Yhteen asiaan voi vahvasti luottaa. Sellaista ihmettä tuskin tapahtuu, että Raimo Sailas ei vaatisikaan säästöjä, leikkauksia ja köyhien kurittamista. Tällä kertaa hän pohdiskeli asumistukia, arvellen niiden valuvan valtaosin suoraan kohoaviin vuokriin ja siksi niitä pitäisi leikata. Sailaksen logiikka perustunee vankkaan markkinauskoon ja kilpailutuksen siunauksellisuuteen. Se vain ei asumisen kohdalla toimi. Voin olla ostamatta television, jos se on liian kallis ja jäädä odottamaan hintojen laskua. Sen sijaan asua on pakko, oli rahaa tai ei. Asumisen kilpailutus on käytännössä mahdotonta. Ilman asumistukea köyhillä ei olisi varaa asua nykyisen tasoisesti, eikä se taso ole aina edes kovin hääppöinen. Asumistuen leikkaaminen tuskin johtaisi vuokrien alenemiseen, vaan ainoastaan köyhien köyhtymiseen suurempien asumismenojen vuoksi.
Tilastokeskuksen tutkimuksessa todetaan, että sen jälkeen kun vuokrasääntely purettiin vuonna 1995 ovat vuokrat nousseet pääkaupunkiseudulla suunnilleen 60 % ja muualla maassa jonkin verran vähemmän. Samaan aikaan muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 %. Sääntelyn purku siis nosti selvästi asumisen hintaa. Se oli poliittinen päätös, eikä mikään estä tekemästä toisenlaista poliittista päätöstä ja palauttaa sääntely. Asumismenoja nostaa myös kohonneet energiakulut. Hallituksen aie kiristää energian verotusta tulee nostamaan myös asumisen kustannuksia. Sekin on poliittinen päätös, eikä mikään estä tekemästä toisenlaista poliittista päätöstä.
Säästötarvetta Sailas perustelee perinteiseen tapaan hokemalla mantraa velkataakan sysäämisestä tuleville sukupolville pitäen sitä kestämättömänä ja moraalittomana. Tuollainen on melko mautonta populismia. Sen sijaan siinä Sailas on oikeassa, että markkinavoimat ovat juoksuttaneet poliitikkoja kuin märkää rättiä. Noinhan se on. Sailas sen varmasti erinomaisen hyvin tietää, koska on itse ollut vahvana vaikuttajana ajamassa markkinavoimien toivomaa uusliberalistista talouspolitiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti