11.9.

Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun terroristit iskivät USA:ssa wtc-torneihin. Tuosta hetkestä saakka amerikkalaiset ovat olleet kauhuissaan ja järkyttyneitä mokomasta tapahtumasta ymmärtämättä asettaa sitä oikeisiin mittasuhteisiin. Aiheesta on tehty lukematon määrä dokumentteja, kirjoituksia, ym. Aika moni on saanut leipänsä aiheesta. Jos tuo isku olisi tapahtunut missä muualla maailmassa hyvänsä, niin ei se olisi aikaansaanut läheskään näin suurta mediamyllytystä. Vastaavanlaisia terroritekojahan on tapahtunut ympäri maailmaa, ja usein myös USA:n itse tekemänä, tai ainakin myötävaikutuksella ja hiljaisella hyväksynnällä. Tällä en tarkoita suinkaan väheksyä, saati hyväksyä, tapahtunutta. Terrorismi ei ole oikea tapa muuttaa maailmaa.

Ei olisi ainakaan haitaksi amerikkalaisten hetkeksi pysähtyä miettimään oliko tapahtuma sittenkään niin järisyttävän suuri, että siitä pitää jatkuvasti vaahdota ja odottaa koko maailman surevan heidän kanssaan. USA ei ole maailman napa.

Tuona päivänä tapahtuneissa iskuissa kuoli vajaa 3000 ihmistä. Joka vuosi amerikkalaiset ampuvat toisiaan moninkertaisen määrän. Aseiden hallussapitoon ei amerikassa kuitenkaan haluta puuttua. Se on pyhä asia. Vapaan maan vapaiden kansalaisten tulee saada kantaa asetta, ostaa niitä vaikka ruokakaupasta ja tarvittaessa puolustaa itseään tappamalla. Se on heille perusoikeus ennen oikeutta työhön ja toimeentuloon, asuntoon ja koulutukseen.

Jos jostain 11.9. kannattaa muistaa, niin Chilen vallankaappauksesta vuonna 1973.

Tuon CIA:n organisoiman kaappauksen yhteydessä ja sen jälkeen murhattiin poliittisista syistä noin 3000 ihmistä joiden lisäksi kidutettiin, karkotettiin ja vangittiin noin 40 000 ihmistä. Demokratia kukistui ja seurasi armoton fasistinen diktatuuri. USA:ssa terrori-iskujen jälkeen säilyi sentään näennäinen demokratia. Liki samansuuruisesta kuolleiden määrästä huolimatta vaikutukset eivät siten ole likimainkaan samantasoisia.

Monia muitakin USA:n järjestämiä vallanvaihtoja on tapahtunut, mutta ei samana päivänä. Noissa vallanvaihdoissa on tapettu, vangittu ja kidutettu kymmeniätuhansia, ellei satojatuhansia ihmisiä, vain mielipiteidensä vuoksi, vapauden nimissä. Jos itse harrastaa terrorismia, ei pitäisi itkeä terrorismin kauheutta. Se ei ole uskottavaa.

Sieniä

Kävin tänään metsässä etsimässä sieniä ja tulos oli kohtuullisen hyvää parempi. Sieniä löytyi. Parin tunnin metsäseikkailun tuloksena kannoin kotiin kolme ämpäriä kanttarelleja, lampaankääpiä ja karvarouskuja. Metsässä on mukavan rauhoittavaa kulkea, hirvikärpäsistä huolimatta, ja siksi ei olisi isommalti harmittanut vaikka en olisi saalista saanutkaan. Tänä syksynä näyttäisi sieniä tulevan ihan mukavasti. Suosittelen muillekin metsämatkoja, sienienhakutarkoituksessa tai ilman.

Asumisen hinta

Yhteen asiaan voi vahvasti luottaa. Sellaista ihmettä tuskin tapahtuu, että Raimo Sailas ei vaatisikaan säästöjä, leikkauksia ja köyhien kurittamista. Tällä kertaa hän pohdiskeli asumistukia, arvellen niiden valuvan valtaosin suoraan kohoaviin vuokriin ja siksi niitä pitäisi leikata. Sailaksen logiikka perustunee vankkaan markkinauskoon ja kilpailutuksen siunauksellisuuteen. Se vain ei asumisen kohdalla toimi. Voin olla ostamatta television, jos se on liian kallis ja jäädä odottamaan hintojen laskua. Sen sijaan asua on pakko, oli rahaa tai ei. Asumisen kilpailutus on käytännössä mahdotonta. Ilman asumistukea köyhillä ei olisi varaa asua nykyisen tasoisesti, eikä se taso ole aina edes kovin hääppöinen. Asumistuen leikkaaminen tuskin johtaisi vuokrien alenemiseen, vaan ainoastaan köyhien köyhtymiseen suurempien asumismenojen vuoksi.

