Perinne jatkukoon

Huono uutinen heti aamusta. Aamutupakointi lähes tuplaa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan syöpäriskin. Lohdullista tuossa samassa tutkimuksessa on se, että päivän aikana poltettujen savukkeiden kokonaismäärä ei vaikuttanut riskiä lisäävästi. Voin siis vedellä sauhuja päivän mittaan mielihalujeni mukaan rauhallisin mielin kunhan jätän aamutupakan pois. Siitä kyllä seuraisi vaikeampia ja äreämpiä aamuja, jos en voisi mennä kahvikupposen kanssa takapihalle tupakalle kuuntelemaan lintujen laulua ja heräilemään rauhassa auvoiseen aamuun. Taidan jatkaa entiseen, jo perinteikkääseen, malliin.

Vasemmistosta vaiettiin

Iltalehti kyseli tänään puolueiden päättäjiltä, pitäisikö hallitusohjelma avata uuteen mietintään. Kysymystä perusteltiin taloustaantuman uhalla, koska monien Euroopan maiden ja USA:n taloustilanne on heikentynyt merkittävästi ja pörssikurssit tulleet nopeaa tahtia alas.

En ota kantaa Iltalehden kysymykseen, mutta sen sijaan Iltalehden tapa valita vastaajat kyselyynsä ei ansaitse kovin korkeaa arvosanaa. Taas kerran Vasemmistoliitto sivuutettiin ikään kuin koko puoluetta ei olisi olemassakaan. Sen sijaan kaikkien muiden puolueiden mielipiteistä oltiin kiinnostuneita, vaikka Vihreät, Rkp ja Kristillisdemokraatit ovat selkeästi Vasemmistoliittoa pienempiä puolueita. Tällä tavallako Iltalehti ymmärtää tasapuolisuuden ja objektiivisen tiedonvälityksen? Melko reilua?

Halpatyövoimapula

On kyllä melkoisen ihailtavaa miten sinnikkäästi jotkut jaksavat olla huolissaan meitä muka uhkaavasta työvoimapulasta. Elinkeinoelämän keskusliiton posetiivareiden mukaan useilla toimialoilla työvoimapula on noussut merkittäväksi tuotannon esteeksi. Esimerkkeinä mainitaan mm. rakentaminen ja palvelut. Kauniisti sanottuna tuollaiset väitteet ovat täysin perusteettomia. Työvoimaa on kyllä riittävästi saatavilla, mutta sen sijaan työnantajia ei ole läheskään riittävästi. Esimerkiksi palvelualoilla tehdään varsin paljon vajaata työaikaa, joten ”työvoimapulaa” olisi hyvin vaivatonta helpottaa tarjoamalla työntekijöille täysiä normaaleja työpäiviä.

Olen monesti ihmetellyt mikä noiden työvoimapulapuheiden tarkoitus oikein on enkä ole kovin hyviä selityksiä vielä keksinyt. Yksi selitys voisi olla se, että puhumalla työvoimapulasta saadaan yleinen hyväksyntä ulkomaisen halpatyövoiman hyväksikäytölle. Ehkäpä Elinkeinoelämän keskusliitto tarkoittaakin puheillaan halpatyövoimapulaa.

Toinen selitys voisi olla se, että työvoimapulalla on kätevä perustella liian pientä henkilöstömäärää. On varsin helppoa vaatia työntekijöitä venymään ja yrittämään pärjätä vähemmällä väellä kun muka ei uutta väkeä voida palkata saatavuusongelmien vuoksi. Todellinen syy lienee kuitenkin haluttomuus.

Kolmantena selityksenä voisi olla pyrkimys myöhentää eläkeikää. Jos työvoimaa ei ole saatavilla, niin muiden on silloin tehtävä pidempään töitä. Siis mitä töitä? Mielenkiinnolla odotan, milloin Elinkeinoelämän keskusliitto osoittaa konkreettisesti työpaikkoja kaikille halukkaille.

Ja vielä neljäs selitys. Työvoimapulaväitteillä saadaan muokattua yleistä mielipidettä. Kun muka on työpaikkoja tarjolla, mutta tekijöitä ei löydy, niin työttömät saadaan näyttämään laiskoilta ja työhaluttomilla yhteiskunnan eläteiltä. Sillä taas voidaan perustella työttömyysturvan heikennyksiä ja sen seurauksena työttömistä saadaan entistä nöyrempiä ottamaan vastaan millaista työtä hyvänsä millaisilla ehdoilla hyvänsä. Tuossakin haiskahtaa vahvasti halpatyövoimapulan henki.

En tiedä ovatko ajatukseni oikeita, mutta jos joku keksii parempia selityksiä, niin mieluusti kuuntelen.

Solidaarisuutta vielä on

Useahkosti kuulen väitettävän, että ay-liikkeestä on solidaarisuus kadonnut. Osin se kyllä pitää paikkansa ja siksi onkin ilahduttavaa välillä lukea positiivisia uutisia ay-liikkeen konkreettisista solidaarisuuden osoituksista. Viimeisin osoitus tästä on Rautaruukin työntekijöiden päätös pysäyttää tuotanto ja siten auttaa puolalaisia komennusmiehiä saamaan palkkasaatavansa aliurakoitsijana toimivalta saksalaiselta Beroalta. Paitsi että palkkoja ei ole maksettu ajallaan, niin myöskään palkkataso ei ole lähelläkään suomalaisen työehtosopimuksen minimitasoa. Lisäksi työtä on teetetty 11 tuntia päivässä ilman vapaapäiviä jo monen viikon ajan. Melkoisen härskiä toimintaa, eikä siksi olekaan ihme, että Rakennusliitto uhkaa Beroaa saarrolla. Ei tuollainen toiminta saisi olla Suomessa mahdollista. Se ei ole suomalaisen työntekijän eikä yrittäjän etujen mukaista. Rautaruukki on vahvasti valtio-omisteinen yhtiö ja sen pitää siksi toimia hyvänä esimerkkinä muille. Aktiivisella valtion omistajaohjauksella tuollainen epäterve kilpailu ja työehtojen polkeminen voidaan helposti lopettaa. Hyvä Rautaruukin metallimiehet. Esimerkkinne kaltaista toimintaa tarvittaisiin paljon enemmän ja paljon useammin.

Aamulehti oikeassa

Tänäaamuinen Aamulehti on aivan oikeassa otsikoidessaan etusivulla :”Kuntauudistus tarkoittaa konsulttien kultakaivosta”. Niin se todellakin on. Vaikka sikspäkkihallituksen ohjelmassa ei suoraan sanotakaan, että kuntaliitoksia tehtäisiin pakolla, niin hallitus pyrkinee kuitenkin saamaan aikaan vapaaehtoisia pakkoja taloudellisin keinoin. Edessämme lienee siis suuri määrä ”vapaaehtoisia” kuntaliitoksia. Se tulee johtamaan monenlaisten selvitysten tarpeeseen, ja niitä selvityksiä tekemään tullaan palkkaamaan kaikenkarvaisia konsulttiyrityksiä. Tekisi mieleni kysyä, ovatko kuntien virkamiehet niin kiireisiä, että eivät ehdi noita selvityksiä itse tekemään? Luulen tietäväni, että se kuuluisi heidän normaaleihin työtehtäviinsä. Kohtuulliset puhelahjat ja kirjallisen esitystaidon hallitsevien henkilöiden kannattaneekin harkita konsulttifirman perustamista. Edessä voi olla turvattu tulevaisuus kepeästä työstä kohtuullisen suurilla korvauksilla kuntaliitosselvityksiä laatiessa.

