Sointulan koulu

Hetken jo tässä huokaisin helpotuksesta kun kasvatus- ja opetuslautakunta teki alkukesästä viisaan päätöksen säilyttää koulu Sointulassa. Nyt tuli sitten kylmää vettä niskaan kun kuntotarkastuksessa todettiin rakennus sopimattomaksi koulukäyttöön. Siihen ei paljoa pysty vastaan väittämään, etenkin kun koulun huono kunto on ollut tiedossa jo pitkän aikaa. Silti tulee mieleen ajatus, että sattuipa tuo tarkastustulos taas sopivaan aikaan. Taannoin kun lukiolaiset haluttiin siirtää Apiasta vuotta aikaisemmin kuin oli suunnitelmissa muihin tiloihin, niin silloinkin sopivasti kerrottiin koulun olevan kelvottomassa kunnossa. Mitään oikeita tutkimuksia ei kuitenkaan silloin tehty, ainoastaan aistinvaraisia havaintoja. Oikeanmallinen klyyvari sopivassa päässä haistaa kyllä homeen ja kehnon ilman kilometrienkin takaa.. Nyt en väitä etteikö Sointulan koulu olisi todellakin huonossa kunnossa, mutta tuota mielleyhtymää en saa pois päästäni. Vielä hivenen hämmästyttää se, että päiväkodin puoli voisi toimia tuuletuksella ja muilla toimilla. Miksi ei koulu?
Ensiavulla ei voida pitkään elää, vaan on saatava aikaan pysyviä ratkaisuja.
Kaupungin ensi vuoden talousarvioon pitää saada rahat Sointulan koulun ja päiväkodin peruskorjaukseen. Se on Vasemmistoliiton tavoite ja siitä pidämme kiinni kaikin voimin.

Asiaa ja kulttuuria

Olipa melkoisen kulttuuripitoinen ja asiasisältöinen loppuviikko ja viikonloppu. Torstai ja perjantai menivät Hakapirtillä paikallisen paperiammattiosaston vieraana muiden tärkeiden vieraiden joukossa. Torstaina paikalla oli demareiden puheenjohtaja Urpilainen ja samaisen ”seurakunnan” puoluesihteeri Jungner. Perjantaina oli sitten meidän vassareiden Paavo Arhinmäki samassa paikassa kertomassa totuuksia suomalaisesta yhteiskunnasta. Vaikka vassari olenkin ja siten ehkä puolueellinen kommentoimaan, niin kyllä varmaan kaikille kävi selväksi kummalla noista vasemmistojohtajista on oikeasti sanottavaa ja kuka on todellinen oppositiojohtaja. Arhinmäki voitti asiapitoisuudella 3-1. Lauantaina pääsin sitten itsekin kertomaan totuuksia suomalaisesta työelämästä ay-paneelissa Myllysaaressa. Paikalla oli väkeä salin täydeltä ja tunnelma oli lämmin. Minulle ainakin tuli hiki. Työväen musiikkitapahtuman kulttuuriannista en siis isommalti kerinnyt nauttimaan; lauantai-iltana jonkin aikaa.
Sunnuntaina olin Orivedellä Eräjärvellä vasureiden maakuntapäivillä joiden päätteeksi nautimme paikallisin voimin toteutetusta kesäteatteriesityksestä ”Pitkäjärveläiset”. En ole erityisemmin mikään teatterin suurkuluttaja, enkä varsinkaan mikään alan asiantuntija, mutta näin maallikkona voin silti sanoa mielipiteeni esityksestä. Tuo taidepläjäys oli minusta oikein onnistunut ja mukavaa katsottavaa surkeista penkeistä huolimatta. Erityisesti huomiotani kiinnitti Reijo Kahelinin suoritus näytelmässä. Reijo osaa, osaa ja osaa ja mielestäni kelpaisi kyllä isompiinkin teattereihin esiintymään. Kateeksi käy moinen taituruus. Kaikki eivät kuitenkaan voi olla tähtiä joka alalla, jotkut ovat jossain ja jotkut eivät missään. Vähintäänkin hyviä me kaikki silti olemme jossain, vaikka vain ihmisinä. Se ihmisyys riittänee.