Tilastokeskuksen tutkimuksessa todetaan, että sen jälkeen kun vuokrasääntely purettiin vuonna 1995 ovat vuokrat nousseet pääkaupunkiseudulla suunnilleen 60 % ja muualla maassa jonkin verran vähemmän. Samaan aikaan muut hinnat ovat nousseet keskimäärin vain 14 %. Sääntelyn purku siis nosti selvästi asumisen hintaa. Se oli poliittinen päätös, eikä mikään estä tekemästä toisenlaista poliittista päätöstä ja palauttaa sääntely. Asumismenoja nostaa myös kohonneet energiakulut. Hallituksen aie kiristää energian verotusta tulee nostamaan myös asumisen kustannuksia. Sekin on poliittinen päätös, eikä mikään estä tekemästä toisenlaista poliittista päätöstä.

Säästötarvetta Sailas perustelee perinteiseen tapaan hokemalla mantraa velkataakan sysäämisestä tuleville sukupolville pitäen sitä kestämättömänä ja moraalittomana. Tuollainen on melko mautonta populismia. Sen sijaan siinä Sailas on oikeassa, että markkinavoimat ovat juoksuttaneet poliitikkoja kuin märkää rättiä. Noinhan se on. Sailas sen varmasti erinomaisen hyvin tietää, koska on itse ollut vahvana vaikuttajana ajamassa markkinavoimien toivomaa uusliberalistista talouspolitiikkaa.

Nordea törkyilee

Tietysti pankit ovat liikeyrityksiä ja niiden tulee tuottaa voittoa omistajilleen, siksihän ne on perustettu. Pankit eivät kuitenkaan ole irrallaan yhteiskunnasta, vaan osa sitä, ja siksi niiden tulee myös kantaa vastuuta muusta yhteiskunnasta. Toisinaan kun pankkien sijoitus- ja luottopeli on mennyt holtittomaksi vaarantaen niiden toiminnan, on vaadittu yhteiskuntaa apuun, ja apua pankit ovat myös saaneet. Toisinpäin homma ei näytä toimivan. Nyt, kun Nordea, ja muutkin pankit, tekevät erinomaista tulosta, näyttää yhteiskuntavastuu unohtuvan. Nordeaa ei kiinnosta osallistuminen isänmaamme lamatalkoisiin. Huonoina aikoina yhteiskuntaa huudetaan apuun, mutta muulloin toimitaan ikään kuin maailmaa ei olisikaan pankin pääkonttorin ulkopuolella.

Nordean liiketulos kasvoi tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla 21 % ja liikevoittoa kertyi lähes 80 000 euroa jokaista pankin toimihenkilöä kohden. Noinkin erinomainen tulos ei näytä omistajille riittävän, vaan pitää saada vielä enemmän. Jotkut sanovat sellaista ahneudeksi. Tulosta aiotaan parantaa henkilöstövähennyksillä, kuinkas muuten. Suomessa halutaan vähentää 500-650 henkilöä. Ensin henkilöstö tekee pankille hyvää tulosta ja sitten saa palkinnoksi potkun perseelle. Tuollainen on todella surkeaa henkilöstöpolitiikkaa. On myös selvää, että noin suuri henkilöstön vähennysmäärä tulee väistämättä tarkoittamaan myös toimipaikkojen karsimista etenkin harvempaan asutuilla alueilla. Pieni mielenilmaisu olisi nyt paikallaan, esimerkiksi kaikki Nordean konttorit kiinni päiväksi kaikissa pohjoismaissa. Vaikka sillä ei irtisanomisia estettäisikään, niin olisi se näyttö siitä, että henkilöstö ei kaikkea hyväksy.

