Kymppiluokka etenee

Viimeksi kirjoitin kymppiluokan perustamisen tarpeellisuudesta.
Nyt näyttää siltä, että tarve on havaittu muuallakin, koska kaupunginhallitus suhtautui asiaan vakavasti ja antoi kasvatus- ja opetuslautakunnalle tehtäväksi miettiä jatkojärjestelyjä nuorten sijoittamiseksi. Hyvä juttu. Olisi todella surkeaa, jos 23 nuorta jäisi ilman mitään jatkopaikkaa.
Joskus täältä vasemmaltakin laidalta esitetyt asiat menevät eteenpäin.
Tulevan vaalivoiton myötä ajatuksiamme ja esityksiämme otetaan huomioon vielä paljon paremmin, mutta sitä ennen pitää tehdä töitä sen voiton eteen, saada runsaasti ehdokkaita ym.
Miksipä et siis Sinäkin, arvoisa lukija, lähtisi ehdolle tekemään muutosta koskin ummehtuneeseen päätöksentekoon.

Kymppiluokka

Kävin metsässä etsimässä sieniä ja löytyihän niitä, puolikas ämpärillinen kantarelleja.
Hivenen on ehkä vielä aikaista, koskapa kovin pieniä monet sienet vielä olivat.
Sateisesta kesästä johtuen näyttäisi siltä, että sienisyksystä tulee hyvä, ellei peräti loistava.
Eikä se suuri sienisaaliskaan niin mahdottoman tärkeää ole, metsässä on muutenkin mukava liikkua luonnon keskellä kaikessa rauhassa.
Lapsilla alkoi taas koulu, sehän kuuluu tähän sieniaikaan.
Huono juttu on se, että näyttäisi täällä Valkeakoskellakin aika moni jäävän vaille opiskelupaikkaa. Olen antanut itseni kuulla, että Naakan koulustakin kymmenkunta lasta on ilman paikkaa.
Ei millään muotoa ole hyvä, jos lapsia jää pyörimään kotinurkkiin ja kaupungille toimettomana. Väliaikaisen kymppiluokan perustaminen voisi olla tilanteeseen ratkaisu ja sellaista Esko Laakso on aikeissa kaupunginhallituksessa esittää. Hyvä Esko.
Rahaahan se hivenen vaatii, n.30-35 tuhatta euroa, mutta veikkaanpa käyvän myöhemmin paljon kalliimmaksi, jos sitä rahaa ei nyt anneta.

Hyvä me

Pitääpä vetää takaisin taannoisia puheitani suomalaisten menestymismahdollisuuksista Pekingin kisoissa. Tänään tuli mitaleita roppakaupalla, kultaa ja pronssia.
Hieno juttu. Joskus on mukavaa myöntää olleensa väärässä.
Mieluusti kadun epäuskoisuuttani ja toivon totisesti ettei mitalisade tähän tyssäisi.
Toinen positiivinen asia tänään tuli Valkeakosken Sanomien taholta.
He julkaisivat kirjoitukseni vihdoista viimein. Lähetin kirjoitelmani viime viikon tiistaina ja jo tänään se julkaistiin. Hetken käväisi mielessä ettei lehti sitä julkaise ollenkaan koska moitin siinä demareita katteettomista puheista.
Aika hyvä päivä :)

Epävarmuutta

Eräs kaverini haki Tamglassille töihin ja olisi ehkä sinne päässytkin, mutta kiinnostus lopahti firman tapaan hankkia työvoimaa vuokratyöfirman kautta.
Jos homma olisi toiminut normaalisti, eli firmaan olisi palkattu väkeä talon kirjoihin normaaliin työsuhteeseen, niin asia olisi ollut vallan toinen.
Mutta kun homma hoidetaan vuokratyöfirmalla, niin se haiskahtaa varsin epäilyttävältä.
Kun työpaikan saa vuokratyöfirman kautta, niin se tarkoittaa sitä, että töissä saa käydä tasan niin kauan kuin työnantajaa miellyttää. Jos ei miellytä, niin lähtö tulee vaikka samana päivänä.
Mitään irtisanomisaikaa ei ole.
Elämä on silloin melkoisen epävarmaa.
Jos kaverini olisi päässyt töihin, hänelle olisi maksettu kemianliiton työehtosopimuksen pienintä palkkaa. Siihen ei ole huomauttamista, koska niinhän tehtäisiin riippumatta siitä, onko vuokratyöfirman kirjoilla vai ihan oikeassa työsuhteessa.
Peruspalkan lisäksi olisi maksettu joka tiliin vuosilomakorvaus.
Eli, jos olisi halunnut pitää kesälomaa, niin se olisi pitänyt pitää ilman palkkaa, koska vuosilomakorvaus oli maksettu jo etukäteen. Kuka silloin raaskisi pitää kesälomaa?
Aika moni vuokratyöläinen ei pidä.
Loman pitäminen tietysti edellyttää, että saa olla töissä seuraavaan kesään saakka, ja sehän on koko ajan epävarmaa.
Vuokratyöfirmojen käytölle pitää saada joitain järjellisiä pelisääntöjä duunareitten turvaksi.
Se tuskin porvarihallitusta kiinnostaa, mutta meitä vasureita se kiinnostaa.

