Mansikkapaikka

” Suomi on osinkosijoittajan mansikkapaikka” otsikoitiin männä viikolla Kauppalehdessä. Niin varmaan on, enkä sitä edes ihmettele. Suomessahan on jo pitkään paapottu rahamiehiä ja osingoilla eläviä.
Tuosta hellimisestä ovat pitäneet huolen maamme porvarillista politiikkaa harjoittavat hallitukset jo pitkän aikaa. Siten ei olekaan mikään ihme, että kiitosta satelee Kauppalehden ja muiden bisnesmaailman aviisien suunnalta. Kauppalehti kirjoitti, että ”avokätistä osingonjakajaa etsivä suuntaa katseen lähinnä Suomeen. Suomi on Pohjoismaiden Eldorado osingonjaossa useimmilla mittareilla mitattuna.” Lehti jatkoi, että ”ensinnäkin Suomesta saatu efektiivinen osinkotuotto on ollut suurin”, ”toiseksi Suomessa on eniten suuryhtiöitä, joiden tuotto on erittäin hyvä” ja ”kolmanneksi suomalaiset yhtiöt täyttävät parhaiten vakaalle osingonjaolle asetetut vaatimukset”.
Moni osinkoja runsaasti jakavista yhtiöistä toimii alalla, joissa riski on pieni, kuten energia-alalla, telealalla, elintarviketeollisuudessa ja lääketeollisuudessa.
Ei siinä sinällään ole mitään pahaa, että suomalaisilla yrityksillä menee hyvin, koska sillä on jonkinlainen vaikutus myös työllisyyteen. Ongelma tulee eteen siinä vaiheessa, kun noita voittoja jaetaan, ja ennen kaikkea miten osinkotuloja verotetaan. Kuten alussa kirjoitin, niin osinkotuloja saavia Suomessa kohdellaan aivan toisin kuin oikeaa työtä tekeviä. Osinkotulojen verotus on Suomessa naurettavan kepeää ja joissain tapauksissa veroista voi vapautua kokonaan aina 90 000 euroon asti. Rikkaat voivat maassamme elää vähäisillä, tai jopa olemattomilla veroilla, nauttien samaan aikaan kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Jotkut nimittävät tuollaista loisimiseksi. Suomi on mansikkapaikka osinkosijoittajille.

Vasemmisto voitti

Mukava vaihteeksi lukea positiivisia uutisia. Vasemmistoliiton sisarpuolueet menestyivät hyvin viikonvaihteessa käydyissä Saksan ja Portugalin vaaleissa. Saksassa Die Linken kannatus oli 11,9 %. Lisäystä edellisiin vaaleihin peräti 3,2 %. Portugalissa Bloco de Esquerda, BE, sai 9,9 % äänistä nostaen kannatustaan 3,4 %. Hieno juttu! Näin muualla Euroopassa, ja toivon mukaan kohta myös meillä täällä Suomessa Vasemmistoliitto voi juhlia vaalivoittoa.

Elvytyksen aika ei ole ohi

En ole koskaan osannut arvostaa järin korkealle kaikenlaisten ekonomistien talouspoliittisia kykyjä. Heidän näkemyksensä taloudesta tai ennusteensa talouden kehityksestä ovat useimmiten menneet enemmän tai vähemmän pieleen. Poikkeuksiakin toki aina on. Aktian pääekonomistin Timo Tyrväisen viimeisimmät ajatukset tuntuvat ihan järkeviltä. Hänen mielestään talouskriisin aiheutti kelvoton talouspolitiikka ja poliitikot ovat taas vaarassa töppäillä. Hänen mukaansa vuosi sitten hallitus teki virheen lähtiessään elvytykseen liian hitaasti ja liian pienellä rahalla ja uusi suuri virhe olisi keskustelun alkaminen elvytyksen lopettamisesta.
Samoilla linjoilla on talouden Nobel-palkinnon viime vuonna saanut professori Paul Krugman. Hänenkään mielestä elvyttämisen lopettamisesta ei pidä vielä edes puhua, siitä huolimatta, että se velkaannuttaa valtioita.
Mutta mitä tekee ministeri Katainen? Juuri päinvastoin. Kokoomuksessa elää edelleen vahva usko markkinoiden kaikkivoipaisuuteen ja kykyyn hoitaa itse omat ongelmansa, vaikka sen uskon realistisuus on nähty jo monta kertaa. Mitään ei ole edes yritetty oppia aiemmista virheistä. Valtiovarainministeri Kataisen mielestä nyt olisi jo pakko ruveta puhumaan elvytystoimien lopettamisesta. Sinänsä huvittavaa, kun hallitus ei edes tosissaan ole aloittanutkaan elvytystä ja nyt se jo pitäisi lopettaa.
Katainen haluaisi myös valmistella äänestäjiä julkisen sektorin menokuriin ja eläkeiän nostoon, siis perinteiseen porvaripolitiikkaan. Ministerin mukaan on myös välttämättä etsittävä rakenteellisia uudistuksia. Suomennettuna tuo ”rakenteellisia uudistuksia” tarkoittaa vähemmän, kehnompaa ja kalliimpaa palvelua entistä kauempana, lisää väkeä työttömyyskortistoon, jo entuudestaan pienten sosiaalitukien leikkauksia ja köyhien kyykyttämistä.
Ei ole vaikeaa päätellä, että noilla eväillä maamme syöksyy entistä syvemmälle lamaan. Se ei kaiketi Kokoomusta huoleta.

