Pienempi paha

Paavo Väyrystä on pilkattu, vähätelty ja yritetty demonisoida jo monen vuosikymmenen ajan ja tuo negatiivisen mielikuvan luonti onkin aika moneen suomalaiseen uponnut. Minuun ei. Paavoa on pilkattu enimmäkseen aivan turhaan. Olen aina pitänyt Paavo Väyrystä viisaana miehenä, joka nytkin oli ylivoimaisesti kokenein ja pätevin käydyn ensimmäisen kierroksen presidenttiehdokkaista. Siksi harmittaa kun nyt on vastakkain kaksi lähes yhtä surkeaa ehdokasta, kaksi umpiporvaria, kaksi vähintäänkin salaa natottajaa ja kaksi eu-kritiikitöntä Brysselin myötäilijää. Väyrynen olisi ollut edes jonkinlainen vaihtoehto Niinistön ja viherporvari Haaviston linjalle. Tämä kepu-Paavon kehu ei tee minusta keskustalaista, mutta realisti kannattaa olla ja pään käyttö ei ole kiellettyä. Olen ja pysyn vankasti vasemmalla, siis siellä missä sydänkin.
Väyrynen on joskus todennut yön yli nukuttuaan tulleensa toisiin aatoksiin. Niin minäkin, vaikka siihen vaadittiinkin enemmän kuin yksi yö. Vakavasti ja ihan järjissäni ollen ajattelin jättää äänestämättä toisella kierroksella, koska kelvollista ehdokasta ei kerta kaikkiaan ole. Pitkin hampain, raskain sydämin, sydän verta vuotaen ja parempien vaihtoehtojen puuttuessa olen päättänyt mennä sittenkin äänestämään Pekka Haavistoa. Haavisto ei ole hyvä, mutta vähemmän huono kuin Niinistö. Valitsen siis pienemmän pahan taktiikan. Kyrsiihän se, mutta ei siihen kuole.

Vielä vähän vaalista

Vielä muutama sana pressanvaalien ekan kierroksen tuloksesta. Täällä Valkeakoskella Niinistön kannatus oli tasan 40 prosenttia, eli 4705 henkilöä äänesti Saulia. Tuosta määrästä valtaosa on ihan tavallisia pieni- ja keskituloisia ihmisiä ja aika lailla ihmetyttääkin miksi he Salelle äänensä antoivat. Niinistö, kuten Kokoomus yleensäkään, ei ole vaalipuheista huolimatta kiinnostunut tavallisen duunarin asioista. Kokoomus ajaa selkeästi hyväosaisia suosivaa politiikkaa.
Kai on ainakin osaltaan niin, että isolla rahalla mainostoimistoilta ostetut imagokampanjat ja valtaisa medianäkyvyys vaikuttavat ilmeisen tehokkaasti tänä päivänä, jolloin ihmiset tekevät äänestyspäätöksensä varsin pinnallisin perustein. Ja usein omien etujensa vastaisesti.
Pieni- ja keskituloisten olisi syytä kiinnostua omista eduistaan hivenen enemmän. Melko vähällä vaivalla olisi havaittavissa kenen etuja Kokoomus oikeasti ajaa.

Eka kierros takana

Pressanvaalin ensimmäinen kierros on nyt käyty. Tulos ei ainakaan minulle ollut järin yllättävä, vaikkakaan ei toivottava. Haaviston sijaan olisin halunnut toiselle kierrokselle Niinistöä vastaan Väyrysen. Tulee olemaan vaikea päättää mitä teen toisella kierroksella koska en näe suurtakaan eroa Pekan ja Salen välillä. Plussana Haavistolle on humaanimpi ajatusmaailma, mutta muutoin molemmat ovat oikeistolaisia, eu-kritiikittömiä ja enemmän tai vähemmän natosalarakkaita. Joudunko siis jäämään kotiin ensimmäistä kertaa elämässäni?
Arhinmäen tulokseen voin olla tyytyväinen. Pressanvaali on pitkälti henkilövaali ja ihmisillä on taipumus äänestää omia ajatuksiaan parhaiten vastaavan sijasta sellaista ehdokasta joka todennäköisemmin pääsee toiselle kierrokselle. Tuosta vaalin erityisestä luonteesta huolimatta Arhinmäki teki hyvän työn.
Demareilla sen sijaan on vakava peiliin katsomisen paikka tuollaisen tuloksen jälkeen. Aika mielenkiintoista on, että Tampereella ja monella muullakin paikkakunnalla Arhinmäki oli Lipposta suositumpi.

