Kunnille menokatto?

Keskustalainen pääministeri Kiviniemi ehdotti jokin aika sitten kunnille menokattoa. En tiedä tarkkaan, mitä ministeri tuolla tarkoittaa, mutta nopeasti ajatellen tuollainen ehdotus ei tunnu kovin toteuttamiskelpoiselta. Kuntien menoista noin puolet vie sosiaali- ja terveystoimi ja toiseksi eniten koulut ja päiväkodit. Noiden kulujen jälkeen aika vähän jää enää katujen, teiden ja rakennusten ylläpitoon, kirjastoihin ja liikuntapaikkoihin. Ihmisten hoito ja hoiva, koulut ja päiväkodit ovat kaikki sellaisia palveluita jotka yksinkertaisesti kuntien on hoidettava. Väestön ikääntyessä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa ja sille eivät kunnat voi mitään. Palveluja on tarjottava. En tiedä miten käytännössä Kiviniemen ehdottama menokatto toteutettaisiin, ja olisiko se edes mahdollista. Jos se kuitenkin toteutettaisiin, niin en voi olla pelkäämättä sen johtavan välttämättömien palveluiden heikkenemiseen sosiaali- ja terveystoimessa, opetuksessa ja päivähoidossa. Ehdotus menokatosta on myös sikäli kyseenalainen, että se sotii kuntien itsemääräämisoikeutta vastaan.

Mari väärässä

Tv-mainoksessa Keskustan Mari Kiviniemi väittää eduskuntavaaleja pääministerivaaleiksi. Mari on väärässä. Nyt äänestetään eduskunnan kokoonpanosta, ei pääministeristä. Koska pääministeri ei yksinään tee päätöksiä, niin on likimain samantekevää kuka on pääministeri. Eduskunnan kokoonpano on ratkaiseva. Sen perusteella valitaan hallitus, myös pääministeri, ja sen mukaisesti tehdään päätöksiä ja säädetään lakeja. Keskusta ja muut suuret puolueet halunnevat tuolla henkilöiden esiin nostolla ja pääministerivaalihöpinällä peittää asiakysymykset. Olisi hienoa jos Keskusta toteuttaisi väitettään asialinjalla olosta myös omassa mainonnassaan.

Työn verotusta

Vielä vähäsen verotuksesta. Porvaripuolueet ja vihreät perustelevat arvonlisäveron korotushalujaan sillä, että verotuksen painopistettä pitää siirtää työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Tuollainen perustelu on melko kestämätön. Arvonlisävero kohdistuu myös työhön ja monelle yksin- ja pienyrittäjälle se on myrkkyä. On paljon yrittäjiä joiden tulot muodostuvat nimenomaan työstä, esimerkiksi siivous-, palvelu- ja rakennusalalla. Jos arvonlisäveroa korotetaan, on selvää että he eivät voi siirtää korotusta kokonaisuudessaan hintoihin. Jos siirtävät, saattavat työt vähentyä. Kokoomusta ja muita yrittäjäpuolueina itseään mainostavia ei siten näytä pienyrittäjien toimeentulo kiinnostavan. Arvonlisävero on muutenkin varsin epäoikeudenmukainen koska se on tasavero. Jokaisen on pakko ostaa ruokaa, vaatteita ym. välttämätöntä. Pienituloisella menee kaikki tulot tuohon Vihreiden kammoksumaan ”kulutukseen” ja siten köyhä maksaa suhteessa enemmän veroja kuin hyvätuloinen. Ei arvonlisäveron korotukselle.

Saa olla rikas

Vasemmiston poliittiset vastustajat väittävät toisinaan vasureiden olevan sitä mieltä, että Suomessa ei saisi olla rikas. Tuollaisen väittäminen on täyttä puppua. Emme ole sanoneet etteikö rikas saisi olla, mutta sen olemme sanoneet, että suurista tuloista ja omaisuuksista tulee maksaa suuremmat verot. Se on aivan eri asia kuin rikkaana olon kieltäminen. Ymmärrän toki, että poliittisilla vastustajillamme ei ole kestäviä perusteita nykyhallituksen rikkaita suosivalle ja tuloeroja kasvattavalle politiikalleen ja siksi pitää käyttää ala-arvoisia keinoja vasureiden mollaamiseksi. Epäoikeudenmukaisuutta on vaikea puolustaa järkiperustein, joten käyttöön on otettava vääristely. Toinen kätevä keino on leimata kaikki vain pelkäksi kateudeksi. Sanottakoon nyt vielä, että Vasemmistoliitto haluaa muuttaa verotusta oikeudenmukaisemmaksi verottamalla pääoma- ja palkkatuloja samoin perustein, progressiivisesti. Varallisuusvero on palautettava ja arvopaperikauppaa on verotettava. Suuria tuloja on verotettava ankarammin ja pieniä tuloja kevyemmin. Vasemmiston mallissa jää silti vielä rikkaille niin paljon käteen, että pysyvät rikkaina. Tiivistetysti voisi todeta, että veroja on maksettava maksukyvyn mukaan.

