Aamulehti oikeassa

Tänäaamuinen Aamulehti on aivan oikeassa otsikoidessaan etusivulla :”Kuntauudistus tarkoittaa konsulttien kultakaivosta”. Niin se todellakin on. Vaikka sikspäkkihallituksen ohjelmassa ei suoraan sanotakaan, että kuntaliitoksia tehtäisiin pakolla, niin hallitus pyrkinee kuitenkin saamaan aikaan vapaaehtoisia pakkoja taloudellisin keinoin. Edessämme lienee siis suuri määrä ”vapaaehtoisia” kuntaliitoksia. Se tulee johtamaan monenlaisten selvitysten tarpeeseen, ja niitä selvityksiä tekemään tullaan palkkaamaan kaikenkarvaisia konsulttiyrityksiä. Tekisi mieleni kysyä, ovatko kuntien virkamiehet niin kiireisiä, että eivät ehdi noita selvityksiä itse tekemään? Luulen tietäväni, että se kuuluisi heidän normaaleihin työtehtäviinsä. Kohtuulliset puhelahjat ja kirjallisen esitystaidon hallitsevien henkilöiden kannattaneekin harkita konsulttifirman perustamista. Edessä voi olla turvattu tulevaisuus kepeästä työstä kohtuullisen suurilla korvauksilla kuntaliitosselvityksiä laatiessa.

Ja vielä kuntaliitosten autuaallisuudesta yleensä. En jaksa ymmärtää, miksi etenkin demareille ja Kokoomukselle on muodostunut lähes uskonnoksi oppi suurien kuntien autuudesta. Ei koko mitään ratkaise, tässäkään asiassa. Jos niin olisi, niin silloinhan kannattaisi esimerkiksi koko Pirkanmaasta muodostaa yksi suuri kunta, ja jos sekään ei riittäisi, niin liitetään sitten kaikki Suomen kunnat yhteen.

Valmentajan viisauksia

Varma tapa päästä otsikoihin on kärjistää asioita ja tehdä omituisia ehdotuksia. Muuhun johtopäätökseen ei voi tulla yritysvalmentaja Jari Sarasvuon lausahduksien lehtien sivuilla saamasta palstatilasta päätellen. Tuon ”valmentajaneron” lausahduksissa ei oikein ollut mitään suurta eikä uutta viisautta löydettävissä. Hänen hengentuotteensa painivat samassa mutasarjassa ”Nalle” Wahlroosin kanssa. Sarasvuon mielestä töitä pitäisi tehdä aina vain enemmän. Muuten meidät hukka perii. Ja jotta työ varmasti maittaisi, niin sosiaaliturvaa tulisi heikentää. Siis turvaverkot pois, jotta ihmisten olisi pakko suostua millaisiin työehtoihin hyvänsä.

Hän myös laittaisi lapset ja nuoret töihin vaikka muutaman euron palkalla. Olisihan se toki kansainvälistä meininkiä, kun täälläkin lapset tekisivät töitä puoli-ilmaiseksi aasialaiseen tapaan. Töissä tulee hiki ja likaantuu, ja se vaatii peseytymistä. Liiallisen suihkussa läträämisen hillitsemiseksi Sarasvuon mielestä suihkujen tulisi toimia poleteilla, jotka lapset itse maksaisivat. Voiko tuollaista ihan tavallinen pulliainen keksiäkään? Tuskin. Siihen vaaditaan normaalia suurempaa kykyä löytää oma sisäinen sankarinsa.

En tiedä kuinka hyvin Sarasvuo tuntee suomalaista työlainsäädäntöä, mutta epäilen ettei kovin hyvin, koska hänen mielestään työsuhteen solmiminen on tehty liian vaaralliseksi ja sitovaksi. Tuollainen väite on täyttä puppua. Suomessa työntekijöiden irtisanominen on helppoa ja halpaa verrattuna moniin muihin eurooppalaisiin valtioihin. Duunarista pääsee aina eroon. Sarasvuolaisessa Suomessa tehtäisiin siis ankarasti töitä kehdosta hautaan ilman hankalia lakien ja sopimusten rajoitteita. Helle teettää kaikenlaista.