Se alkoi

Nyt se sitten alkoi. Nimittäin Pekingin olympiakisat.
Aika moni istunee seuraavat viikot hurmiossa telkkarin ääressä pystymättä kunnolla keskittymään mihinkään muuhun. Onneksi tauti kohdallani ei ole niin paha.
Katselin avajaisia, ja kyllä ne näyttivät todella upeilta.
Kiinalaiset ovat uhranneet rutosti rahaa ja vaivaa ja lopputuloksesta päätellen niille on myös saatu hyvin vastinetta.
Suomesta lähetettiin kisoihin 58 urheilijaa.
Väitän tuosta joukosta olevan valtaosan pelkkiä kisaturisteja, joilla ei ole mitään mahdollisuutta menestyä. Suurin osa pudonnee pelistä jo alkuerissä.
No, saavatpa mukavan Kiinan-matkan valtion piikkiin.
Ainakin puolet suomalaisista osanottajista olisi voinut hyvin jättää kotiin jatkamaan harjoitteluaan ja kohottamaan kuntoaan.
En usko myöskään perusteluun, että osallistumalla kisoihin he saavat arvokasta kokemusta.
Kokemusta karsiutumisesta alkumetreillä?
Onkohan kukaan koskaan harkinnut jonkinlaista tulosvastuuta?
Se voisi toimia vaikkapa siten, että jos ei kisoissa menesty edes välttävällä tavalla, niin joutuu maksamaan matkansa takaisin valtiolle. Se voisi kannustaa yrittämään enemmän.
Palkitsemispuolihan onkin jo kunnossa.
Palkitsemisia tuskin tarvitaan, sillä en usko kisoista saatavan ainuttakaan mitalia, kaikesta hehkutuksesta ja perinteisestä ylitoiveikkuudesta huolimatta.
Jos yritän olla oikein optimistinen ja tuuriakin on mukana, niin saattaa yksi pronssimitali tulla.
Suomalaisille urheilu on pyhä asia ja voi olla, että nyt tuli sohaistua ampiaispesään.
Pahoittelen, jos pilasin urheilufriikkien kisafiilikset.
Yritän vain olla realisti.

Vaalipuheita

Kunnallisvaalit lähestyvät ja sitä mukaa puolueiden huoli menestyksestään kasvaa.
Vaalien lähestyessä saammekin lukea vielä moneen kertaan puolueiden lupailuja ja huolestumista milloin mistäkin asiasta.
Tänään Valkeakosken Sanomissa kerrottiin koko sivun verran demareiden kunnallisvaaliteemoista. Jutun mukaan demarit ovat ottaneet teemoikseen sosiaali- ja terveyspalvelut ja erityisesti vanhustenhuollon resurssit.
Mukavaa oli myös havaita demareiden vastustavan päivähoitomaksujen korotuksia ja olevan myös valmiita pohtimaan terveyskeskusmaksun poistamista.
Noita ajatuksia täällä vasemmalla kannatamme lämpimästi ja toivommekin, että ne eivät taas kerran jäisi pelkiksi vaalipuheiksi, kuten niin monesti aiemmin.
Demarit luottavat ilmeisesti siihen, että kuntalaiset eivät seuraa asioita, ja vaikka seuraisivatkin, niin he luottavat äänestäjien muistin lyhyyteen.
Mikä onkaan totuus demareiden nyt esittämien teemojen suhteen?
Mitä viime vuosina on tehty ja kuka on tehnyt?
Vasemmistoliitto on jo monet vuodet yrittänyt saada lisää henkilökuntaa vanhustenhuoltoon ja terveydenhoitoon. Siitä löytyy faktaa.
Esityksemme eivät kuitenkaan ole saaneet riittävää kannatusta, edes demareilta.
Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti kokouksessaan 10.6. ottaa käyttöön päivähoidon uudet maksuperusteet lain mukaisin enimmäismäärin 1.8.2008 alkaen.
Tuossa kokouksessa olisi demareiden ollut oiva tilaisuus toimia nyt julistamansa periaatteen mukaisesti, eli vastustaa päivähoitomaksujen korotuksia. Niin he eivät tehneet.
Itse vastustin silloin korotuksia, mutta jäin yksin. Demareille korotukset silloin kelpasivat.
Sosialidemokraatit haluavat myös tutkailla mahdollisuutta kaupungin yhtiöiden, Valkeakosken Energian ja Valkeakosken asunnot Oy:n tuloutuksen lisäämiseksi omistajalleen, kaupungille.
Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että jo entuudestaan kalliin energian hintaa tulisi nostaa ja vuokria korottaa. Muutoin ei tuloutuksen lisääminen onnistu.
On toki selvää, että kaupungin pitää saada tuloja.
Ei kuitenkaan ole aivan sama miten tuloja hankitaan.
Sähköä ja lämpöä tarvitsevat kaikki ja asua pitää jokaisen jossain tuloista riippumatta.
Tulojen hankkiminen kaupungille piiloveroina energian ja asumisen hintaa nostamalla rasittaa pienituloisia rankimmin ja sitä en voi hyväksyä.
Muistuttaisin vielä, että demareilla johtavana ryhmänä, sitoutumattomien kuuliaisella tuella,
on ollut vuosikaudet hyvät mahdollisuudet hoitaa asioita haluamallaan tavalla ja turvata riittävät resurssit esim. vanhustenhuoltoon.
Toivon hartaasti, että kansalaiset hivenen enemmän seuraisivat päättäjiemme toimia eivätkä lankeaisi tällaisten vaalipuheiden perusteella edelleen äänestämään ryhmää, joka tähän asti on toiminut aivan toisin.
Puheet ovat puheita ja teot tekoja. Täältä vasemmalta sen voi puhtaalla omallatunnolla sanoa.

