Kallista säästöä

Tapanani on ollut kirjoitella muistiin kaikenlaisia mielenkiintoisia lehdistä tai jostain muualta lukemiani asioita. Joskus myöhemmin niitä sitten katselen. Tänään oli sellainen hetki.
Silmiini sattui joskus syksyllä muistiin kirjoittamiani lapsia ja nuoria koskevia lukuja sosiaali- ja terveyspalveluista.
Niistä kävi selkeästi ilmi, että lasten ja nuorten peruspalvelut ovat rapautuneet, tai oikeammin rapautettu kuluneen 10 –15 vuoden aikana.
Kouluterveydenhuolto on puolittunut parissakymmenessä vuodessa.
Huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti. Huostaanottoja oli vuonna 1991 noin 6000 kappaletta ja 2007 noin 10 000 kappaletta. Eivätkä ne ole kappaleita, vaan ihmisiä, lapsia.
Huostaanotto maksaa paljon, todella paljon, puhumattakaan inhimillisestä puolesta.
Jonkinlainen yhteys lienee terveydenhuollon yleensäkin, ja eritoten kouluterveydenhuollon ja huostaanottojen välillä. Aikanaan piti säästää. Säästettiinkö oikeasti?
Nyt näyttää vahvasti siltä, että maksamme laskua säästöistä. Isoa laskua.
Sosiaali- ja terveyspuolen ammattilaiset varoittelivat aikanaan säästöjen seurauksista. Samoin teki Vasemmistoliitto. Varoituksia ei kuunneltu. Nyt maksamme sitä isoa laskua.
Ennaltaehkäisy olisi ollut halvempaa, vaikka se silloin takavuosina kustannuksia aiheuttikin.
Varoitan taas kerran, että nykyisin alimitoitetuilla budjeteilla elää kituuttava sosiaali- ja terveystoimi aiheuttaa vastaisuudessa melkoisen laskupommin. Toivottavasti meillä silloin menee hyvin ja euroja riittää. Muutoin ihmisten käy huonosti.

Ei korotusta

Uuden valtuuston ensimmäinen kokous on nyt takana. Asialistalla olivat valinnat hallitukseen, lautakuntiin ja erinäisiin muihin luottamustehtäviin.
Itse tulin valituksi kaupunginhallitukseen. Se tietää työtä, paljon työtä. Mielenkiintoista työtä.
Valinnat olivat yksimielisiä, vaikkakaan kaikki eivät niihin olleet oikeasti tyytyväisiä, Vasemmistoliitossakaan. Tyytymättömyyttään osoittaa kuka mitenkin. Jotkut kiukuttelevat lehdessä ja jotkut muulla tavoin. Liian pieni hiekkalaatikko täynnä karkeaa sepeliä ja tylsiä puisia leluja.
Kyllä tämä homma menisi mahdottomaksi, jos kaikki heittäisivät lelut kehään kun eivät saakaan haluamaansa. En minäkään ole aina saanut, enkä silti ole vaippoja repinyt.
Positiivista oli, että valtuusto hylkäsi luottamushenkilöpalkkioiden korotusesityksen. Palkkiot siis pysyvät ennallaan. Äänestystulos oli niukin mahdollinen, 22 – 21. Korotusten hylkäysesityksen teki Kati Annaniemi (pers/sit) ja kannatuspuheenvuoroja käytti ainakin Esko Laakso (vas), Kai Muukkonen(vas) ja Mikko Nurmo (pers). Vasemmistoliiton ryhmä äänesti korotusesitystä vastaan.
Melkoisen vähällä keskustelulla sivuutettiin Palmurinteen vanhainkodin saneerauksen ja mahdollisen lisärakentamisen hankesuunnitelma. Se asia on melkoisen suuri, paitsi taloudellisesti, myös periaatteellisesti. Epäilen, että valtuutettujen enemmistö ei asian merkittävyyttä ymmärtänyt.
Tein siinä asiassa poikkeavan esityksen, jossa halusin Palmurinteen peruskorjattavaksi edelleen vanhainkotikäyttöön ja samalla kehitysvammaisten asuntolatilanteen ratkaisemista lisärakentamisella. Ilmeisesti valtuutetut olivat niin hullaantuneita ”tehostetun palveluasumisen” yksikön rakentamisesta sairaalan läheisyyteen yksityisin varoin ja puoliksi yksityisten tuottamin palveluin erinomaisuudesta ja edullisuudesta. Epäilin kerettiläisesti tuon ratkaisun vastaisuudessa koituvan kaupungille kalliiksi. Hävisin äänestyksen 38 - 5. Aina ei voi voittaa. Tehdyn ratkaisun hinta selviää aikanaan, kuten aikanaan selviää joitakin vuosia sitten tehdyn Apian lakkautuspäätöksenkin hinta. Vielä sitäkään ei tiedetä, paitsi että se on todella paljon.

