Vanha virsi

Ahneuden apostolien kansainvälinen etujoukko, virallisesti teollistuneiden maiden yhteistyöjärjestö, OECD, tuoreessa Suomi-raportissaan veisaa taas samaa tuttua virttä kuten ennenkin.
Järjestön mielestä Suomessa tulisi lisätä joustoja työpaikoilla, työehtosopimusten yleissitovuudesta tulisi luopua, työehtosopimuksista pitäisi voida helpommin poiketa (alaspäin) ja palkoista pitäisi sopia yritystasolla. Työttömyysturvaa pitäisi heikentää, ikääntyneiden työttömien ns. eläkeputki tukkia ja työttömien tulisi entistä herkemmin muuttaa työn perässä milloin minnekin, perheestä ja lapsista välittämättä.
Koulutusta järjestö haluaisi muuttaa osin maksulliseksi, verotusta siirtää välillisten verojen suuntaan ja tietenkin rikkaiden verotusta keventää.
Siinä joitain tuon herraklubin ajatuksia Suomen tiestä auvoisaan tulevaisuuteen.
Kenelle auvoisaan, kenelle ei. Se mikä on hyvä bisneksille, ei välttämättä ole hyvä ihmisille.
Sinänsä raportti on turha, koska ei siinä ole mitään uutta. Samaa virttä ovat maassamme veisanneet vuosia, tai oikeammin vuosikymmeniä, elinkeinoelämän järjestöt ja porvaripuolueet.
Jos OECD:n viitoittamaa tietä kuuliaisesti kuljettaisiin, johtaisi se kansan entistä jyrkempään kahtiajakoon.
Tavalliset duunarit saisivat tyytyä heikompiin palkkoihin ja muihin työehtoihin ja isäntävaltaan työmailla. Vielä surkeampaa olisi niillä, jotka jo nyt elävät köyhyydessä. Heille OECD tarjoaa keppikuria ja toimeentulon heikennyksiä.
Kansamme valtaosan elinolot tulisivat siis heikentymään. Sen sijaan jo nyt hyväosaisen eliitin asema paranisi.
Kuka tavallinen pulliainen oikeasti kaipaa kansan kahtiajakoa, epätasa-arvoa, oikeudettomuutta ja osattomuuden lisääntymistä? Tuskin moni, en minä ainakaan. En halua maastamme mitään Sukari-Suomea tai Kakkoslandiaa, pörssipelureiden ja keinottelijoiden paratiisia.