Jakopolitiikkaa

Perinteiseen tapaan koskilaisen poliittisen kulttuurin mukainen hallitus- ja lautakuntapaikkojen jakopeli jatkuu taas tutulla tyylillä ilman tyylipisteitä. Pieni poikkeus on tällä kertaa se, että kaksi isoa ryhmää ovat sentään jotain antamassa miniryhmille, vihreille ja kristillisille. Vai onko se poikkeuksellista? Saivathan edelliskerrallakin kristilliset lautakuntapaikkoja. Vihreäthän eivät neljä vuotta sitten valtuutettuja saaneet, eivätkä siksi voineet olla mukana lautakuntapaikkojen jaossakaan.
Kepun ja Perussuomalaisten liitto näyttää jatkuvan vaalien jälkeenkin, vaikka muistelen lehdessä aiemmin kerrotun sen kestävän vain vaaleihin saakka. Ehkä unohdettiin kertoa mihin vaaleihin. Valta ja extrapaikat houkuttavat jatkamaan liittoa ainakin valintoihin saakka. Vasemmistoliitto saa pelimiesten jäljiltä juuri sen verran, kuin on pakko antaa.
Kepu ja Vasemmistoliitto saivat molemmat kuusi paikkaa valtuustoon. Vasemmistoliitto sai hivenen enemmän ääniä kuin Kepu. Kepun ja Perussuomalaisten liiton seurauksena Kepu ottaa yhden paikan hallitukseen ja luultavasti valtuuston varapuheenjohtajuuden. Vasemmistoliitto samalla kuudella paikalla saa vain hallituspaikan, vaikka saimme siis ääniä enemmän kuin Kepu. Neljä vuotta sitten juuri tuohon isompaan äänimäärään vedoten, valtuustopaikkoja oli saman verran, Vasemmistoliitto katsottiin pienemmäksi ryhmäksi kuin sitoutumattomat. Olisi ollut kohtuullista, että Vasemmistoliitto olisi saanut valtuuston toisen varapuheenjohtajan paikan, vaikkapa luopuen luvatusta sivistyslautakunnan puheenjohtajan paikasta. Ainakin omasta puolestani olisimme silloin voineet sopimuksen allekirjoittaakin.

Perinneiltama

Eilinen kaupunginvaltuuston budjettikokous menikin nopeammin kuin moniin vuosiin.
Muuta perinteestä poikkeavaa kokouksessa ei sitten ollutkaan. Totuttuun tapaan asiat päätettiin valtaryhmien, demareiden ja Kokoomuksen, ennalta sopimalla tavalla keskustan, kristillisten ja Perussuomalaisten myötäillessä kiltisti mukana. Oikeastaan aika huvittavaa olikin demaripomon toteamus, että budjetti ei ollut sellainen kuin he olisivat halunneet.
Miten niin ei ollut?
Demareilla varmasti olisi ollut mahdollisuus saada tahtonsa läpi ja budjetista mieleisensä.
Turhaa sanahelinää.
Vasemmistoliitolla oli erilainen näkemys siitä, mihin asioihin tulisi panostaa ensi vuonna.
Vasurit myös toimivat näkemyksensä mukaisesti ja perinteiseen tapaan näkemyksemme ei saanut valtuuston enemmistöä puolelleen. Ilahduttavaa oli kuitenkin havaita, että kannatusta esityksillemme tuli satunnaisesti muista ryhmistä, paitsi demareista. Demareissa ei toimita vastoin ryhmäpäätöksiä.
Hivenen jäi harmittamaan se, että ryhmämme piti ehdottaa lisähenkilöstön palkkaamista kotihoitoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska valtuutettumme, jonka piti ehdotus tehdä, ei huomannut ajoissa pyytää puheenvuoroa. Olisimme toki senkin äänestyksen hävinneet, mutta silti. Yrittää pitää aina.
Entä jos emme olisi esityksiämme tehneet ja äänestyttäneet valtuustoa?
Vaikka oli varsin epätodennäköistä, että esityksemme olisivat tulleet hyväksytyiksi, niin toisin toimiminen olisi tarkoittanut budjettiesityksen hyväksymistä sellaisenaan. Turha olisi ollut silloin selitellä, että kyllä me olisimme muuta halunneet, mutta, mutta, mutta….
Jos olemme jotain mieltä, niin silloin myös toimimme sen mukaisesti. Häirikön ja kaiken vastustajan leimanhan siinä toki saa, mutta vaihtoehto on periaatteista luopuminen ja sanojen syönti. Se ei sovi sieluun.

Korotushuhu

Vahvistamattomien, mutta aina luotettavien, huhujen mukaan kaupunkimme valtapuolueet apureineen ovat suunnittelemassa melkoisen suurta korotusta luottamushenkilöiden palkkioihin. Hanke on vielä valmisteluvaiheessa, mutta lienee selvää, että piakkoin saamme nähdä esityksen uusista palkkioista. Eilisessä valtuuston budjettikokouksessa Vasemmistoliitto teki esityksen, että luottamushenkilöiden palkkiojärjestelmää kehitetään kokonaiskustannuksia nostamatta. Ehdotus toteutuessaan olisi tarkoittanut, ettei korotuksia tule. Äänestyksessä esitystämme kannatti Vasemmistoliiton ryhmän lisäksi Perussuomalaisten Kati Annaniemi ja sitoutumaton Teuvo Nieminen. Muille tulevat korotukset näyttivät kelpaavan. Mahtaisikohan moni jättäytyä pois, jos palkkioita ei maksettaisi lainkaan?

