Jakopolitiikkaa

Perinteiseen tapaan koskilaisen poliittisen kulttuurin mukainen hallitus- ja lautakuntapaikkojen jakopeli jatkuu taas tutulla tyylillä ilman tyylipisteitä. Pieni poikkeus on tällä kertaa se, että kaksi isoa ryhmää ovat sentään jotain antamassa miniryhmille, vihreille ja kristillisille. Vai onko se poikkeuksellista? Saivathan edelliskerrallakin kristilliset lautakuntapaikkoja. Vihreäthän eivät neljä vuotta sitten valtuutettuja saaneet, eivätkä siksi voineet olla mukana lautakuntapaikkojen jaossakaan.
Kepun ja Perussuomalaisten liitto näyttää jatkuvan vaalien jälkeenkin, vaikka muistelen lehdessä aiemmin kerrotun sen kestävän vain vaaleihin saakka. Ehkä unohdettiin kertoa mihin vaaleihin. Valta ja extrapaikat houkuttavat jatkamaan liittoa ainakin valintoihin saakka. Vasemmistoliitto saa pelimiesten jäljiltä juuri sen verran, kuin on pakko antaa.
Kepu ja Vasemmistoliitto saivat molemmat kuusi paikkaa valtuustoon. Vasemmistoliitto sai hivenen enemmän ääniä kuin Kepu. Kepun ja Perussuomalaisten liiton seurauksena Kepu ottaa yhden paikan hallitukseen ja luultavasti valtuuston varapuheenjohtajuuden. Vasemmistoliitto samalla kuudella paikalla saa vain hallituspaikan, vaikka saimme siis ääniä enemmän kuin Kepu. Neljä vuotta sitten juuri tuohon isompaan äänimäärään vedoten, valtuustopaikkoja oli saman verran, Vasemmistoliitto katsottiin pienemmäksi ryhmäksi kuin sitoutumattomat. Olisi ollut kohtuullista, että Vasemmistoliitto olisi saanut valtuuston toisen varapuheenjohtajan paikan, vaikkapa luopuen luvatusta sivistyslautakunnan puheenjohtajan paikasta. Ainakin omasta puolestani olisimme silloin voineet sopimuksen allekirjoittaakin.