Onnea Mara!

Onnea Martti Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinnosta!
Maralle on palkintoa ehdotettu jo monta kertaa aiemminkin, ja nyt se sitten vihdoin toteutui.
Nobelin rauhanpalkintoja on vuosien varrella jaettu monille paljon vähemmän ansioituneille henkilöille. Väittäisinpä palkittujen joukkoon kuuluvan jopa varsin kiistanalaisiakin henkilöitä, kuten Lech Walesa, Henry Kissinger, Anwar Sadat, Menachem Begin tai Andrei Saharov. Mara ei kuulu tuohon joukkoon, vaan on ehdottomasti palkinnon ansainnut.
Tosi makea juttu. Yhtään liikaa Nobeleja ei ole Suomeen tullut.

Kaikki hyvin?

Luinpa tuossa aamutuimaan uunituoreen koskin demareiden lehdykäisen, Val(e)demarin.
Aika köykäiseltä hengentuotteelta lehti kokonaisuudessaan vaikutti. Ihan oikeista asioista lehdessä puhuttiin mukavan leppoisasti, mutta niin kovin ympäripyöreästi. Demarit taitavat tarkkaan varoa antamasta mitään konkreettisia lupauksia, ettei kukaan pääse myöhemmin vertailemaan annettuja lupauksia ja tehtyjä tekoja, niissä kun saattaisi ilmetä ristiriitaa menneiden vuosien tapaan.
Lehden sanoman voisi tiivistää vaikkapa näin: Koskissa kaikki on hyvin, turha narista, ja jos vähäistä korjaustarvetta ilmenee, niin me kyllä laitamme asiat kuntoon!
Mitäpä muuta valtapuolue voisi julistaakaan.. On totta, että koskissa monet asiat ovat paremmin kuin monessa muussa kunnassa. Totta on myös se, että mihinkään rinnan röyhistelyyn ei siltikään ole aihetta, ja että kehitys on kulkenut huonompaan suuntaan. Demareilla johtavana ryhmänä olisi ollut mahdollisuus jo aiemmin laittaa kuntoon nyt esiin nostamansa asiat.

Perushelppoheikit

Koskista löytyy paljon ihmisiä, jotka haluavat muutosta nykymenoon. Eikä varmasti syyttä.
Muutosta todella tarvitaan. Muutoshaluisia löytyy varsin paljon etenkin siitä joukosta, joka ei yleensä äänestä. Enkä sitä ihmettele, he kun ovat niin monesti pettyneet tyhjiin lupauksiin.
Eivät kaikki ole pettureita, ja juuri siksihän heidän nimenomaan kannattaisi äänestää. Perussuomalaisten reppavat puheet ja asioiden yksinkertaistaminen purevat moniin asioita seuraamattomiin. Totuus ja teot näyttelevät silloin vähäistä roolia. Jos se nykymenoon kyllästynyt ja osin äänestämättömien joukko haluaisi todellista muutosta, niin silloin heidän pitää äänestää Vasemmistoliittoa, eikä suinkaan seurata mukavia puhuvia helppoheikkejä.
Tämä nähtiin taas eilisessä kasvatus- ja opetuslautakunnan kokouksessa, jossa Perussuomalaisten ehdokas Kamppari oli valmis tyhjentämään Eerolan koulun oppilaista, siis käytännössä lakkauttamaan koulun. Sorrilassa muutama viikko sitten käydyssä suuressa koulukeskustelussa Perussuomalaisten edustaja Nurmo kertoi haluavansa säilyttää kouluverkon nykyisellään.
Olenko harhainen, vai onko tässä oikeasti jotain ristiriitaa Perussuomalaisten sanojen ja tekojen välillä?

Hyvä lautakunta

Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti tänään säilyttää Eerolan koulun.
Päätös syntyi äänestäen, ja tulos oli 6 – 3. Koulun puolesta äänestivät itseni lisäksi koko demariryhmä ja Kokoomuksen Alftan. Viisaasti tehty, enkä voikaan muuta kuin iloita ratkaisusta.
Nähtäväksi jää, mitä kaupunginhallitus ensi maanantaina asiasta on mieltä. Pieni pelko kalvaa pakaroissa, että hallitus ei pidäkään tärkeänä kouluja. Sen tiedän, että vasureiden edustaja hallituksessa ei koulun lakkautusta hyväksy, mutta entä ne muut? Demarit kotisivuillaan julistavat koulurauhaa. Ottavatko hallitusdemarit oman julistuksensa vakavasti muuttaen sen myös todellisuudeksi, kuten lautakunnassa? Mitä tekee keskustan Rautsi?
Uunituoretta Vasuria on koskinverkossa arvosteltu kaikin mahdollisin negatiivisin määrittein.
Tietenkin nimimerkkien suojissa. Mukava havaita, että lehti ei ainakaan jätä kylmäksi.
Vasuri on ilmeisesti onnistunut tehtävässään nostaa esiin asioita, jotka paikallislehti jättää kertomatta. Eikä koskin vallanpitäjiä varmastikaan miellytä suorasanaisesti julkituodut mielipiteemme. Se selittänee raivon. Muiden ryhmien lehdet ovat olleet melko ympäripyöreitä latteuksia latelevia lehdyköitä vailla sanomaa. Ei meillä vasureilla ole varaa tuhlata rahaa sellaiseen.

