Kallista on

Kaikkihan ovat jo tienneetkin, että Suomi on kallis maa. Nyt se on sitten oikein todistettu. Eurostatin mukaan Suomi sijoittui Euroopan maiden kalleusvertailussa komeasti kolmannelle sijalle. Kun kalliiden hintojen lisäksi otamme huomioon palkkatason, niin tilanne muuttuu tuosta vielä huonompaan suuntaan. Työnantajien mielestähän palkkataso on aina liian korkea, mutta todellisuudessa palkat eivät Suomessa ole mitenkään erityisen suuria, lähinnä ollaan suunnilleen Euroopan keskitasossa. Myöskään hokema suomalaisesta hyvästä sosiaaliturvasta, josta muiden olisi syytä ottaa oppia, ei enää pidä paikkaansa. Monessa Euroopan maassa kansalaisten turva työttömyyden, sairauden, vanhuuden tms. kohdatessa on reilusti Suomea paremmalla tasolla. Kun nämä summataan yhteen, niin ainakaan minun laskimeni ei anna kovin hyvää tulosta maamme hyvinvoinnista. Lama, viherporvarihallitus, avuttomassa tilassa oleva ay-liike ja voimaton vasemmisto ei tilannetta ainakaan paranna.

Peruspalveluista

Melko harvakseltaan ovat viime aikoina kaupunkimme päättäjät mielipiteitään paikallislehteen kirjoitelleet. Tuohon laiskuuteen olen itsekin syyllinen. Kesä nyt tietysti on yleensäkin hiljaisempaa aikaa kun lomat painaa päälle, asiat eivät etene eikä kokouksia ole. Kaikkea ei kuitenkaan voi tuollakaan selittää. Aiheita kyllä pitkin talvea ja kevättä olisi piisannut, säästöt, kouluverkko ym. Tänään sentään Reijo Heinonen näytti tuoneen ajatuksiaan julki lehdessä. Reijo puhui tapansa mukaan asiaa mammografiakuvauksien Tampereelle siirrosta, vanhustenhuollosta ja vammaispalveluista. Reijon ajatuksiin noissa asioissa voin täysin sydämin yhtyä.
Sen sijaan kirjoituksen lopussa ollutta toteamusta, jossa Reijo väittää koulutoimi viedyn muutkin peruspalvelut vaarantavalle rahoituslinjalle, en täysin ymmärtänyt. Reijo tuossa tapansa mukaisesti jättää puolet ajatuksistaan lukijan arvailujen varaan. Jos tuolla tokaisulla tarkoitetaan aikanaan Apian ja lukion kouluratkaisuja, niin sen ymmärrän ja hyväksyn. Nehän olivat täysin virheellisiä ja kalliita ratkaisuja. Jos sen sijaan tarkoitetaan sitä, että tehdään kuntokartoitukset kaikille kouluille, niin en löydä siitä vallan suurta kuluerää. Mielestäni se on järkevää kiinteistönhoitoa. Jos taas tarkoitetaan esim. Leppälän ja Sointulan koulujen remontointia, niin eivät nekään kaupunkiamme konkurssiin vie. Ei myöskään nykyisen kouluverkon säilyttäminen vaaranna muita peruspalveluita. Nykyinen kouluverkko säilyttämällä käyttömenot pysyvät reaalisesti ennallaan. Lisärasitusta tuo ainoastaan mahdolliset remonttikulut, eivätkä nekään mitään jättisummia ole. Koulu on peruspalvelua, kuten mm. vanhusten ja vammaistenkin hoito. Niihin pitää riittää rahaa.

Kalmakoura

Tätäkö tämä nyt on, normaalien ihmisten peruselämä, perjantaipullo ja lauantaikrapula?
Raskaan työviikon jälkeen tekee mieli rentoutua. Se vain on raskasta puuhaa, myös meille miehille, jotka maailman raskauden olemme tottuneet osamme mukaisesti kantamaan. Vaan kun on kossua nassussa, niin nassun virne on kosaniaaninen. Se ei tunnu pahalta, saati maailma. Tulevaisuuden muassaan tuoma totuus on tyyten toisenlainen.
Krapula on kaikkien olojen isoveli. Se valvoo, valvottaa, ei anna anteeksi, tuomitsee, kiusaa, panettelee, panettaa, janottaa, vie vähäisetkin voimat, repii päätä, raastaa jumalaista kehoani ja tunkee kalmaiset kouransa sisimpääni etsien piinapisteitä. Inhan vistottava vastus, mutta ei voittamaton. Empiiristen tutkimusteni mukaan sitä voi yrittää parannella sillä millä se on tullutkin, mutta se on tarkkaa puuhaa. Krapulan parantaminen on yhtä vaikeaa kuin ripulissa piereminen. Lienee siis turha yrittääkään, vaan parempi on lähteä pihalle puuhastelemaan jotain hyödyllistä, vaikka lapsille hiekkalaatikkoa. Tämä on näitä päiviä, jolloin tulee mieleen vahva vakaumus tulevaisuuden ajattelun tärkeydestä. Huomenna olen viisaampi. Ja tulevaisuudessa tosi viisas?

