikesta tuosta huolimatta Nato-myönteinen ulkoministerimme haluaa jatkaa suomalaisten osallistumista Afganistanin sotaan. Suomi ei ole Afganistanissa missään perinteisessä rauhanturvatoiminnassa, vaan USA:n johtaman sodan osapuolena. En ymmärrä, enkä hyväksy, tuollaista rähmällään oloa suuren ja mahtavan ameriikan ja sen johtaman sotaliiton edessä. Kyllä nyt olisi jo korkea aika vetäytyä pois Afganistanista ja osallistua ainoastaan ei-sotilaalliseen apuun tuon maan kehittämiseksi.

Ulos ja sisään

TeliaSoneran toimitusjohtaja kertoi pari päivää sitten, että yhtiö aikoo vähentää henkilöstöä noin 800 hengellä ja että samaan aikaan on tarve palkata uutta väkeä noin 200 henkeä. Näin maallikosta tuollainen tuntuu melkoisen ristiriitaiselta. Tuota uuden väen rekrytointitarvetta perustellaan teknologian kehityksellä, joka vaatii uusia osaajia. Mikähän estää nykyisen henkilöstön kouluttamisen uusiin tehtäviin?

Vielä enemmän tavallisen meikäläisen järjenjuoksua vastaan sotii se, että yhtiö tekee koko ajan loistavaa tulosta. Rahoituserien jälkeen tulos viime vuoden loka-joulukuussa oli noin 860 miljoonaa euroa. Kehnolla tuloksella henkilöstövähennyksiä ei siis ainakaan uskottavasti voida perustella. Perusteeksi onkin löydettävissä vain omistajien loputon ahneus tavoitellessaan yhä suurempia voittoja.

Ruotsin ja Suomen valtiot omistavat yhdessä enemmistön TeliaSonerasta. Demokraattisesti valitulla julkisella vallalla olisi siis halutessaan mahdollisuus vaikuttaa yhtiön päätöksiin ja pakottaa huomioimaan työllisyysnäkökohdat. Sellaista halua ei porvareilla ole. Molemmissa maissa on vallassa porvarihallitus, jonka ideologiaan kuuluu valtion roolin vähentäminen ja markkinoiden vapaan ihmisistä piittaamattoman mellastuksen suosiminen. TeliaSonera on vain yksi esimerkki valtiovallan vastuun pakoilusta työllisyyden hoidossa. Vastaavanlaisia tapauksia on paljon muitakin. Nyt olisi jo aika asettaa ihminen ahneuden edelle.

Tunti köyhille

Tunti köyhille oli nimeltään tämänehtoinen keskustelutilaisuus teatterilla. Olin paikalla, kuten muutkin koskilaiset kansanedustajaehdokkaat keskustelemassa työttömyydestä ja köyhyydestä. Tilaisuuden aluksi johdantona keskusteluun esitettiin katkelma Minna Canthin näytelmästä ”Kovan onnen lapsia”. Se sopi tilaisuuteen mainiosti.

Suuri yksimielisyys vallitsi työpaikkojen luomisen ja köyhyyden poiston tarpeellisuudesta. Yksimielisyyttä ei enää löytynyt kun keskusteltiin keinoista noiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Aika selvät näkemyserot olivat Kokoomuksen ehdokkaan ja itseni välillä, mikä ei kai liene kovin yllättävää. Sekään ei liene kovin yllättävää, että monissa asioissa demarien ja Perussuomalaisten ehdokkaat olivat kanssani samoilla linjoilla, vaikka erojakin toki oli. Liekö sekään yllättävää, että Keskustan ehdokkaalla ei ollut mitään sanottavaa. Tilaisuus oli hyvä, vaikkakin liian lyhyt. Hämeessä kun ollaan, niin loppulaulu kajahti juuri kun keskustelijat alkoivat lämmetä.