keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Yyteitä

Taas tänään istuin yt-neuvotteluissa. Jos olisin perverssi masokisti, niin väittäisin sen olleen mukavaa. En ole masokisti.
Uutiset näinä päivinä ovat aika tylsiä, ne kun toistavat itseään.
Joka päivä kuulee uutisia yt-neuvotteluista, lomautuksista, irtisanomisista ja kokonaisten kannattavien tehtaiden sulkemisista. En voi välttyä ajatukselta, että osassa firmoista käydään yt-neuvotteluja ihan vaan kaiken varalta, että voidaan sitten haluttaessa lomauttaa väkeä. Sujuuhan moinen kätevästi samassa rytäkässä muiden siivellä.
Tällä en tarkoita sitä, etteikö isossa osassa yrityksiä olisi ihan todellista hätää. Jos ei kauppa käy ja kassa kuivuu, niin hankalassa tilanteessa ollaan.
Sitä en voi ymmärtää enkä hyväksyä, että kannattavissa yrityksissä vähennetään väkeä.
Sellainen on kovin lyhytnäköistä toimintaa, vaikka se kvarttaalikapitalismin ajan henkeen oleellisesti kuuluukin. Kaikki heti mulle nyt ja heti ja huomenna enemmän!
Kaipaan yrityksiltä jonkinlaista yhteiskuntavastuuta.
Ei sellainen peli vetele, että yhteiskuntaa kaivataan vain silloin, kun tarvitaan apua.
Vapaan markkinatalouden nimeen vannoneet ovat aiemmin kironneet sinne alakerran kuumaan paikkaan kaikenlaisen yhteiskunnan puuttumisen yritystoimintaan. Nyt nuo villin lännen lain suojaamat gangsterit kaipaavat sheriffiä tuomaan rahasäkkiä valtiolta.
Jos halutaan sosialisoida tappiot, niin kyllä silloin pitää sosialisoida myös voitot. Jos yhteiskuntaa tarvitaan pelastamaan markkinatalous, niin yhteiskunnalla pitää silloin olla myös oikeus käyttää valtaansa yrityksissä, vaikka pörssipelureiden etujen vastaisesti.
Koko tämä nykyinen lama ja yt-aalto on seurausta futuuri- johdannais- ym. ”arvo”papereilla peluusta ja holtittomasta luotonannosta etenkin suuressa ja mahtavassa Ameriikan maassa.
Paska juttu meidän tavallisten duunareitten kannalta. Meillä on kyse elämästä ja toimeentulosta, pelureiden aina korjatessa jonkinlaisen potin.
Ei tästä tarinasta näin paatoksellista pitänyt tulla, mutta ei mahtanut mitään.
Minkäs sille voi,
Kun perse aina soi.
Istun taikka kävelen,
hanuri laulaa sävelen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Nykyään yritystoiminnan ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen maksimaalinen tuotto. Ahneus ei tunne yhteiskuntavastuuta. Esimerkkinä täysin sääntelemättömästä ahneudesta on finanssikapitalismin kriisi. Kovimman hinnan tuosta "bangstereiden" tuhansien miljardien huijauksesta tulee maksamaan kaikkein köyhimmät.

Yt-neuvottelut ovat nykyään täyttä teatteria, jossa jo päätetyt irtisanomiset ja lomautukset vain siunataan. Näinhän sen halutaankin olevan. Hallituksen yhteiskuntavastuu realisoitui jo Kemijärvellä, missä se tuki yksipuolisesti työnantajaa. Kuinkas muuten.

Anonyymi kirjoitti...

Masokismi? Itsensä kiusaamista. Jatkaa ja jatkaa samanlaista toimintaa loputtomiin. Ei ajattele toisten kärsimyksiä, vaikka joutuvat olemaan läsnä masokismin elämässä. Erehtyy luulemaan että itse ei siihen syyllisty!
Peiliin katsomisen paikka, itse kelläkin!