Takuutaituri

Pääministeri Vanhanen on ehdottanut 650 euron takuueläkettä kuukaudessa.
Se on hyvä ajatus ja se pitää toteuttaa heti. Vanhanen on kuitenkin lupaillut 650 euron takuueläkkeen toteuttamista vasta ensi vaalikauden alussa, eli aikaisintaan 2012. Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakan mukaan nykyiset minimieläkkeet saavuttavat vuonna 2012 indeksimuutosten vuoksi joka tapauksessa vastaavan tason.
Tämän Vanhanen jätti kertomatta.
Mitään oikeata uutta tasokorotusta ei siis pieniin eläkkeisiin ole tulossa.
Ei ole Matti suotta ministeri, kun hän noin suvereenisti hallitsee pelin politiikan keskustan parhaiden perinteiden mukaisine silmänkääntötemppuineen. Taitava mies.
Äänestäkää vaan jatkossakin Matteja, Tanjoja, Sauleja ja Jyrkejä eduskuntaan. Sitten on taas mukava narista, kun ei mikään muutu ja poliitikot puhuvat paskaa.
Vasureitahan ei voi äänestää, eihän?

Kyllä

Pakko jatkaa eilistä teemaa. Vasurit eivät ole ei-puolue eivätkä kyllä-puolue, sen kummemmin kuin muutkaan puolueet. Vastustamme joitain asioita ja kannatamme joitain asioita, kuten muutkin puolueet. Eihän Kokoomuksellekaan käy köyhien toimeentuloturvan parantaminen, eli he siis ovat ei-puolue. Me kannatamme verohelpotuksia kaikkein köyhimmille. Kokoomus vastustaa niitä. Kokoomus on ei-puolue. Me haluamme hoitaa vanhukset kunnolla yhteiskunnan varoilla. Kokoomus haluaa jättää vanhukset markkinavoimien armoille. Kokoomus on ei-puolue.
Vasurit kannattavat demokratiaa, yhteisvastuuta, solidaarisuutta, ihmisistä välittämistä ja markkinavoimien vapaan mellastamisen suitsimista. Vasemmistoliitto on tavallisen ihmisen asialla, ympäristönsuojelun puolella, demokratian kannalla. Vasemmistoliitto on noissa asioissa kyllä-puolue.
Ei-puolue olemme siinä mielessä, että vastustamme ahneutta, oman edun tavoittelua, köyhien kyykyttämistä, rikkaiden suosimista, tasa-arvon väheksyntää ja valheellisten vaalilupausten antoa. Noita ei-asioita jokainen järkevä ihminen vastustaa. Vasurit ovat siis oikeasti oikeiden asioiden puolella, oikea kyllä-puolue. Myös vaalien välillä.

Mikä mättää?

Vietin pari päivää Vasemmistoliiton puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä.
Näin ikääntyvänä ihmisenä on todettava, että ei sitä enää jaksa täysipainoisesti asiaa puhua kahta päivää yöt läpeensä. Meillä kohta viisikymppisillä miehillä hyvien yöunien merkitys alkaa olla kääntäen verrannollinen biletyksen viehätykseen. Tylsää, mutta totta.
Kokous sinällään oli hyvä. Vasuriväki halusi muutosta tapaan tehdä politiikkaa. Politiikan sisältöön ei haluttu muutosta. Vasureiden ajamat asiat ovat hyviä ja oikeita, todistaahan sen jo se, että viime vaalien alla kaikki puolueet puhuivat samoista asioista kuin Vasurit.
Mikä mättää? Miksi ei tullutkaan vaalivoittoa? Koetaanko Vasurit ei-vaihtoehdoksi, ei-puolueeksi, ei-vaikuttajaksi, ei-miksikään? Mikä on Vasureiden visio? Onhan sellainen toki olemassa, mutta tietääkö siitä kukaan? Jos tietäisi, niin varmasti kannattaisi vasureita. Jossain on vikaa. Olisiko vikaa tavassa esittää asioita?
Silti tuhkan päälle ripottelusta huolimatta fiilis oli hyvä. Kyllä me vielä tulemme, vaikka Siperian kautta.

Konnien jälkeläiset

Lunta maassa ja pakkasta. Talvi tulee taas. Saisi kyllä olla tulematta, olisi silloin ihmisen mukavampi elää. Epäilen vahvasti esi-isiemme olleen jonkin sortin epätoivottuja konnia ja ketaleita, koskapa joutuivat tänne kylmään ja pimeään pohjolaan muuttamaan. Vapaaehtoisesti tänne tuskin kukaan on voinut tulla. Tai sitten he olivat päästään sekaisin olevia masokistisia pakkasfriikkejä. Pari tolpanvälillistä sähköä olisi hyvinkin voinut parantaa moisen sairauden. Harmillista, ettei siihen aikaan sähköstä tiedetty mitään.
Kyllä esim. italialaisilla on paljon helpompaa. Ei tarvitse miettiä talvirenkaita, pakkasnesteitä, lämmitystä, lumien kolaamista ja talotkin voi rakentaa paljon halvemmalla miettimättä routaa ja eristystä. Voi olla viljelevinään vaikkapa maa-artisokkaa tukia EU:lta huijaten ja luppoajat istuskella valkosipulin hajuisessa pizzeriassa viiniä litkien, jonkun mafioson soitellessa haikeasti maniskaa nurkkapöydässä. Siinä olisi tunnelmaa.
Jos sitten seuraavassa elämässä noin. Nyt puunkantoa piisaa, että saa talon pysymään jotensakin lämpimänä. Takassa loimuaa valkea alvariinsa. Kävipä tässä syksyllä vielä niin ikävästi, että lämmityskattila hajosi ja nyt on edessä uuden lämmityssysteemin hankinta.
Päädyimme maalämpöön. Parin viikon päästä porataan 130 metriä reikää maahan, vanha kattilakompleksi pois ja uusi pänikkä tilalle. Maalämpö on vaivaton ja käyttökustannuksiltaan edullinen. Sen hankinta kyllä on varsin kallista lystiä, mutta onneksi pankista järjestyi rahaa. Mikäs sen mukavampaa kuin velan maksu. Onpahan enemmän motivaatiota mennä töihin. Niin kauan kuin töitä piisaa.