Valtuuston palleilta

Eilinen valtuuston kokous oli vaihteeksi kokemussisällöltään ihan positiivinen.
Joustava perusopetus (JOPO) sai vihdoinkin rahaa keväästä saakka kestäneen pallottelun jälkeen. Jostain kummallisesta syystä erityisesti Kokoomus ei haluaisi rahaa antaa tuohon toimintaan ja niinpä he ovatkin tehneet kaikkensa asian torpedoimiseksi. Nyt kuitenkin valtuusto päätti selkeästi äänin 33-10 myöntää 30 000 euroa tuohon toimintaan.
On sydäntä lämmittävää havaita, että vasureiden ajatukset saavat muuallakin ymmärrystä kun aikaa kuluu riittävästi. Tämä voitiin havaita taas eilen Nurmon tekemässä aloitteessa, jossa hän esittää hallituksen ja lautakuntien pöytäkirjoihin merkittäväksi äänestystuloksen lisäksi myös sen, kuka oli mitenkin äänestänyt. Vasemmistoliitto teki allekirjoittaneen suulla samansisältöisen aloitteen vuonna 2004. Silloin ajatuksemme ei saanut riittävää kannatusta. Vasureiden ajatusten hyväksyminen vaatii näköjään oman aikansa ja ilmeisesti myös muun kuin vasurin esittämään niitä. Sen verran positiivista palautetta aloite eilen lähetekeskustelussa sai, että jos poliitikkojen puheisiin on vähääkään luottamista, niin aloite tulee aikanaan saamaan enemmistön hyväksynnän.
En voi olla ihmettelemättä miksi vuodesta toiseen alibudjetoidaan sosiaali- ja terveystoimen määrärahoja. On aivan turhaa vatvomista ensin tehdä liian pieni budjetti, sitten vielä leikata sitä, kuten keväällä tehtiin ja sitten taas myöntää lisää rahaa, kuten eilisessä kokouksessa tehtiin. Turhan pallottelun sijaan järkevämpää olisi ollut myöntää jo alunperin riittävästi määrärahoja sosiaali- ja terveystoimeen, kuten vasurit olisivat halunneet. Näin on ollut joka vuosi tähän asti. Vaikka vahvasti epäilenkin, niin toivon silti tästä tavasta vastaisuudessa päästävän.

