En ole talousoppinut, ja ehkä siksi minun onkin vaikea muodostaa oikeaa käsitystä euromaiden kesken Kreikka-vakuuksista saavutetusta sopimuksesta. Jotenkin kuitenkin tuntuu normaalilla kaupunkilaisjärjellä ajatellen, että suuret maat veivät taas Suomea kuin pässiä narussa. Suomi saa toki haluamansa vakuudet, mutta hinta taitaa muodostua sellaiseksi, että takuiden ottamista kannattaa harkita tarkoin. Jotain saavutetusta sopimuksesta kertonee sekin, että muut maat eivät ole takuita ottamassa. Ovatko nuo muut maat viisaampia, vai päinvastoin? Takuiden ehtona on, että Suomi maksaa osuutensa pysyvään vakausmekanismiin heti kerralla vuonna 2013 muiden maksaessa osuutensa erissä viiden vuoden aikana. Maksettava summa toki on sama maksoi sen kerralla tai erissä, mutta kyseessä on kuitenkin melkoisen suuri summa, 1400 miljoonaa. Se raha tarvittaisiin kipeästi täällä leikkaavassa, supistavassa ja säästävässä Suomessakin. Ehtoihin kuuluu myös se, että korkotuottoja kriisirahastosta Suomi saisi muita maita vähemmän. Ja jotta ei näyttäisi liian hyvältä, niin Kreikan mennessä vararikkoon Suomi saisi vakuutensa myöhäisimmillään 30 vuoden kuluttua. Vertailun vuoksi; asuntovelallinen joutuessaan maksukyvyttömäksi pankki ottaa vakuutensa heti haltuun. Jotenkin tuntuu siltä, että tämä takaussopimus ei vastaa asetettuja tavoitteita. Onko tässä järkeä vai ei?
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tämä koko vakuushässäkkä oli sorvattu täysin demareiden ja vähän vasureidenkin sisäpoliittisiin tarpeisiin.
Onhan ne vakuudet tietysti tyhjää parempia, mutta täysistä vakuuksista on turha puhua. Ja kuka tietää mikä on vakuutena saatujen kreikkalaisten velkapapereiden arvo 30 vuoden kuluttua, kun ne sitten realisoitunevat?
Entä seuraavan lainaerän kanssa? Vaaditaanko lisää vakuuksia?
Todellinen ongelma kuitenkin on euroalueen kriisi, joka vain syvenee, ja jossa veronmaksajien rahaa pumpataan sadoin miljardein euroin kriisimaita lainottaneille, poskettomia korkoja kahmiville pankeille.
Huolestuttavaa tietenkin on, että vasurit ovat vaalien jälkeisen takinkääntönsä jälkeen myöskin riemu rinnoin mukana tässä pankkien puhalluksessa kokoomuksen ja demareiden rinnalla.
ERVV ja EVM ovat pitkiä askeleita kohti liittovaltiota.
Federalismi on kylläkin ratkaisu EU:n rahapolitiikan ongelmiin, mutta hintana siitä on itsenäisyyden täydellinen menettäminen ja demokratiavajeen "räjähtäminen silmille".
Seuraavissa vaaleissa jo realisoituu vasureiden todellinen hinta näistä ministerisosialismin harharetkistä.
Lähetä kommentti