Perinneiltama

Eilinen kaupunginvaltuuston budjettikokous menikin nopeammin kuin moniin vuosiin.
Muuta perinteestä poikkeavaa kokouksessa ei sitten ollutkaan. Totuttuun tapaan asiat päätettiin valtaryhmien, demareiden ja Kokoomuksen, ennalta sopimalla tavalla keskustan, kristillisten ja Perussuomalaisten myötäillessä kiltisti mukana. Oikeastaan aika huvittavaa olikin demaripomon toteamus, että budjetti ei ollut sellainen kuin he olisivat halunneet.
Miten niin ei ollut?
Demareilla varmasti olisi ollut mahdollisuus saada tahtonsa läpi ja budjetista mieleisensä.
Turhaa sanahelinää.
Vasemmistoliitolla oli erilainen näkemys siitä, mihin asioihin tulisi panostaa ensi vuonna.
Vasurit myös toimivat näkemyksensä mukaisesti ja perinteiseen tapaan näkemyksemme ei saanut valtuuston enemmistöä puolelleen. Ilahduttavaa oli kuitenkin havaita, että kannatusta esityksillemme tuli satunnaisesti muista ryhmistä, paitsi demareista. Demareissa ei toimita vastoin ryhmäpäätöksiä.
Hivenen jäi harmittamaan se, että ryhmämme piti ehdottaa lisähenkilöstön palkkaamista kotihoitoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska valtuutettumme, jonka piti ehdotus tehdä, ei huomannut ajoissa pyytää puheenvuoroa. Olisimme toki senkin äänestyksen hävinneet, mutta silti. Yrittää pitää aina.
Entä jos emme olisi esityksiämme tehneet ja äänestyttäneet valtuustoa?
Vaikka oli varsin epätodennäköistä, että esityksemme olisivat tulleet hyväksytyiksi, niin toisin toimiminen olisi tarkoittanut budjettiesityksen hyväksymistä sellaisenaan. Turha olisi ollut silloin selitellä, että kyllä me olisimme muuta halunneet, mutta, mutta, mutta….
Jos olemme jotain mieltä, niin silloin myös toimimme sen mukaisesti. Häirikön ja kaiken vastustajan leimanhan siinä toki saa, mutta vaihtoehto on periaatteista luopuminen ja sanojen syönti. Se ei sovi sieluun.