Pienempi paha

Paavo Väyrystä on pilkattu, vähätelty ja yritetty demonisoida jo monen vuosikymmenen ajan ja tuo negatiivisen mielikuvan luonti onkin aika moneen suomalaiseen uponnut. Minuun ei. Paavoa on pilkattu enimmäkseen aivan turhaan. Olen aina pitänyt Paavo Väyrystä viisaana miehenä, joka nytkin oli ylivoimaisesti kokenein ja pätevin käydyn ensimmäisen kierroksen presidenttiehdokkaista. Siksi harmittaa kun nyt on vastakkain kaksi lähes yhtä surkeaa ehdokasta, kaksi umpiporvaria, kaksi vähintäänkin salaa natottajaa ja kaksi eu-kritiikitöntä Brysselin myötäilijää. Väyrynen olisi ollut edes jonkinlainen vaihtoehto Niinistön ja viherporvari Haaviston linjalle. Tämä kepu-Paavon kehu ei tee minusta keskustalaista, mutta realisti kannattaa olla ja pään käyttö ei ole kiellettyä. Olen ja pysyn vankasti vasemmalla, siis siellä missä sydänkin.
Väyrynen on joskus todennut yön yli nukuttuaan tulleensa toisiin aatoksiin. Niin minäkin, vaikka siihen vaadittiinkin enemmän kuin yksi yö. Vakavasti ja ihan järjissäni ollen ajattelin jättää äänestämättä toisella kierroksella, koska kelvollista ehdokasta ei kerta kaikkiaan ole. Pitkin hampain, raskain sydämin, sydän verta vuotaen ja parempien vaihtoehtojen puuttuessa olen päättänyt mennä sittenkin äänestämään Pekka Haavistoa. Haavisto ei ole hyvä, mutta vähemmän huono kuin Niinistö. Valitsen siis pienemmän pahan taktiikan. Kyrsiihän se, mutta ei siihen kuole.