Lottontai

Tänään on monelle suomalaiselle tärkeä päivä ja elämään jännitystä tarjoava ilta.
Tänään on lauantai, lottopäivä. Pitäisikö nimi muuttaa lottontaiksi?
Olen päättänyt tänään voittaa. Siihen voi luottaa yhtä paljon kuin äänestäjien aikeisiin.
Olisihan se melkoisen makeaa voittaa kunnon mälli rahaa. Taloudelliset huolet olisivat silloin kaukana poissa. Toki muut huolet jäisivät.
Eipä tuota kannata sen enempää ajatella. Haaveet on haaveita. Todellisuus totta.
Todellinen haave on se, että Säteri tuosta vielä käynnistyisi, edes pienimuotoisesti.
Vaikka en itse sinne takaisin pääsisikään, niin koko koskin kannalta se olisi …tanan suotavaa.
Pieniä toiveita siinä suhteessa saattaa olla, koskapa kaupunginhallitus pitää ylimääräisen kokouksen maanantaina ennen valtuuston kokousta Kuituun liittyen. En tiedä mitä lienee asiassa tekeillä, mutta ilmeisesti jotain. Ootellaan.

Maksajat

Autokatsastus on yksityistämisen jälkeen kallistunut roimasti. Ala on melko keskittynyt ja niinpä yritysten onkin mahdollista hinnoitella palvelunsa itselleen sopiviksi ja roimia voittoja tuottavaksi. Asiakaskunta on taattu, eikä siihen vaikuta lama, koska kyse on lakisääteisestä palvelusta. Siinä sitä on yrittäjäriskiä!
Myöntää toki täytyy, että katsastuspalvelu on muuttunut inhimillisemmäksi. Ennen katsastukseen meno oli kuin olisi käräjille mennyt, mutta nykyisin se muistuttaa mitä hyvänsä muuta palvelutoimintaa.
Yksityistäminen ja ulkoistaminen on tämän ajan trendi. Porvarillisen ideologian tuote. Se on varmasti hyvä yrityksille, mutta onko se hyvä ihmisille ja veronmaksajille?
Miten käy esim. vanhusten hoivapalveluiden, kotihoidon tai terveyspalveluiden hintojen sen jälkeen, kun ne on yksityistetty? Veikkaanpa, että hinnat kallistuvat rutkasti. Jo nytkin nuo palvelut ovat melkoisen kalliita. Jos hinnat vielä kohoavat, niin monet vähävaraiset jäävät noiden palveluiden ulkopuolelle, vaikka kuinka niitä tarvitsisivatkin. Yhteiskunta joutunee silloin maksumieheksi, eihän ketään sovi heitteillekään jättää.
Yritykset eivät ole hyväntekijöitä, vaan niiden tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa.
Sitä voittoa maksavat palvelujen tarvitsijat ja veronmaksajat. Haluammeko lisää maksettavaa?
Vasurit eivät, mutta porvaripuolueet tuntuvat haluavan.

