Toisinaan tulee mieleen ihmetys, miten olen ehtinyt vuorotyötä tehdessäni puuhailemaan kaikkea mitä nyt olenkaan puuhaillut. Nyt kun ei vuorotyö sekoita elämää, päivärytmi on säännöllistä ja vakaata ja aikaakin pitäisi opiskelusta huolimatta periaatteessa olla enemmän kuin ennen, niin silti tuntuu, että ei kerkiä tekemään kaikkea mitä pitäisi. Elämä tuntuu olevan hetkittäin hektistä. Viikonloppu meni taas aika nopeasti pientä pintaremonttia tehdessä kotona ja lapseni kotona. Huomenna menee aamupäivä koulussa ja ehtoo kokouksessa, kuten parina seuraavanakin päivänä. Vasuri painetaan maanantaina ja sitä pitää sitten saada jaetuksi. Pari sanaristikkoa pitäisi laatia ja piirtää ja vaimoakin pitäisi keritä ilahduttamaan läsnäololla.. Pääsisinpä eläkkeelle niin olisi aikaa.
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kyllähän se niin taitaa olla että työ on semmoinen aikatauluttaja mikä pitää erittäin tehokkaasti vrk rytmin kasassa. Kun sitä ei enää ole, ei ole tuttua ja turvallista rytmiäkään. Ja kun sitä oppii noudattamaan vuosikymmeniä, on vaikeuksia saada uutta elämän rytmiä toimimaan. Luulen että tästä löytyy syy mm. eläkeläisten kiireisiin. Pitäisikö sinun tehdä oikein vanhanaikainen lukujärjestys! Missä seisoo viikottaiset tekemiset niin kokousten kun kotielämänkin osalta. Eikö perhe-elämä taas ole yhdessä tekemistä, niin siellä kotinurkissa kuin lastenkin nurkissa auttamiset.
Tsemppiä t Leila
Lähetä kommentti