Huhua

En tiedä onko tässä perää, mutta kuulin männä viikolla kerrottavan viehkoa tarinaa, tosin sitäkin toisen käden tietona. Aina niin lähes luotettava tietolähde kertoi keskustelleensa kaverinsa kanssa, joka puolestaan kertoi kuulleensa asiasta yleisesti torilla puhuttavan. En ollut silloin aivan varma, liekö tarinassa perää, mutta vakuuttavalta se kuulosti. Tuo luotettavan tietolähteeni mainitsema kaveri kertoi kuulleensa, että Alkossa on alennusmyynti ja silloin tietenkin oikopäätä menneensä kyseiseen paikkakunnalta löytyvään liikkeeseen kysymään, mitä juomia teillä on alennusmyynnissä. Myyjän vastatessa, että se on huhua, niin kaveri sanoi haluavansa sitä sitten pari pulloa, tai kolmekin, mikäli alennus olisi riittävän suuri. Ja tässä kohtaa naurua.. Huhuhumalasta tulee onneksi vain huhukrapula, joka on huhujen mukaan huomattavasti oikeaa mukavampi. Tosielämä on asia erikseen. Siinäkin on hyvä välillä elää, vaikka huhuillen laiffii. Tämä tarina nyt vain tuli mieleen. Mieli on toisinaan kummallinen. Joillain jopa mieletön.

Vaihteeksi positiivista

Pitkästä aikaa kuului jotain positiivista suuresta ja mahtavasta Ameriikan maasta.
Barack Obama voitti vaalit ylivoimaisesti. Nyt ei republikaaneja pelastanut edes ääntenlaskenta, kuten viimeksi.
Neekeri Amerikan presidenttinä on jo sinänsä historiallista. Hivenen huolettaa se, että Ameriikassa riittää asehulluja punaniskoja, jotka fundamentalistisaarnaajien yllyttäminä saattavat tarttua aseeseen.
Näyttää siltä, että amerikkalaiset ovat saaneet tarpeekseen sotaseikkailuista ympäri maailmaa
” vapauden ja demokratian ” puolustamisen nimissä. Tuo velkarahalla maksettu ristiretkipolitiikka on käynyt tavallisille amerikkalaisille kalliiksi. Tulokset ovat nähtävissä. Kymmenet miljoonat köyhät ja kodittomat tuntisivat olonsa varmaan turvallisemmaksi ilman ”terrorisminvastaista” sapelinkalistelua. Nyt voi olla pieni, korostan pieni, mahdollisuus toisenlaiseen politiikkaan.
Maailma saattaa vastaisuudessa olla aavistuksen verran turvallisempi paikka meille kaikille.
Muistaa kuitenkin kannattaa, että kyllä demokraattipresidentitkin ovat osanneet huseerata sotajoukkoineen ympäri maailmaa.
Ajattelin kauhulla sellaista tilannetta, jossa McCain olisi valittu presidentiksi ja sitten kuollut, onhan hän jo ikämies. Silloin tilalle olisi astunut varapresidenttinä Sarah Palin, nainen joka on lievästi sanottuna patavanhoillinen, kiihkouskovainen ja täysin tietämätön Alaskan ulkopuolisesta maailmasta. Nainen, joka uskoo kirjaimellisesti raamattuun, osallistuu noitien karkotus-seremoniaan ym. veisi maailman mahtavimman ydinasevaltion takaisin keskiaikaan.
Kyse ei ole pelkästä USA:sta, vaan koko maailmasta. Onneksi kauhuskenaarioni ei toteutunut.

Kommenteista

Muutama sana blogiini tulleista kommenteista. Kommentit ovat olleet mielenkiintoisia ja niitä on tullut ihan kiitettävän runsaasti. Kiitos teille kaikille siitä. Julkaisen vastaisuudessakin kaikki asialliset kirjoitukset, tulivat ne sitten nimellä tai nimettöminä. Sensuuria en ole harrastanut, enkä halua harrastaa vastaisuudessakaan, jos ei ole pakko. Viime aikoina on kuitenkin tullut muutama ikävänpuoleinen kommentti, jotka hipovat jo hyvän maun rajaa. Nimimerkin takaa, tai nimelläkään, ei ole asiallista esittää nimeltä mainituista ihmisistä sellaista, joka saattaa loukata.
Vastaisuudessa sen tyyppiset kommentit jätän julkaisematta. Muutoin toivon edelleen runsaasti kommentteja.

Tuhkanravistelua

Eilen oli vasureiden eka vaalien jälkeinen tapaaminen. Puhelimethan kyllä ovat viime aikoina soineet erinomaisen kiitettävästi.
Keskustelimme kaikkia osanottajia kiinnostavista aiheista ja samaa jatkamme taas torstaina.
Yksityiskohtaisemmin keskustelusisältöä valaistakseni en saata olla mainitsematta olevan eittämättömän selvää, että varsin voimakkaasti, ja ennen kaikkea rakentavassa hengessä, pohdimme käytyjä vaaleja, tuloksen syitä, pieleen menneitä asioita ja myös onnistumisia. Selvää lienee sekin, että harmistumisen aste on toki jokaisella erilainen. Ilolla kuitenkin totean kilpailijoidemme harmiksi, että vaikka onnistumisprosenttimme jäikin alle sadan, niin emme silti ripotelleet ylenmäärin tuhkaa päällemme, saati itkeneet itseämme tärviölle. Pois meistä moinen synkkyys ja apeus. Nyt uuteen nousuun vanhoin ja uusin, mutta ennen kaikkea maukkaammin, eväin.
Lohta kannattaa pyytää vaikka ei joka kerta saisikaan. Ja pienistäkin kaloista saa keiton, jos niitä on tarpeeksi. Ja vielä vanha sananlasku: Jos on marraskuussa lunta katolla, on sitä myös maassa.