Väärä lääke

Tulihan se sieltä. Odotinkin jo ehdotusta palkankorotuksista luopumisesta. Kemianteollisuuden pomo sen sitten sanoi ääneen. Ei ollut vaikea arvata, että lamaa keppihevosena käyttäen työnantajat tekevät kaikenlaisia ehdotuksia, joiden tarkoitus on heikentää duunareiden työehtoja. Työnantajajärjestöillä on aloite ollut hallussa jo pitkään ja olemme saaneet kuulla sieltä suunnalta tiuhaan tahtiin rajujakin työelämän heikennysesityksiä. Sak on noita ehdotuksia tyytynyt vain torjumaan, usein siinäkin epäonnistuen. Ennen Sak oli sentään aktiivinen toimija, joka tavoitteli työntekijöille myönteisiä uudistuksia ja parempaa tulevaisuutta. Elinkeinoelämän Keskusliitto ja muut työnantajajärjestöt ovat etujärjestöjä isolla eellä. Sak:n kohdalla jättäisin etu-sanan pois.
Yritysten huono tilanne johtuu siitä, että tilauksia ei ole. Tilauskirjat eivät täyty vaikka luopuisimme palkankorotuksista ja jopa pienentäisimme palkkojamme. Tilauksia tulee, jos joku tarvitsee jotain ja sillä on rahaa maksaa. Moinen työnantajien tarjoama lääke lamaan on väärä ja jopa vaarallinen. Pääministeri Vanhanen kehottaa kansalaisia kuluttamaan entiseen malliin. Ihmisten ostovoimaa heikentämällä kulutus vähenee. Jos ei kuluteta, ei tarvitse tuottaakaan.
Vanhasen kannattaisi kertoa tämä työnantajaliittojen herroille.
Nyt, kun duunareilta halutaan luopumista ja uhrauksia, niin mitenkähän lienee keväämmällä vastuunkannon laita osinkoja jaettaessa omistajille? Epäilenpä vastuuta kannettavan silloin vain riittävän suurista osingoista sijoittajille työllisyys, yritysten tulevaisuus ja kaikenlainen yhteiskuntavastuu unohtaen.
Pitää myös muistaa, että ylisuuriksi haukutut palkankorotukset on jo aikoja sitten syöty. Siitä ovat pitäneet kaikki mahdolliset hintojen, asumisen, energian ym. korotukset huolen.
Veikkaanpa, että muita nyt esitetyn kaltaisia ehdotuksia kuulemme lähiaikoina paljonkin.
Naurattaisi, mutta ei ole syytä nauraa.

Säästövinkki

Vahva virtaus kirkosta poispäin näyttää jatkuvan ja jopa voimistuvan.
Viime vuonna kirkon jätti noin 50 000 henkeä. Kirkkoon kuuluu enää noin 80 % suomalaisista ja jos viimevuotinen eroamistahti jatkuu, niin kymmenen vuoden päästä enää 70 %. Kirkon omien tutkimusten mukaan vain muutama kymmenen prosenttia suomalaisista uskoo kirkon sanomaan. Jäsenmäärässä ja uskomisessa onkin huomattava ero.
Veikkaanpa kirkosta eroavien määrän kiihtyvän lähiaikoina entisestään sukupolvien vaihtumisen myötä. Monikaan nykyisistä keski-ikäisistä ja etenkään nuoremmista eivät koe kirkkoa millään lailla tärkeäksi, vaan lähinnä aikansa eläneeksi instituutioksi. Kalliiksi muodollisuudeksi.
Keskimääräinen kirkollisvero lienee 300 - 400 euroa vuodessa.
Niiden, jotka eivät pappien pajatuksiin usko, ei olekaan mitään järkeä kuulua kirkkoon ja maksaa siitä hyvästä satoja euroja vuodessa.
Eri asia on, jos uskoo kirkon julistamaan sanomaan. Silloin kirkkoon kannattaa kuulua.
Turha pohtia myöskään kaikenlaisia käytännön asioita, kuten nimen antoa lapselle, häitä, hautajaisia ym. Ne hoituvat helposti ilman kirkkoakin. Ja paljon halvemmalla. Tätä säästövinkkiä kannattaa miettiä. Eroaminen käy helposti myös netin välityksellä osoitteessa: http://www.eroakirkosta.fi/

Hyvää vuotta 2009

Taas on vuosi takana. 2008 meni että heilahti. Kaikella on aikansa.
Miltei vuosi sitten aloin pitämään tätä blogia ja melko ahkeraan olen tänne kirjoitellutkin. Puolitoistasataa tarinaa. Se tarkoittaa keskimäärin yhtä kirjoitusta kahden ja puolen päivän välein.
Eipä nuo jutut aina niin tärkeitä ja suuria ajatuksia sisältäviä ole olleet, eikä ole ollut tarkoituskaan.
Aion jatkaa samaan tapaan. Voi olla, että tulee enemmän tietoa ja informaatiota sisältäviä akuutteja aiheita uusien haastavien luottamustehtävien myötä keveämpien juttujen sekaan. Se nähdään sitten.
Menneen vuoden aikana tapahtui paljon, etenkin vuoden lopussa.
Joulukuun viimeisenä päivänä olin ensimmäistä päivää työttömänä melkein 32 vuoden työrupeaman jälkeen. Samana päivänä menin naimisiin melkein 32 vuoden seurustelun jälkeen. Toimitus suoritettiin Tampereen maistraatissa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!