Puhetta piisasi

Ajattelin, että tämänpäiväinen valtuuston kokous kestäisi korkeintaan tunnin.
Toisin kävi, aikaa vierähti liki kaksi ja puoli tuntia.
Puhetta ja viisaita sanoja tuntui valtuutetuilla riittävän, ja aloitteitakin oli tehtailtu taas melkoinen määrä.
Kunnallislain tuntemuksenikin parani taas kerran muutamien juridiikan asiantuntijoiden loistaessa tietämyksellään. Tosin kaikin ajoin en ollut aivan varma, miten oleellista itse asian kannalta oli vähäistä runsaampi jurina juridiikasta ja siihen liittyvästä problematiikasta kaikkine pienine nyansseineen. Mutta se ehkä johtuu siitä, että olen enemmän käytännön ihminen, kuin artikla-asiantuntija.
Huomenna on sitten kasvatus- ja opetuslautakunnan kokous, jossa esillä on Eerolan koulun kohtalo.
Itselläni ajatus on selvä, koulu on säilytettävä. Katsotaan miten käy.
Olisinpa itsekin aikanaan käynyt kouluja hivenen enemmän, niin ei nyt tarvitsisi väsyneenä lähteä yöksi töihin.
Onneksi istuin koulun penkillä kuitenkin sen verran, että pääsin edes sisätöihin.

Vaalikonevalinta

Vastasin tänään vielä yhteen vaalikoneeseen. Vastaaminen ei ole ihan pikku juttu, vaan aikaa siinä vierähtää jokunen tovi, kun asioita on pohdittava tarkkaan. Kävin myös testaamassa Ylen vaalikoneen ja tulos oli lähes hivenen yllättävä, sijoituin listalla vasta kakkoseksi. Ykköseksi nousi Vasemmistoliiton Ira Techtolin, erinomainen valinta hänkin. Ilmeisesti painotuserot ratkaisivat sijoituksen, kun en muistanut missä olin vastannut ”lähes samaa mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Aion silti äänestää itseäni. Hämmästytti myös, miksi 10 parhaan listalla oli yksi kepulainen ja yksi kristillisfarisealainen. Mahtoivatko heidän vastauksensa noudattaa aivan täysin rehellisyyden hyvää periaatetta ja oliko heillä mielessä katumusharjoitus puolueidensa menneistä teoista? Jostain luin, että jopa 20 % valitsee ehdokkaansa vaalikoneiden suositusten perusteella. Minusta se on suoraan sanottuna hölmöä. Vaalikoneeseen voi vastata mitä vaan, luvata kaikkea makeaa ja mukavaa. Todellisuus on usein vaalikonemaailmaa ihmeellisempää ja tylympää. Kyllä äänestäjän kannattaisi edes hivenen nähdä vaivaa ja selvittää itselleen, mitä kukin on menneinä vuosina oikeasti tehnyt. Se on aika pieni vaiva, kun kyse on kuitenkin omaan elämään seuraavat neljä vuotta vaikuttavista asioista. Nyt äänestäjä on kuningas, joten kannattaa tivata ehdokkailta niitä menneiden vuosien tekoja, ja jos joku ei vastaa, niin silloin ei hän ääntäkään ansaitse. Muistetaan kuitenkin äänestää, hyviä ja sanansa pitäviä ehdokkaita riittää Vasemmistoliiton listalla.

Miten käy Eerolan koulun?

Kouluasiat tulivat taas ajankohtaisiksi ikävässä muodossa. Koulutoimessa suunnitellaan Eerolan koulun ottamista pelkästään päiväkotikäyttöön, siis koulun lakkauttamista käytännössä.
Asia on esillä ensi viikolla kasvatus- ja opetuslautakunnassa.
Vaikka ratkaisu olisi vain väliaikainen, kuten sen sanotaan olevan, en sitä voi hyväksyä monestakaan syystä. Ensinnäkin koulun lakkautuksesta päättää valtuusto, ei lautakunta eikä virkamiehet. Eerolassa riittää oppilaita, koulu on täynnä. Pienille lapsille on tärkeää, että koulu on lähellä. On hyvä, että päiväkoti ja koulu toimivat samoissa tiloissa, kuten Sointulassa. Silloin siirtyminen päiväkodista kouluun sujuu vähemmillä ongelmilla tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Koulutoimesta kerrotaan tämän olevan halvin ratkaisu. Lisätiloja ”viipaleratkaisuin ” joudutaan joka tapauksessa järjestämään Eerolaan ja Roukkoon päiväkodille ja koululle.
Kovin isoista kustannuseroista eri ratkaisujen välillä ei ole kyse. On syytä myös muistaa, että rahaa kyllä löytyi esim. lukiolaisten siirtoon väliaikaisiin tiloihin vuodeksi noin 40 000 euroa, Hakan potkupallolippuihin 50 000 euroa… Nytkö sitten ei olisi varaa hoitaa asiaa niin, että lapset saavat käydä ensimmäiset kouluvuotensa tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Useampikin on minulta kysellyt, ketkä valtuustossa 26.9.2005 äänestivät Vallon ja Apian lakkauttamisen puolesta. Äänestystuloshan oli 23 – 20. Koulujen lakkauttamista ajoivat demarit likimain kokonaisuudessaan, osa Kokoomuksesta ja osa sitoutumattomista.
Vasurit halusivat säilyttää koulut. Nimiä en kaikkia muista, mutta Kokoomuksesta esim. Väyrynen, Kukkamäki ja Alfthan taisivat olla koulujen säilyttämisen kannalla. Kyllähän ne nimet saisi kaupungintalolta, mutta nyt on muutakin puuhaa, joten en lähde niitä sieltä kaivelemaan.