Jo yli 700

Uudelleen käynnistyvälle Kuidun tehtaalle on hakenut jo yli 700 henkeä töihin. Määrä on melkoinen ja tulee vielä lisääntymään tuosta aikalailla. Ennen konkurssia tehtaalla oli noin 330 henkeä töissä ja nyt sinne tultaneen palkkaamaan noin 200 henkeä. Hakijoissa on siis melkoinen määrä muitakin kuin entisiä kuitulaisia. Mikäli tehdas aiotaan saada uudelleen käymään, niin selvää lienee, että se ei onnistu kuin entisen prosessihenkilöstön voimin. Kukaan muu ei prosessia hallitse, eikä sitä voi oppia muualla kuin Kuidulla. Muu henkilöstö voidaankin helpommin rekrytoida muista kuin entisistä kuitulaisista, vaikka heidänkin kohdallaan työkokemus Kuidusta on ilman muuta eduksi. Näin arvelen ja toivon myös työnantajan tämän ymmärtävän. Työnantajahan sen tietysti lopulta päättää millä henkilöstöllä tehdasta yritetään käynnistää. Tuosta hakijamäärästä on työnantajalla loistavat mahdollisuudet valita mieleisensä työntekijät. Toivottavasti kokemus ja ammattitaito ovat valinnassa merkittävimpiä kriteereitä.
Itsekin laitoin työhakemuksen ja nyt odottelen tarvitaanko minua siellä vielä. Toivottavasti tarvitaan, vaikka hivenen pelkäänkin aktiivisen yhteiskunnallisen toimintani olevan jotain muuta kuin suositus.
Aika lailla ihmetyttää ja suututtaa netin keskustelupalstoilla olleet kirjoitukset, joissa kauhistellaan Kuidun uudelleen käynnistymistä ja toivotaan ettei niin kävisi. Noiden jeesustelijoiden mielestä edessä on jälleen ympäristön lähes totaalinen pilaantuminen ja hirvittävä suuronnettomuuden vaara. Totta on, että Kuitu ei mikään luomuviljelmä ole, mutta ei se mikään Tsernobylin kaltainen katastrofipesäkekään ole. Kuitu on normaali kemiallinen tehdas, joka toki ei ole tyystin haitaton, mutta toimii viranomaisten asettamien lupaehtojen rajoissa. Ei kannattaisi liikoja kauhistella ja lietsoa turhaa hysteriaa jos asiantuntemattomuus puuttuu. Kiihkoilemalla ympäristöstä ei makseta Valintatalon kassalla.
Eniten ärsyttää, että noilla hurskastelijoilla ei ole esitettävänään mitään todellisia vaihtoehtoja sille, miten satojen ihmisten toimeentulo muutoin turvattaisiin. Tekisi mieleni sanoa, että muuttakaa muualle tai elättäkää muutama sata nyt työtöntä kuitulaista perheineen tai osoittakaa heille korvaava työpaikka. Jos ette tuota pysty tekemään, niin olkaa hiljaa ja hävetkää.

Persut porskuttaa

voi. Jotain ne kuitenkin kertovat. Eilen julkistettiin Taloustutkimuksen tulos puolueiden kannatuksesta. Mittauksen virhemarginaali on 2,5 prosenttiyksikköä ylös- tai alaspäin, eli huomattavasti suurempi kuin puolueiden kannatuksissa tapahtuneet muutokset. Ei kannatakaan tuijottaa lyhyen aikavälin kannatusvaihteluita, vaan tutkailla pidempiä jaksoja ja niistä nähtävissä olevaa trendiä. Siitä galluptutkimukset antavat luotettavan kuvan.
Tuo viimeisin tutkimus lupaa Perussuomalaisille yli kymmenen prosentin kannatusta ja nousua ohi Vihreiden maan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. Nousua edellisestä mittauksesta 0,3 prosenttia; saman verran kuin Vasemmistoliitolle on luvassa miinusta.
Vasureiden kannatus on jo pitkään sahannut edestakaisin jossain kahdeksan prosentin paikkeilla. Maan hallituksen surkeista päätöksistä, Vasemmiston oppositioasemasta ja hyvistä ohjelmista huolimatta kannatus ei vain tunnu nousevan. Vasemmistoa ei jostain syystä nähdä vaihtoehtona nykymenolle, vaan muutoshalu kanavoituu Perussuomalaisiin. Kummallista sikäli, että persut ovat kuitenkin umpiporvarillinen, patavanhoillinen puolue, jolla ei ole oikein mitään todellista esitettävänään. Ainoastaan hyvä mielikuva. Vasemmiston peruskannattajia, tavallista duunariporukkaa, valuu persujen suuntaan. Näin ei voi jatkua tai hukka perii. Tällainen kehityssuunta on vihdoin otettava vakavasti. Vasemmistossa olisi peiliin katsomisen paikka. Onko Vasemmisto keskittynyt muihin asioihin liikaa verrattuna perinteiseen tavallisen duunarin asialla olemiseen? Tarvitaan enemmän punaisuutta, enemmän arkisten perusasioiden ja toimeentulon parissa toimimista ja ennen kaikkea selkeämpää sanomaa selvällä suomen kielellä.