Sammakko

Anu Saagimia ärsyttää rumat ihmiset. Näin otsikoi viikonvaihteen Iltalehti.
Olipa se sen verran raflaava otsikko, että oli pakko lukea juttu sisäsivuilta tarkemmin.
Arvon rouva tosiaankin kertoi rumien ihmisten ärsyttävän, ja että kun hän näkee löysän ja ulkonäöstään välinpitämättömän ihmisen, ei hänen mielestään sellainen ihminen voi olla uskottava vaikka kuinka tekisi työnsä hyvin!
Vielä hän jatkoi, että kun ruokajonossa näkee lässähtäneen ihmisen hakevan epäterveellistä ruokaa ja juomaa, niin Anu-rouvan tekisi mieli mennä ravistelemaan ja kehottaa katsomaan peiliin.
Ymmärtäisin vielä jotenkin, jos tuollaisia sammakoita suustaan päästelisi joku juuri murkkuiän ohittanut missi, tositv-tähti, tai muu vastaava autiopää.
Mutta kun kyseessä on sentään aikuinen 46-vuotias nainen, jolta pitäisi voida jo odottaa aikuismaisia ajatuksia.
Ikä ja älli ei lisäänny samaa tahtia.
Anua saa toki ihan rauhassa ärsyttää rumat ihmiset. Minua ärsyttää hölmöt.
Jos todellakin ajattelee tuolla tavalla, niin edes hivenen järkevä ihminen pitää visusti moiset mietteensä omana tietonaan. Ilmeisesti on niin, että kun aikansa pyörii seurapiireissä muiden turhien julkkisten kanssa, niin vieraantuu täysin oikeasta elämästä ja alkaa pitämään seiska-lehden kiiltokuvamaailmaa todellisuutena.
Rouva Saagimin logiikalla uskottavuus ja ihmisarvo syntyy siis vain hyvällä ulkonäöllä.
Teoilla, osaamisella ja aikaansaannoksilla ei ole mitään väliä.
Ei meidän rumien siis kannata yrittääkään mitään, koska tekomme kuitenkin noteerataan nollaksi.
Onkohan eliittileidillämme mitään käsitystä, saati kokemusta, oikeasta työstä tai tavallisen perheen arjesta raha- ym. huolineen? Saanen epäillä ettei.
Jos työpäivän päätteeksi hoitaa kotia ja lapsia, niin vieläkö pitäisi mennä manikyyrin kautta kuntosalille pitämään kroppansa edustuskunnossa? Ja se kaikki pitäisi jaksaa salaattien, porkkanoiden ja muun ”terveellisen” voimalla.
Jos raskaimpia ponnistuksia on varpaankynsien lakkaaminen, niin ehkäpä edustusrouvamme ”töistään” selviääkin noilla eväillä.
Aivan oma juttunsa on sitten se, kuka on kaunis tai ruma.
Se on täysin subjektiivinen asia.
Se mikä minusta on kaunista, ei jonkun toisen mielestä välttämättä olekaan.
Anu Saagim saattaa pitää itseään kauniina, mutta tottahan se ei välttämättä ole.
Ehkäpä hänenkin kannattaisi katsoa peiliin.