Järkeä vai ei?

En ole talousoppinut, ja ehkä siksi minun onkin vaikea muodostaa oikeaa käsitystä euromaiden kesken Kreikka-vakuuksista saavutetusta sopimuksesta. Jotenkin kuitenkin tuntuu normaalilla kaupunkilaisjärjellä ajatellen, että suuret maat veivät taas Suomea kuin pässiä narussa. Suomi saa toki haluamansa vakuudet, mutta hinta taitaa muodostua sellaiseksi, että takuiden ottamista kannattaa harkita tarkoin. Jotain saavutetusta sopimuksesta kertonee sekin, että muut maat eivät ole takuita ottamassa. Ovatko nuo muut maat viisaampia, vai päinvastoin? Takuiden ehtona on, että Suomi maksaa osuutensa pysyvään vakausmekanismiin heti kerralla vuonna 2013 muiden maksaessa osuutensa erissä viiden vuoden aikana. Maksettava summa toki on sama maksoi sen kerralla tai erissä, mutta kyseessä on kuitenkin melkoisen suuri summa, 1400 miljoonaa. Se raha tarvittaisiin kipeästi täällä leikkaavassa, supistavassa ja säästävässä Suomessakin. Ehtoihin kuuluu myös se, että korkotuottoja kriisirahastosta Suomi saisi muita maita vähemmän. Ja jotta ei näyttäisi liian hyvältä, niin Kreikan mennessä vararikkoon Suomi saisi vakuutensa myöhäisimmillään 30 vuoden kuluttua. Vertailun vuoksi; asuntovelallinen joutuessaan maksukyvyttömäksi pankki ottaa vakuutensa heti haltuun. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä takaussopimus ei vastaa asetettuja tavoitteita. Onko tässä järkeä vai ei?

Vaietut protestit

Media Suomessa on ollut aika hiljaa New Yorkin Wall Streetiltä alkaneesta protestiliikkeestä, joka nyt on levinnyt jo moniin muihinkin kaupunkeihin Yhdysvalloissa. Protestoijat vastustavat pankkien valtaa ja ahneutta, jonka maksajiksi tavalliset kansalaiset ovat joutuneet. Tyytymättömyys on aitoa, spontaania ja sille löytyy vahvat perusteet. Päättäjien ei tule tanssia markkinavoimien pillin mukaan, vaan kansalaisten etujen tulee mennä kasinopelureiden etujen edelle. Protestiliikkeellä ei ole varsinaisia johtajia ja esikuvana pidetään monissa arabimaissa tapahtuneita kansannousuja. Samanlaiseen liikehdintään olisi aihetta rapakon tälläkin puolella. Porvarilliselle valtalehdistölle tällainen liikehdintä ei tietenkään ole mieluista ja siksi kai siitä on lähes kokonaan vaiettu.

Joskus hyvääkin

Kerrankin EU:n suunnalta tulee jotain positiivista. Koska hyvät uutiset Brysselistä ovat varsin harvinaista herkkua, niin tuntuu se erityisen sykähdyttävältä silloin kun sellaisen kuulee. EU-komissio esittää rahoitusmarkkinoiden varainsiirtoveron ottamista käyttöön. Toivottavasti esitys myös toteutuu. Vuoden 2008 jälkeen EU-maat ovat antaneet apua tai myöntäneet takauksia finanssipiireille noin 4600 euron verran. Nyt esitetyn veron olisi tarkoitus toteutuessaan tuottaa 30-50 miljardia vuosittain vuoden 2014 jälkeen, jolloin sen olisi tarkoitus astua voimaan. On vähintäänkin kohtuullista, että edes tuolla summalla finanssipiirit joutuisivat maksamaan keinottelulla saamastaan hyödystä. Tuo vero saattaa myös hivenen hillitä vastuutonta riskien ottoa ja pörssipeliä, jonka seurauksista koko maailma saa kärsiä. Varainsiirtovero pitäisi tietenkin saada koskemaan koko maailmaa, mutta jostain on kuitenkin alettava ja EU voi hyvin toimia edelläkävijänä.

Kaivannon sairaala säilyy

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuusto päätti tänään, että Kaivannon sairaalaa ei lakkauteta. Asiasta äänestettiin ja tulos oli varsin selvä, äänin 249 – 172 sairaalaa ei lakkauteta. Tämä on todella hyvä asia niin hoidettavien kuin kuntienkin kannalta. Lakkauttamisesitykselle ei ollut hoidollisia, eikä myöskään taloudellisia perusteita, ainakaan uskottavia.

Sairaanhoitopiirin hallitus esitti Kaivannon sairaalan lakkautusta vuoden 2013 alusta. Hallituskaan ei lakkautusesityksessään ollut yksimielinen, vaan esitys syntyi sielläkin äänestäen.

Kaivannon sairaalan lakkautusta on yritetty aiemminkin ja veikkaanpa, että tämäkään ei jää viimeiseksi yritykseksi. Ilmeisesti joillekin tahoille tästä on tullut vaikeanlaatuinen päähänpinttymä ja siksi lakkautusesityksiä tulemme näkemään vastaisuudessakin niin monta kertaa kunnes keskittämisuskoiset likvidaattorit saavat mieleisensä tuloksen.

11.9.

Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun terroristit iskivät USA:ssa wtc-torneihin. Tuosta hetkestä saakka amerikkalaiset ovat olleet kauhuissaan ja järkyttyneitä mokomasta tapahtumasta ymmärtämättä asettaa sitä oikeisiin mittasuhteisiin. Aiheesta on tehty lukematon määrä dokumentteja, kirjoituksia, ym. Aika moni on saanut leipänsä aiheesta. Jos tuo isku olisi tapahtunut missä muualla maailmassa hyvänsä, niin ei se olisi aikaansaanut läheskään näin suurta mediamyllytystä. Vastaavanlaisia terroritekojahan on tapahtunut ympäri maailmaa, ja usein myös USA:n itse tekemänä, tai ainakin myötävaikutuksella ja hiljaisella hyväksynnällä. Tällä en tarkoita suinkaan väheksyä, saati hyväksyä, tapahtunutta. Terrorismi ei ole oikea tapa muuttaa maailmaa.

Ei olisi ainakaan haitaksi amerikkalaisten hetkeksi pysähtyä miettimään oliko tapahtuma sittenkään niin järisyttävän suuri, että siitä pitää jatkuvasti vaahdota ja odottaa koko maailman surevan heidän kanssaan. USA ei ole maailman napa.

Tuona päivänä tapahtuneissa iskuissa kuoli vajaa 3000 ihmistä. Joka vuosi amerikkalaiset ampuvat toisiaan moninkertaisen määrän. Aseiden hallussapitoon ei amerikassa kuitenkaan haluta puuttua. Se on pyhä asia. Vapaan maan vapaiden kansalaisten tulee saada kantaa asetta, ostaa niitä vaikka ruokakaupasta ja tarvittaessa puolustaa itseään tappamalla. Se on heille perusoikeus ennen oikeutta työhön ja toimeentuloon, asuntoon ja koulutukseen.

Jos jostain 11.9. kannattaa muistaa, niin Chilen vallankaappauksesta vuonna 1973.

Tuon CIA:n organisoiman kaappauksen yhteydessä ja sen jälkeen murhattiin poliittisista syistä noin 3000 ihmistä joiden lisäksi kidutettiin, karkotettiin ja vangittiin noin 40 000 ihmistä. Demokratia kukistui ja seurasi armoton fasistinen diktatuuri. USA:ssa terrori-iskujen jälkeen säilyi sentään näennäinen demokratia. Liki samansuuruisesta kuolleiden määrästä huolimatta vaikutukset eivät siten ole likimainkaan samantasoisia.

Monia muitakin USA:n järjestämiä vallanvaihtoja on tapahtunut, mutta ei samana päivänä. Noissa vallanvaihdoissa on tapettu, vangittu ja kidutettu kymmeniätuhansia, ellei satojatuhansia ihmisiä, vain mielipiteidensä vuoksi, vapauden nimissä. Jos itse harrastaa terrorismia, ei pitäisi itkeä terrorismin kauheutta. Se ei ole uskottavaa.

Sieniä

Kävin tänään metsässä etsimässä sieniä ja tulos oli kohtuullisen hyvää parempi. Sieniä löytyi. Parin tunnin metsäseikkailun tuloksena kannoin kotiin kolme ämpäriä kanttarelleja, lampaankääpiä ja karvarouskuja. Metsässä on mukavan rauhoittavaa kulkea, hirvikärpäsistä huolimatta, ja siksi ei olisi isommalti harmittanut vaikka en olisi saalista saanutkaan. Tänä syksynä näyttäisi sieniä tulevan ihan mukavasti. Suosittelen muillekin metsämatkoja, sienienhakutarkoituksessa tai ilman.

Asumisen hinta

Yhteen asiaan voi vahvasti luottaa. Sellaista ihmettä tuskin tapahtuu, että Raimo Sailas ei vaatisikaan säästöjä, leikkauksia ja köyhien kurittamista. Tällä kertaa hän pohdiskeli asumistukia, arvellen niiden valuvan valtaosin suoraan kohoaviin vuokriin ja siksi niitä pitäisi leikata. Sailaksen logiikka perustunee vankkaan markkinauskoon ja kilpailutuksen siunauksellisuuteen. Se vain ei asumisen kohdalla toimi. Voin olla ostamatta television, jos se on liian kallis ja jäädä odottamaan hintojen laskua. Sen sijaan asua on pakko, oli rahaa tai ei. Asumisen kilpailutus on käytännössä mahdotonta. Ilman asumistukea köyhillä ei olisi varaa asua nykyisen tasoisesti, eikä se taso ole aina edes kovin hääppöinen. Asumistuen leikkaaminen tuskin johtaisi vuokrien alenemiseen, vaan ainoastaan köyhien köyhtymiseen suurempien asumismenojen vuoksi.

Tilastokeskuksen tutkimuksessa todetaan, että sen jälkeen kun vuokrasääntely purettiin vuonna 1995 ovat vuokrat nousseet pääkaupunkiseudulla suunnilleen 60 % ja muualla maassa jonkin verran vähemmän. Samaan aikaan muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 %. Sääntelyn purku siis nosti selvästi asumisen hintaa. Se oli poliittinen päätös, eikä mikään estä tekemästä toisenlaista poliittista päätöstä ja palauttaa sääntely. Asumismenoja nostaa myös kohonneet energiakulut. Hallituksen aie kiristää energian verotusta tulee nostamaan myös asumisen kustannuksia. Sekin on poliittinen päätös, eikä mikään estä tekemästä toisenlaista poliittista päätöstä.

Säästötarvetta Sailas perustelee perinteiseen tapaan hokemalla mantraa velkataakan sysäämisestä tuleville sukupolville pitäen sitä kestämättömänä ja moraalittomana. Tuollainen on melko mautonta populismia. Sen sijaan siinä Sailas on oikeassa, että markkinavoimat ovat juoksuttaneet poliitikkoja kuin märkää rättiä. Noinhan se on. Sailas sen varmasti erinomaisen hyvin tietää, koska on itse ollut vahvana vaikuttajana ajamassa markkinavoimien toivomaa uusliberalistista talouspolitiikkaa.