Mansikkapaikka

” Suomi on osinkosijoittajan mansikkapaikka” otsikoitiin männä viikolla Kauppalehdessä. Niin varmaan on, enkä sitä edes ihmettele. Suomessahan on jo pitkään paapottu rahamiehiä ja osingoilla eläviä.
Tuosta hellimisestä ovat pitäneet huolen maamme porvarillista politiikkaa harjoittavat hallitukset jo pitkän aikaa. Siten ei olekaan mikään ihme, että kiitosta satelee Kauppalehden ja muiden bisnesmaailman aviisien suunnalta. Kauppalehti kirjoitti, että ”avokätistä osingonjakajaa etsivä suuntaa katseen lähinnä Suomeen. Suomi on Pohjoismaiden Eldorado osingonjaossa useimmilla mittareilla mitattuna.” Lehti jatkoi, että ”ensinnäkin Suomesta saatu efektiivinen osinkotuotto on ollut suurin”, ”toiseksi Suomessa on eniten suuryhtiöitä, joiden tuotto on erittäin hyvä” ja ”kolmanneksi suomalaiset yhtiöt täyttävät parhaiten vakaalle osingonjaolle asetetut vaatimukset”.
Moni osinkoja runsaasti jakavista yhtiöistä toimii alalla, joissa riski on pieni, kuten energia-alalla, telealalla, elintarviketeollisuudessa ja lääketeollisuudessa.
Ei siinä sinällään ole mitään pahaa, että suomalaisilla yrityksillä menee hyvin, koska sillä on jonkinlainen vaikutus myös työllisyyteen. Ongelma tulee eteen siinä vaiheessa, kun noita voittoja jaetaan, ja ennen kaikkea miten osinkotuloja verotetaan. Kuten alussa kirjoitin, niin osinkotuloja saavia Suomessa kohdellaan aivan toisin kuin oikeaa työtä tekeviä. Osinkotulojen verotus on Suomessa naurettavan kepeää ja joissain tapauksissa veroista voi vapautua kokonaan aina 90 000 euroon asti. Rikkaat voivat maassamme elää vähäisillä, tai jopa olemattomilla veroilla, nauttien samaan aikaan kaikista yhteiskunnan tarjoamista palveluista. Jotkut nimittävät tuollaista loisimiseksi. Suomi on mansikkapaikka osinkosijoittajille.