Tuhkanravistelua

Eilen oli vasureiden eka vaalien jälkeinen tapaaminen. Puhelimethan kyllä ovat viime aikoina soineet erinomaisen kiitettävästi.
Keskustelimme kaikkia osanottajia kiinnostavista aiheista ja samaa jatkamme taas torstaina.
Yksityiskohtaisemmin keskustelusisältöä valaistakseni en saata olla mainitsematta olevan eittämättömän selvää, että varsin voimakkaasti, ja ennen kaikkea rakentavassa hengessä, pohdimme käytyjä vaaleja, tuloksen syitä, pieleen menneitä asioita ja myös onnistumisia. Selvää lienee sekin, että harmistumisen aste on toki jokaisella erilainen. Ilolla kuitenkin totean kilpailijoidemme harmiksi, että vaikka onnistumisprosenttimme jäikin alle sadan, niin emme silti ripotelleet ylenmäärin tuhkaa päällemme, saati itkeneet itseämme tärviölle. Pois meistä moinen synkkyys ja apeus. Nyt uuteen nousuun vanhoin ja uusin, mutta ennen kaikkea maukkaammin, eväin.
Lohta kannattaa pyytää vaikka ei joka kerta saisikaan. Ja pienistäkin kaloista saa keiton, jos niitä on tarpeeksi. Ja vielä vanha sananlasku: Jos on marraskuussa lunta katolla, on sitä myös maassa.