Yyteitä

Taas tänään istuin yt-neuvotteluissa. Jos olisin perverssi masokisti, niin väittäisin sen olleen mukavaa. En ole masokisti.
Uutiset näinä päivinä ovat aika tylsiä, ne kun toistavat itseään.
Joka päivä kuulee uutisia yt-neuvotteluista, lomautuksista, irtisanomisista ja kokonaisten kannattavien tehtaiden sulkemisista. En voi välttyä ajatukselta, että osassa firmoista käydään yt-neuvotteluja ihan vaan kaiken varalta, että voidaan sitten haluttaessa lomauttaa väkeä. Sujuuhan moinen kätevästi samassa rytäkässä muiden siivellä.
Tällä en tarkoita sitä, etteikö isossa osassa yrityksiä olisi ihan todellista hätää. Jos ei kauppa käy ja kassa kuivuu, niin hankalassa tilanteessa ollaan.
Sitä en voi ymmärtää enkä hyväksyä, että kannattavissa yrityksissä vähennetään väkeä.
Sellainen on kovin lyhytnäköistä toimintaa, vaikka se kvarttaalikapitalismin ajan henkeen oleellisesti kuuluukin. Kaikki heti mulle nyt ja heti ja huomenna enemmän!
Kaipaan yrityksiltä jonkinlaista yhteiskuntavastuuta.
Ei sellainen peli vetele, että yhteiskuntaa kaivataan vain silloin, kun tarvitaan apua.
Vapaan markkinatalouden nimeen vannoneet ovat aiemmin kironneet sinne alakerran kuumaan paikkaan kaikenlaisen yhteiskunnan puuttumisen yritystoimintaan. Nyt nuo villin lännen lain suojaamat gangsterit kaipaavat sheriffiä tuomaan rahasäkkiä valtiolta.
Jos halutaan sosialisoida tappiot, niin kyllä silloin pitää sosialisoida myös voitot. Jos yhteiskuntaa tarvitaan pelastamaan markkinatalous, niin yhteiskunnalla pitää silloin olla myös oikeus käyttää valtaansa yrityksissä, vaikka pörssipelureiden etujen vastaisesti.
Koko tämä nykyinen lama ja yt-aalto on seurausta futuuri- johdannais- ym. ”arvo”papereilla peluusta ja holtittomasta luotonannosta etenkin suuressa ja mahtavassa Ameriikan maassa.
Paska juttu meidän tavallisten duunareitten kannalta. Meillä on kyse elämästä ja toimeentulosta, pelureiden aina korjatessa jonkinlaisen potin.
Ei tästä tarinasta näin paatoksellista pitänyt tulla, mutta ei mahtanut mitään.
Minkäs sille voi,
Kun perse aina soi.
Istun taikka kävelen,
hanuri laulaa sävelen.

Käyrä käy

Pakko myöntää, että joskus EU kykenee tekemään järkeviäkin päätöksiä. Eurobyrokraatit ovat vihdoinkin havainneet, että kurkku on kelvollista syötäväksi vaikka se olisi käyräkin. Tähän asti direktiivillä on vaadittu kurkun olevan likimain suora. Tulipahan tuollakin direktiivileikillä työllistettyä Brysselissä jokunen kallispalkkainen paperien pyörittelijä. En ole havainnut käyrää kurkkua suoraa huonommaksi omissa makuvertailuissani ja lopputuotoskin on näyttänyt samalta. Nyt voin tästedes hyvällä omallatunnolla ja EU:n siunauksella nauttia kaikenmuotoisista kurkuista. Nyt on myös paljon mukavampi maksella jäsenmaksua suureen ja mahtavaan EUvostoliittoon.

Vihreää vähättelyä

Ikäviä uutisia tulee lehdistä ja telkkarista solkenaan. Yt-neuvotteluja, lomautuksia, irtisanomisia, tehtaiden lakkautuksia ym. Kohta lienee helpompi luetella työpaikat, joissa ei väkeä vähennetä.
Ja sitten vihreä työministeri Tarja Gronberg televisiossa vähättelevään sävyyn puhuu tilanteesta ja kehua retostelee, että hallitus kyllä on ryhtymässä toimeen. Erityisesti särähti korvassa arvon ministerin lausahdus, että lähtökohdiltaan työllisyystilanne oli hyvä ennen viimeaikaisia uutisia.
Miten niin oli hyvä? Onko vihreiden laskuopin mukaan parinsadantuhannen työttömyys hyvä?
Valkeakoskellakin työttömänä on tuhannen henkeä. Ja kohta paljon enemmän. Kyllä siinä Täti Vihreää kuunnellessa unihiekat karisivat silmistä.
Oli tosi hieno juttu tämänpäiväinen Valkeakosken Tulevaisuus-tapahtuma Koiton aukiolla. Näin saatiin kerrottua viestiä, että UPM:n ja muiden firmojen omistajien toimet eivät ole hyväksyttäviä eivätkä kaupunkimme ja koko yhteiskunnan kannalta suotavia. Väkeäkin oli koleasta kelistä huolimatta ihan hyvin paikalla. Suuret kiitokset järjestäjille.