Kaikenlaisia tutkimuksia

Kaikenlaisia tutkimuksia ja vertailuja tehdään koko ajan mitä erilaisimmista aiheista ja lähtökohdista. Jotkut ovat ihan asiallisia, joihinkin on perin vaikea suhtautua vakavasti ja joillakin ”tutkimuksilla” on selkeät päämäärät. Tällä kertaa asialla oli Maailmanpankki, joka julkaisi Doing Business 2010 –raportin. Sen mukaan Suomi on maailman 16. yritysystävällisin maa. Pudotusta edellisestä vertailusta on kaksi sijaa.
Vuosittain julkaistava Doing Business -raportti arvioi pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä maailman eri maissa lähtökohtanaan yrityksille myönteisten reformien määrä. Maailmanpankin mukaan noita reformeja on enemmän köyhissä kuin rikkaissa maissa. Tuohon nyt ei tutkimusta olisi tarvittu, koska Maailmanpankkihan pitkälti sanelee köyhissä maissa noudatettavan talouspolitiikan.
Raportin mukaan Suomessa toteutetaan ensi vuonna vain yksi reformi, kun esimerkiksi Kolumbiassa kahdeksan ja Ruandassa seitsemän.
Suomennettuna nuo Maailmanpankin yrityksille myönteiset reformit tarkoittavat esim. työntekijöille maksettavien korvausten pienentämistä, irtisanomisen helpottamista, heikompaa sosiaaliturvaa tai vaikkapa löysempiä työsuojelumääräyksiä. Näin mm. Portugali ja Honduras saivat raportissa miinusta parannettuaan työntekijöiden asemaa.
Noilla kriteereillä tehdyissä vertailuissa Suomi saa mieluusti sijoittua häntäpäähän.
Käsitys Maailmanpankin roolista pelkästään yritysten ja talouselämän etuja yksisilmäisesti tuijottavana järjestönä tämän ”tutkimuksen” myötä vain vahvistui. Pitää muistaa, että se mikä on hyväksi bisnesmiehille, ei aina ole hyväksi kansalaisille.

Kallista on

Euroopan komission alainen tilastotietoa tuottava yksikkö, Eurostat, on tutkinut kuluttajahintoja EU-alueella. Sen mukaan vaatteet ja jalkineet ovat Suomessa unionin kalleimpia.
Vaatteet maksavat Suomessa 23 prosenttia EU:n keskiarvoa enemmän ja jalkineet 21 prosenttia enemmän. Tuohan nyt oli arvattavissakin katsellessa kauppojen hintoja, eikä tuo tutkimustulos siten mikään yllätys ollutkaan. Yleensä on hienoa olla ykkössijalla, mutta tässä tapauksessa ei. Ei ainakaan pienituloisen näkövinkkelistä, kun pakko on jokaisen pukeutua ja uusia vaatteita välillä ostaa muualtakin kuin kirpputorilta.
Kuluttajahintojen yleistä tasoa vertailtaessa Suomi on EU:n kolmanneksi kallein maa Tanskan ja Irlannin jälkeen. Suomen kuluttajahinnat ovat 25 prosenttia EU:n keskitason yläpuolella ja Tanskan peräti 41 prosenttia. Ruoka on kalleinta Tanskassa, missä ruoan hinta ylittää EU:n keskitason 47 prosentilla. Suomessa keskitaso ylittyy 25 prosentilla.
EU:n ylivoimaisesti halvimmat hinnat ovat Bulgariassa, missä kuluttajahinnat jäävät vain noin puoleen EU:n keskitasosta. Seuraavaksi halvimpia maita ovat Romania ja Liettua.
Halvimmat vaatteet löytyvät Iso-Britanniasta. Myös elektroniikka ja kodinkoneet ovat siellä edullisia.
Näin taas tuli tutkimuksella todistettua se minkä kansa jo tiesikin. Suomi on kallis maa, ja ostovoimaan suhteutettuna vielä kalliimpi. Tosin eihän tämä mikään ongelma ole jos on rahaa ja BB-talossa riittää säpinää..

Ohjuskilpi

Onneksi jotain positiivistakin välillä maailmassa tapahtuu. Uutisissa kerrottiin, että Yhdysvallat muuttaa suunnitelmiaan Eurooppaan sijoitettavasta ohjuspuolustusjärjestelmästä. Asiasta kertoneen presidentti Barack Obaman mukaan suurin uhka eivät enää ole Iranin pitkän kantaman ohjukset, vaan Eurooppaan yltävät lyhyen kantaman ohjukset, joita aiotaan vastaisuudessa torjua aluksissa olevilla torjuntaohjuksilla. Maastalaukaistavia ohjuksia sijoitetaan Eurooppaan vuodesta 2015 alkaen.
Kun yritän yleensä ajatella optimistisesti, niin nytkin saattaa olla niin, että tuo uusi suunnitelma jää vain suunnitelmaksi ja kunniakkaaksi tavaksi vetäytyä kokonaan Bushin härkäpäisesti ajamasta idioottimaisesta ohjuskilpihankkeesta. Joka tapauksessa tuo ratkaisu vähentää jännitteitä Euroopassa. Pienin askelin USA:n politiikka on muuttumassa järjelliseen suuntaan. Toivoa vain sopii, että Obama pysyy hengissä.