Rahalla saa

Ei näytä vaalirahasotkut vaikuttaneen ainakaan kaikkien ehdokkaiden kampanjoihin. Rahaa näyttää useimmilla porvaripuolueiden ehdokkailla olevan taas kerran valtavia summia käytettävissä mainontaan ja mittavaan kampanjointiin. Olen kuullut monen toteavan, että rahamiehet haluavat taas ostaa mieleisensä eduskunnan. On aivan eri asia olla ehdokkaana muutaman tuhannen budjetilla tai kymmenien tuhansien budjetilla. Vaikka raha ei kaikkea ratkaisekaan, niin auttaa se huomattavasti. Näkyvyys on tärkeää ja sitä saa rahalla. Asetelma ei ole tasainen. Porvariehdokkaat, jotka usein ovat itsekin hyvätuloisia, porskuttavat entiseen malliin yritysten ja rahamiesten avulla. Sen sijaan monet vasemmistoehdokkaat valittavat, että rahaa on käytettävissä viime vaaleja vähemmän. Itsellänikin on viime vaaleihin verrattuna noin kolmanneksen pienempi rahamäärä käytettävissä. Jonkinlainen kampanjakatto olisi paikallaan. Vaikka sen aukoton valvonta olisikin vaikeaa, voisi se silti hivenen hillitä rahalla eduskuntaan ratsastamista ja antaisi tasavertaisempia mahdollisuuksia eri ehdokkaille.

Jo riittää rahanjako

Nyt se sitten tuli mitä jo osattiin odottaa. Portugali pyytää rahoitusapua talouskriisiin EU:lta. Mikähän maa on seuraavana vuorossa? Mitään ongelmaa tuen myöntämisessä ei olisi, mikäli sillä autettaisiin Portugalin kansaa, mutta siitähän avunannossa ei ole kyse. Kreikan ja Irlannin tukipaketeilla autettiin ainoastaan noille maille riskiluottoja myöntäneitä suuria eurooppalaisia pankkeja ja Portugalin kohdalla tilanne on sama. Pankit pelastetaan, mutta tilanteeseen syyttömät kansalaiset laitetaan kiristämään vyötä niin Suomessa kuin noissa autettavissa maissakin. Näillä pelastusoperaatioilla varmistetaan, että pankit voivat huoletta jatkaa rahansaalistustaan kun maksaja näyttää aina olevan tiedossa. On syytä muistaa, että pankit ovat keränneet huikeita tuottoja lainoistaan. Olisi oikeus ja kohtuus, ja markkinatalouden periaatteiden mukaista, että hyödyn saajat maksaisivat myös mahdolliset tappiot. Nyt voitot on yksityistetty, mutta tappiot sosialisoitu. Suomen ei tule osallistua rahoitusavun antamiseen. Me tarvitsemme euromme itse.

Mitä lapsiperheille?

Kierrellessäni maakuntaa aika moni on kysellyt mitä tekisin lapsiperheiden puolesta. Parhaani mukaan olen koettanut vastailla ja vastaanpa nyt myös tässä. Lapsiperheet eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, kuten eivät ole esim. eläkeläisetkään. On hyvin toimeentulevia lapsiperheitä ja vähävaraisia lapsiperheitä. Hyvätuloiset pärjäävät kyllä ja siksi minua kiinnostaakin erityisesti pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden elinehtojen parantaminen. Lapsia elää nykyään ennätysmäärä köyhissä oloissa; on palattu ajassa taaksepäin tuonne 70-luvun tasolle. Se on häpeä ja sen häpeän haluan poistaa. On turvattava kohtuullinen toimeentulo kaikille. Perusturvan tasoa on korotettava ja erityisen tärkeää on, että lapsilisät eivät vastaisuudessa pienentäisi toimeentulotukea, kuten nyt. Lapsiperheiden ahdinkoa aiheuttaa usein kaikensorttiset pätkä- ja silpputyöt. Kun työtä on satunnaisesti ja viikottaisia työtunteja liian vähän, on elämä epävarmaa ja elanto niukkaa. Tarvitaan normaaleja täyspäiväisiä työpaikkoja palkalla jolla elää. Tärkeää on myös laadukkaiden ja kohtuuhintaisten päivähoitopalveluiden turvaaminen. Hoitopaikka on saatava silloin kun sitä tarvitaan. Vanhempainvapaassa on otettava käyttöön 6+6+6-malli, jossa kummallakin vanhemmalla on kuusi kuukautta vapaata ja lisäksi valinnaisesti jommallakummalla vanhemmalla kuusi kuukautta. Koulut liittyvät oleellisesti lapsiperheiden arkeen. Pienet kyläkoulut tulee säilyttää niin kauan kuin niissä oppilaita riittää ja opetusryhmien koot tulee pitää kohtuullisina. Kouluterveydenhoito kaipaa lisäresursseja monessa kunnassa. Työssäkäyvillä on käytössään työterveyshuolto ja siksi erityisesti lapsiperheille, eläkeläisille ja työttömille on kunnollinen kunnallinen terveydenhoito tärkeä asia. Kaikki nuo maksavat jotakin, mutta se vasta maksaa jos emme noita asioita hoida kunnolla.