Kuka päättää?

Vaikka suurin osa maailmaa elääkin suhteellisen demokraattisissa oloissa, niin onko demokratia silti todellista, vai päättääkö kansan sijaan asioista oikeasti joku muu? Pitäisikö demokratia kirjoittaa lainausmerkein? Näyttää siltä, että se joku muu on todellinen päättäjä ja kansa ja poliitikot vain elävät demokratian harhassa.
Tutkijat ovat selvittäneet maailmanlaajuista talousverkostoa ja sen tulokset ovat hätkähdyttäviä.
Pieni 147 superyrityksen ydinryhmä hallitsee 40 prosenttia globaalista taloudesta. Kun tuota joukkoa laajennetaan 1300 yritykseen, niin päästään jo 60 prosenttiin maailman reaalitaloudesta.
Ei ole vaikea kuvitella millainen vaikutusvalta tuollaisilla omistuksilla on poliittisiin päätöksiin. Nuo globaalit toimijat tuskin ajattelevat minkään maan kansan ja kansantalouden etua, vaan ainoastaan omien yritystensä omistajien etua. Siitä on demokratia kaukana.

Äänet Paavolle

Kyllä aika lailla ihmetyttää miksi tutkimuksen mukaan Pekka Haavisto saa kannatusta vasemmalta. En pysty parhaalla tahdollakaan löytämään Haavistosta vasemmistolaisuutta, joten miksi ihmeessä siis antaisin hänelle ääneni kun tarjolla on aito vasemmistolainen vaihtoehto, Arhinmäki.
Haavisto, kuten muutkin vihreät, on talous- ja veroasioissa aika lailla Kokoomuksen linjoilla. Epäselväksi on myös jäänyt Haaviston suhtautuminen Natoon ja epäilen, että hän vaalipuheista huolimatta kuitenkin olisi hivenen salaa rakastunut tuohon sotilasliittoon. Haavistolta puuttuu myös kriittinen suhtautuminen euroon ja hiipivään kehitykseen kohti liittovaltiota. Kovin usein en ole kuullut hänen olevan huolissaan työttömyydestä ja kasvavasta köyhyydestä, saati vaatinut jotain konkreettisia toimia noiden ongelmien poistamiseksi. Vaikka nuo kaikki asiat eivät presidentin toimivaltaan kuulukaan, niin kuvastavat ne kuitenkin ehdokkaan arvomaailmaa, joka siis on ristiriidassa vasemmiston arvomaailman kanssa. Väittäisin, että Väyrysestä olisi presidenttinä vasemmalle paljon enemmän iloa kuin Haavistosta.
Ehkä jotkut vasemmistolaiset ajattelevat niin, että Haavistolla olisi parhaat mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle ja siksi kannattavat häntä. Voi olla, voi olla että ei. Tuollaista taktikointia en ymmärrä. Se on vähän niin kuin omiin nurkkiin kusemista. Ei ole järkeä tukea porvaria silloin kun tarjolla on hyvä vasemmistolainen ehdokas. Toisella kierroksella tilanne on toinen. Sitä mietitään sitten kun finalistit ovat selvillä. Sitä ennen jokaisen vähänkään vasemmistolaisesti ajattelevan kannattaa antaa äänensä Arhinmäelle.