Turha tarina

Näin kesäkuumalla ei oikein tahdo päässä pyöriä mitään järin syvällisiä ajatuksia. Pitäisikö edes? Nyt on oikea aika nauttia vain olosta, eikä rasittaa päätänsä miettimällä ratkaisuja maailman vääryyksiin ja muihin murheisiin. Lienee myös niin, että vaikka jotain viisasta saisinkin kirjoitettua, niin harva sitä kuitenkaan jaksaisi lukea. Olkoon siis kesä ja tyhjä pää. Syksymmällä sitten taas paneudutaan oikeisiin asioihin. Miksiköhän tämänkin tarinan kirjoitin?

Sikahyvä suvi

Tämänvuotinen suvi on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla; lämmin, lämmin ja lämmin. Sikahyvä juttu ja toivon totisesti näiden helteiden edelleen jatkuvan. Ikäväähän se tietysti on, kun on aina hiki teki mitä hyvänsä tai oli tekemättä, mutta ei sillä väliä. Nyt on kunnon oikea aito todellinen kesä. Kunnon kesä isolla koolla. Näitä lisää ja paljon.
Hiukan säälin niitä, jotka joutuvat töissä olemaan. Töissä kun lienee melkoisen paljon liiallisen kuuma, paitsi ilmastoiduissa konttoreissa ja jäätelökioskeissa.
Se tässä vain on huono juttu, että nyt kun olisi sopiva aika viettää kesälomaa, niin sitä ei ole. Työttömällähän ei ole edes kesälomaa, pekkaspäivistä puhumattakaan. Koko ajan on vain täysiä yritettävä olla aktiivinen työnhakija. Ei mene tasa-arvoisesti tämäkään asia. Hikoilemisiin.

Oikea rytmi

Sananlaskussa sanotaan: ”Aikainen kana jyvän noukkii”, tai jotain sinnepäin. Kaikki sananlaskut eivät sisällä suurta viisautta, vaan kuvastavat lähinnä vanhoja kliseitä ja menneiden aikojen tähän päivään pätemättömiä uskomuksia. Yleensä nuo sananlaskut pohjautuvat vähintään sadan vuoden takaiseen maailmaan ja silloiseen tapaan elää ja olla. Tänään maailma on vallan toisenlainen.
Ennen pidettiin hyveenä nousta aikaisin. Se oli jostain syystä ahkeruuden ja kunnollisuuden merkki. Miksi? Eikö ole sama mihin aikaan päivästä työnsä tekee, kunhan tekee?
Nykyaikana ihmiset haluavat valvoa pidempään ja herätä myöhemmin. Miksi siis pitäisi pakottaa ihmiset puurtamaan aiemmin väsyneenä ja tehottomina? Miksi ei voitaisi ajatella, että työnteon ja opiskelun rytmi olisi siirretty hivenen myöhäisemmäksi? Koulupäivä voisi alkaa yhdeksältä tai kymmeneltä ja työpäivä päivätöissä esim. kahdeksalta. Vuorotyö on asia erikseen, mutta mikä pakko siinäkään työaikamuodossa on noudattaa vanhaa perinnettä, että aamuvuoroon mennään kuudeksi? Noita muutoksia kannattaisi mielestäni harkita siksi, että jos ihminen ei ole pakotettu nousemaan ylös kesken parhaiden uniensa väsyneenä, niin hän toimii paljon tehokkaammin nukuttuaan tarpeekseen oikeaan aikaan. On myös tutkimuksin osoitettu, että oikeasta työrytmistä hyötyvät kaikki. On jo aika heittää roskakoriin vanha luterilainen perinne ja ajatella ihmisten hyvinvointia.