Se alkoi

Nyt se sitten alkoi. Nimittäin Pekingin olympiakisat.
Aika moni istunee seuraavat viikot hurmiossa telkkarin ääressä pystymättä kunnolla keskittymään mihinkään muuhun. Onneksi tauti kohdallani ei ole niin paha.
Katselin avajaisia, ja kyllä ne näyttivät todella upeilta.
Kiinalaiset ovat uhranneet rutosti rahaa ja vaivaa ja lopputuloksesta päätellen niille on myös saatu hyvin vastinetta.
Suomesta lähetettiin kisoihin 58 urheilijaa.
Väitän tuosta joukosta olevan valtaosan pelkkiä kisaturisteja, joilla ei ole mitään mahdollisuutta menestyä. Suurin osa pudonnee pelistä jo alkuerissä.
No, saavatpa mukavan Kiinan-matkan valtion piikkiin.
Ainakin puolet suomalaisista osanottajista olisi voinut hyvin jättää kotiin jatkamaan harjoitteluaan ja kohottamaan kuntoaan.
En usko myöskään perusteluun, että osallistumalla kisoihin he saavat arvokasta kokemusta.
Kokemusta karsiutumisesta alkumetreillä?
Onkohan kukaan koskaan harkinnut jonkinlaista tulosvastuuta?
Se voisi toimia vaikkapa siten, että jos ei kisoissa menesty edes välttävällä tavalla, niin joutuu maksamaan matkansa takaisin valtiolle. Se voisi kannustaa yrittämään enemmän.
Palkitsemispuolihan onkin jo kunnossa.
Palkitsemisia tuskin tarvitaan, sillä en usko kisoista saatavan ainuttakaan mitalia, kaikesta hehkutuksesta ja perinteisestä ylitoiveikkuudesta huolimatta.
Jos yritän olla oikein optimistinen ja tuuriakin on mukana, niin saattaa yksi pronssimitali tulla.
Suomalaisille urheilu on pyhä asia ja voi olla, että nyt tuli sohaistua ampiaispesään.
Pahoittelen, jos pilasin urheilufriikkien kisafiilikset.
Yritän vain olla realisti.