Terveyskeskusmaksu pois

Harvoin kuulee kokoomuslaisen suusta mitään järkevää, mutta joskus sellaisiakin ihmeitä sattuu. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon mielestä terveyskeskusmaksu tulisi poistaa, koska maksut voivat estää vähävaraisten ihmisten hoitoon hakeutumista. Risikon mielestä maksun poisto lisäisi tasa-arvoa. Työssä olijoille on tarjolla ilmainen työterveyshuolto, joten varsin monen suomalaisen ei tarvitse maksaa lääkärikäynneistään. Terveyskeskusmaksu koskettaakin pääasiassa eläkeläisiä ja työttömiä, joiden toimeentulo on jo muutenkin niukkaa. Kannatan lämpimästi Risikon ajatusta.

Valkeakoski oli Suomen viimeinen paikkakunta jossa ei peritty terveyskeskusmaksua. Ja olisi vieläkin, mikäli Vasemmistoliiton ryhmällä olisi ollut enemmän voimaa asiasta valtuustossa äänestettäessä.

Lisää veroja rikkaille

Otsikon mukaisia vaatimuksia on tähän asti esitetty lähinnä vasemmiston suunnalta ja siksi hiukan ihmetyttääkin, että tuollaisia vaatimuksia kuuluu nyt myös rikkaiden taholta, joskaan ei kovin laajasti. Ranskalaisessa lehdessä 16 elinkeinopomoa ja superrikasta vaativat, että superrikkaita pitäisi verottaa ankarammin. Se on aivan oikea vaatimus. Vaikka ei sillä valtiontaloutta pelastettaisikaan, niin on se silti osoitus jonkinlaisesta vastuuntunnosta. Toivottavasti heidän toiveensa toteutuu.

Tuosta voisi täällä Suomessakin ottaa mallia. Mielenkiinnolla odotan, milloin suomalaiset ökyrikkaat alkavat vaatia lisää veroja kaltaisilleen. Kaikesta kitisevä ja mitä kummallisimpia ajatuksia suustaan päästelevä Wahlroos voisi vaihteeksi puhua järkeä ja näyttää esimerkkiä muille rahamiehille vaatimalla myös rikkaita vastuunkantoon suomalaisesta hyvinvoinnista.

Kallista säästöä

Ennen 90-luvun lamaa kodinhoitoapua sai yli 52 000 lapsiperhettä ja nykyisin enää alle 9000 perhettä. Avunsaajien määrä on edelleen vähenevä vaikka tarve ei varmasti ole vähentynyt. Koko ajan lisääntyvä vanhustenväestön määrä on johtanut siihen, että nykyisin lähes kaikki liikenevät kotihoitoresurssit käytetään vanhusten hoitoon, ja kun resursseja on aivan liian vähän, niin lapsiperheet jäävät silloin avusta osattomiksi.

Monet kunnat ovat taloudellisesti vaikeassa asemassa ja silloin pitää tarkoin miettiä mihin niukat veroeurot käytetään. Kotihoidosta tinkiminen ei ole kuitenkaan taloudellisesti, saati inhimillisesti, järkevää. Riittävällä kotihoitoavun tarjonnalla voidaan ehkäistä ennalta monia aikanaan kalliiksi käyviä ongelmia. Esimerkiksi yksi huostaan otettu lapsi maksaa kunnalle noin 300 euroa päivässä, eli noin 9000 euroa kuussa. Jos yksikin huostaanottotapaus voidaan estää esim. riittävällä kotihoito- tai muulla avulla lapsiperheille, niin samalla ainakin kolme kunnantyöntekijää on tienannut palkkansa. Ja apua saanut perhe voi paremmin.

Kyse ei ole kuitenkaan aina kunnan taloudellisesta tilanteesta, vaan myös päättäjien tahdosta. On toki hienoa, että lähes kaikkien päättäjien mielestä ongelmien ennaltaehkäisyyn tulee panostaa, mutta sitten kun tulee aika tehdä konkreettisia päätöksiä, esim. talousarviota laadittaessa, niin noiden samojen päättäjien mielestä ei juuri nyt olekaan varaa ennaltaehkäisyyn. Dementia iskee ja sana muuttuu lihaksi valitettavan harvoin. Optimistina kuitenkin uskon, että joskus riittävän moni päättäjä oppii käyttämään laskinta, ja ennen kaikkea kuuntelemaan sydäntään. Se on suoraan verrannollista vasureiden määrään.