Vasurikoira

Kyllä kävi taas eittämättömän selväksi koiramme Nannan vasuriluonne. Eilen ehtoolla ollessamme pihalla tupakalla päästimme Nannan ulos käymään pissalla, kuten teemme lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa. Hän tuli ulos ja jolkotteli heti postilaatikkoa ja tietä kohti. Menin perään ja komensin takaisin pihaan, mutta hän vain jatkoi matkaansa eikä ollut kuulevinaankaan komentoja. Menimme peräkanaa korttelin ympäri kunnes en enää nähnyt hänestä hännän päätäkään. Hän halusi näemmä nauttia vapaudesta ja tutkia maailmaa ihan omin päin, vaikkakin päättömästi. Vasurina toki ymmärrän kaipuun vapauteen irti inhasta komentotaloudesta. Siltikin olisin toivonut hänen pysyttelevän turvallisessa ja hyvässä huomassa omassa pihassa rakastavan isäntänsä hellässä määräysvallassa. Vaikka kuinka etsimme lähiympäristöstä ja vähän kauempaakin, niin pakolaista ei vain löytynyt. Tilanne tuntui inhalta, ahdistavalta ja nukkumisrajoitteisuutta aiheuttavalta. Mitään ei yöaikaan kuitenkaan ollut tehtävissä. Heti aamulla soittelin paikalliselle löytöeläintarhasta vastaavalle ja kuulin hänen löytyneen. Ystävälliset nuoret miehet olivat ottaneet Irjalassa huomaansa pakolaisen ja tarjonneet lämpöä, vettä ja ruokaa ja mikä parasta, niin olivat ilmoittaneet Tiina Vahekoskelle karkulaisesta. Hienoa toimintaa, josta haluan suuresti kiittää kaikkia asianosaisia. Nyt on kaikki taas hyvin ja mieli levollinen.