Miljardin aukko

Sinivihreä hallituksemme kehua retostelee olevansa huolissaan hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä ja kansalaisten palveluiden turvaamisesta. Mitä hallitus on tehnyt puheidensa vakuudeksi? Lähinnä kai haittaa. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyminen vaatii rahaa ja sitä rahoituspohjaa hallitus murentaa. Työnantajien kela-maksun poisto on tästä suuryritysten paapomislinjasta oiva osoitus. Se tarkoittaa noin 1100 miljoonan euron vajausta valtiontalouteen. Sen vajauksen maksajiksi joutuvat tavalliset kansalaiset. Toinen vaihtoehto on etuuksien karsiminen, josta taas kärsivät tavalliset kansalaiset. Rahaa ei tule taivaasta, maksaja pitää aina löytyä.
Sinivihreän hallituksen veropolitiikka on ollut suurituloisia suosivaa. Pienituloiset ovat saaneet murusia ja kaikkein köyhimmät eivät mitään. Peruspäivärahalla oleva työtön saattaa maksaa enemmän veroja kuin pääomatuloja nauttiva hyvätuloinen, sekä suhteellisesti, että myös euromääräisesti. Peruspäivärahalla oleva työtön maksaa parikymmentä prosenttia veroa, kun taas osinkotuloja voi saada verotta 90 000 euroon asti. Pääomatuloista ei myöskään makseta kunnallisveroa. Pienituloiset eivät hyödy valtionveron alentamisesta, mutta maksavat kyllä täysmääräisesti kunnallisveroja samalla prosentilla kuin rikkaatkin. Kuitenkin työtön ja pääomatuloilla elelevä työtä tekemätön nauttivat kummatkin yhteiskunnan palveluista. Työttömiä vain nimitellään toisinaan loisiksi ja pummeiksi..
Kokoomuksessa tämä kuitataan vain nimittämällä tätä kateudeksi. Mikäs sen helpompaa sivuuttaa epäoikeudenmukaisuuden arvostelu!