Ja vielä kuntaliitosten autuaallisuudesta yleensä. En jaksa ymmärtää, miksi etenkin demareille ja Kokoomukselle on muodostunut lähes uskonnoksi oppi suurien kuntien autuudesta. Ei koko mitään ratkaise, tässäkään asiassa. Jos niin olisi, niin silloinhan kannattaisi esimerkiksi koko Pirkanmaasta muodostaa yksi suuri kunta, ja jos sekään ei riittäisi, niin liitetään sitten kaikki Suomen kunnat yhteen.

Valmentajan viisauksia

Varma tapa päästä otsikoihin on kärjistää asioita ja tehdä omituisia ehdotuksia. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla yritysvalmentaja Jari Sarasvuon lausahduksien lehtien sivuilla saamasta palstatilasta päätellen. Tuon ”valmentajaneron” lausahduksissa ei oikein ollut mitään suurta eikä uutta viisautta löydettävissä. Hänen hengentuotteensa painivat samassa mutasarjassa ”Nalle” Wahlroosin kanssa. Sarasvuon mielestä töitä pitäisi tehdä aina vain enemmän. Muuten meidät hukka perii. Ja jotta työ varmasti maittaisi, niin sosiaaliturvaa tulisi heikentää. Siis turvaverkot pois, jotta ihmisten olisi pakko suostua millaisiin työehtoihin hyvänsä.

Hän myös laittaisi lapset ja nuoret töihin vaikka muutaman euron palkalla. Olisihan se toki kansainvälistä meininkiä, kun täälläkin lapset tekisivät töitä puoli-ilmaiseksi aasialaiseen tapaan. Töissä tulee hiki ja likaantuu, ja se vaatii peseytymistä. Liiallisen suihkussa läträämisen hillitsemiseksi Sarasvuon mielestä suihkujen tulisi toimia poleteilla, jotka lapset itse maksaisivat. Voiko tuollaista ihan tavallinen pulliainen keksiäkään? Tuskin. Siihen vaaditaan normaalia suurempaa kykyä löytää oma sisäinen sankarinsa.

En tiedä kuinka hyvin Sarasvuo tuntee suomalaista työlainsäädäntöä, mutta epäilen ettei kovin hyvin, koska hänen mielestään työsuhteen solmiminen on tehty liian vaaralliseksi ja sitovaksi. Tuollainen väite on täyttä puppua. Suomessa työntekijöiden irtisanominen on helppoa ja halpaa verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin valtioihin. Duunarista pääsee aina eroon. Sarasvuolaisessa Suomessa tehtäisiin siis ankarasti töitä kehdosta hautaan ilman hankalia lakien ja sopimusten rajoitteita. Helle teettää kaikenlaista.

Oikea uravalinta

Kun aikanaan tekee oikean uravalinnan, niin ei joudu elämän varrella epätoivottuihin tilanteisiin. Onneksi itse aikanani valitsin työmiehen uran. Se on selkeä ja kunniakas valinta. Eihän se järin leveää leipää takaa, eikä aina edes kinkkua leivän päälle, mutta lauantaimakkaraa kumminkin. Ja sokerina pohjalla: työmiehen ei tarvitse esittää muuta kuin itseään. Riskinä toki on työttömyys, mutta niin se on nykyisin muunkinlaisen uravalinnan tehneillä. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki sai oopperatähti Jaakko Ryhäseltä kutsun Savonlinnan oopperajuhlille nauttimaan Toscasta. Ministerin lienee likimain pakko osallistua ja yrittää nauttia. Otan osaa. Onneksi en ruvennut kulttuuriministeriksi, enkä siten joudu olemaan tärkeänä paikalla yrittäen näyttää siltä, että jotenkin moisesta esityksestä nauttisin. Tai edes ymmärtäisin, kun ei korkealta ja kovaa laulettaessa sanoistakaan mitään selvää saa. Tosca lienee lähinnä tuskaa, joten koita Paavo kestää.