Tyhjiä tiloja

Paikallislehti kertoi tänään keskustan liiketiloja olevan viime vuotta enemmän tyhjillään. No, senhän nyt on jokainen omin silmin saattanut havaita lehdestä lukemattakin. Syynä ei varmaankaan ole pelkästään lama ja työttömyys, vaan myös Ideaparkin ja Tampereen läheisyys vaikuttanevat osaltaan asiaan. Kun liiketiloja kaupungissamme on jo entuudestaan tyhjillään, ja tulee ehkä vielä lisää tyhjenemään, niin epäilenpä vahvasti, että uutta uljasta liikekeskusta Apian paikalle ei tulla rakentamaan ainakaan ihan äkkiä. Ihmettelen suuresti, jos se tällaisessa tilanteessa rakennettaisiin. Keskusta, ja koko kaupunki, toki kaipaisi piristystä, uusia kauppaliikkeitä ja yrittäjiä. Uusi liikekeskus ei niitä välttämättä toisi, vaan kauppiaat ja asiakkaat todennäköisesti vain siirtyisivät vanhoilta paikoilta uuteen ja tyhjät tilat lisääntyisivät entuudestaan. Päätös ei ole kaupungin käsissä, vaan rakentaminen riippuu pitkälti Keskosta. Jos liikekeskusta ei rakenneta, niin mitäpä sitten tehdään Apian kiinteistölle? Jätämmekö sen tyhjilleen, vai löytyisikö paikalle jotain muuta toimintaa? Kummallakin vaihtoehdolla on hintansa.

Uutuuksia

Tulipa tässä tällä viikolla hankittua pari uutta kokemusta.
Ensimmäinen on se, että kokeilin ensimmäisen kerran elämässäni sudokun ratkaisemista ja sainkin sen ratkaistua. Tehtävätyyppi tuntui mielenkiintoiselta ja epäilenpä varsin vahvasti jääväni vielä ns. koukkuun tuohon ajanvietteeseen. Jatkolausuntona kuitenkin totean, että kyllä sanaristikot ovat minulle se ykkösjuttu. Sanojen pyörittely sopii minulle numeroiden kanssa pelehtimistä paremmin. Molemmissa on toki se hyvä puoli, että ne vaativat aivojen käyttöä. Sitähän ei ainakaan haitallisena voitane pitää, paitsi jos haluaa dementoitua.
Toinen uusi kokemus on käynti kesäteatterissa. Olin eilen Voipaalassa katsomassa ”Meijeriä”. Esitys oli parhaiden harrastelijakesäteatteriperinteiden mukaisesti harrastelijamainen kesäteatteriesitys. Taidenautintoa hiukan häiritsi kolea keli, kovat penkit ja nälkä. Noista vaivoista ja vastuksista huolimatta esitys kannatti katsoa.
Yleisesti loppuyhteenvetona haluan lausua, että ennen kokemattomia asioita kannattaa joskus kokeilla, että voi edes sanoa joskus kokeilleensa ennen kokemattomia asioita. Voi olla, että ehkä vielä joskus menen katsomaan jääkiekkoa, jalkapalloa tai peräti hiihtokisoja!

Verovarkaus?

Lueskelen aina välillä muiden blogikirjoituksia. On mielenkiintoista, ja ehkä hyödyllistäkin, tutkailla toistenkin hengentuotteita. Kohdalle osui erään nuorehkon kokoomuslaisen, nimeä en enää muista, kirjoitus verotuksesta. Hänen mielestään verotus on aina varkautta ja piiloverotus vielä törkeämpää varkautta. Varmaan se noin onkin sellaisten mielestä, jotka eivät halua osallistua yhteiskunnan ylläpitoon. Usein nuo samaiset henkilöt ovat kuitenkin kovimmin vaatimassa ja pyytämässä yhteiskunnalta kaikkea mukavaa ja makeaa. Ilmaisena neuvona kerron, että jos on joutunut varkauden kohteeksi, vaikkapa yhteiskunnan taholta, niin kannattaa soittaa yhteiskunnan ylläpitämälle poliisille.
En minäkään veroja rakasta, mutta kylläkin niitä palveluita, joita verovaroin tuotetaan. Ei verotus mitään varkautta ole, vaan ainoa tapa pitää yhteiskuntaa yllä. Eihän meillä olisi tieverkkoa, katuvaloja, kouluja, sairaaloita, vanhainkoteja, urheilukenttiä, armeijaa, poliisia tai mitään muutakaan yhteistä ilman verotusta. Sitäkö kokoomusporvarit haluavat? Lähin senkaltainen elämänmuoto löytynee rautakaudelta tai villistä lännestä. Paluu menneisyyteen sopisikin ilmeisen mainiosti Kokoomuksen seuraavaksi vaalisloganiksi.
Siinä tuo populistinen verovihaaja on oikeassa, että piiloverot ovat pahempia kuin ns. normaalit verot. Piiloverot ovat epäoikeudenmukaisempia, koska ne rasittavat pienituloisia suhteellisesti pahemmin kuin suurituloisia. Juuri tuota linjaahan Kokoomus on ajanut, ja nyt sitten kokoomuslainen siitä kiukuttelee! Veroista voisi kirjoittaa paljonkin, mutta riittäköön tämä tällaisiksi aamuisiksi tuumailuiksi. Toisen kerran lisää. Nyt lähden työharjoitteluun, että saan maksaa veroni.

Aamukonsertti

Nyt kun olen vapaa vuorotyöstä, niin elämänrytmi on muotoutunut melkoisen säännölliseksi. Ajoissa nukkumaan ja ajoissa ylös. Aamulla aikaisin kun herään, niin tavaksi on tullut mennä takapihalle kahvimukin kanssa tupakalle. Etenkin näin kesäisin se on mukavaa. Ilma on raikas, kesäisen lämmin, kostea ruoho tuoksuu ja melkoinen lintujen konsertti soi taustalla. Siinä sitä on mukava istuskella ja heräillä. En ole laskenut, mutta aika paljon eri lintulajeja takapihallamme ja viereisessä metsikössä liikkuu. Lisäksi välillä kolmekin oravaa loikkii peräkanaa puusta puuhun, kuten ovat tehneet jo monena vuotena. Eivät ne edes paljoa pelkääkään, vaan päästävät aivan vierelle. Luontoa on mukava seurata. Tänään en tarjoile tämän kummempaa epistolaa.