Mikä mättää?

Vietin pari päivää Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä.
Näin ikääntyvänä ihmisenä on todettava, että ei sitä enää jaksa täysipainoisesti asiaa puhua kahta päivää yöt läpeensä. Meillä kohta viisikymppisillä miehillä hyvien yöunien merkitys alkaa olla kääntäen verrannollinen biletyksen viehätykseen. Tylsää, mutta totta.
Kokous sinällään oli hyvä. Vasuriväki halusi muutosta tapaan tehdä politiikkaa. Politiikan sisältöön ei haluttu muutosta. Vasureiden ajamat asiat ovat hyviä ja oikeita, todistaahan sen jo se, että viime vaalien alla kaikki puolueet puhuivat samoista asioista kuin Vasurit.
Mikä mättää? Miksi ei tullutkaan vaalivoittoa? Koetaanko Vasurit ei-vaihtoehdoksi, ei-puolueeksi, ei-vaikuttajaksi, ei-miksikään? Mikä on Vasureiden visio? Onhan sellainen toki olemassa, mutta tietääkö siitä kukaan? Jos tietäisi, niin varmasti kannattaisi vasureita. Jossain on vikaa. Olisiko vikaa tavassa esittää asioita?
Silti tuhkan päälle ripottelusta huolimatta fiilis oli hyvä. Kyllä me vielä tulemme, vaikka Siperian kautta.