Oikea uravalinta

Kun aikanaan tekee oikean uravalinnan, niin ei joudu elämän varrella epätoivottuihin tilanteisiin. Onneksi itse aikanani valitsin työmiehen uran. Se on selkeä ja kunniakas valinta. Eihän se järin leveää leipää takaa, eikä aina edes kinkkua leivän päälle, mutta lauantaimakkaraa kumminkin. Ja sokerina pohjalla: työmiehen ei tarvitse esittää muuta kuin itseään. Riskinä toki on työttömyys, mutta niin se on nykyisin muunkinlaisen uravalinnan tehneillä. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki sai oopperatähti Jaakko Ryhäseltä kutsun Savonlinnan oopperajuhlille nauttimaan Toscasta. Ministerin lienee likimain pakko osallistua ja yrittää nauttia. Otan osaa. Onneksi en ruvennut kulttuuriministeriksi, enkä siten joudu olemaan tärkeänä paikalla yrittäen näyttää siltä, että jotenkin moisesta esityksestä nauttisin. Tai edes ymmärtäisin, kun ei korkealta ja kovaa laulettaessa sanoistakaan mitään selvää saa. Tosca lienee lähinnä tuskaa, joten koita Paavo kestää.

Odotettu ratkaisu

Aivan odotetusti Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä erotti kaksi kansanedustajaa ryhmästä heidän äänestettyään hallitukselle epäluottamuslausetta. On selvää, että kun ollaan hallituksessa, niin silloin pitää äänestää yhdessä sovitun mukaisesti. Ongelmallista se on silloin, kun päätökset ovat täysin ristiriidassa omantunnon ja myös oman puolueen vain pari kuukautta aiemmin julistaman sanoman kanssa. Ymmärrän täysin Mustajärven ja Yrttiahon ryhmän kannasta poikkeavan menettelyn ja olisin tehnyt itse samoin. Oli Vasemmistoliitolta suuri virhe lähteä mukaan Kokoomusvetoiseen hallitukseen, joka tekee perusvireeltään samanlaista politiikkaa kuin edellinen puhtaasti porvarillinen hallitus; tosin aavistuksen pehmennettynä versiona.

Aivan odotettua on myös se, että Perussuomalaiset nousivat tänään julkistetun gallupin mukaan maan suosituimmaksi puolueeksi 23 prosentin kannatuksella. Yllättävää ja positiivista sen sijaan on myös Vasemmistoliiton pieni kannatuksen lisäys, joskin se mahtuu gallupin virhemarginaaliin. Kunhan hallitus aikanaan esittelee ensi vuoden budjettia kaikkine leikkauksineen ja kun euro-kriisin hoitoon tarvitaan taas lisää rahaa, niin vasureille koittaa ankeat ajat. Siinä ei paraskaan selittäjä pärjää. Veikkaanpa, että tätä menoa Perussuomalaisten kannatus lähentelee 30 prosenttia. Mitenkäs sitten suu pannaan? Olisi kannattanut koko puolueen pitää takki oikeinpäin Mustajärven ja Yrttiahon tapaan.

Pitkä valtuusto

Eilinen kaupunginvaltuuston kokous venähtikin pidemmäksi kuin etukäteen arvelin. Jostain syystä valtuutetuilla riitti puhetta lähes kolmeksi tunniksi. Käsiteltävänä oli mm. viime vuoden tilinpäätös, talousarvioraami ensi vuodelle ja talousarviomuutos tämän vuoden budjettiin. Kaikki tietenkin merkittäviä asioita. Aloitteita tehtiin kaikkiaan viisi, joista Vasemmistoliiton ryhmä teki kaksi. Toinen aloitteemme koski kaupungin kiinteistöjen kunnon tarkastusta, jota esimerkiksi tarkastuslautakunta voisi suorittaa. Toisena aloitteena esitimme tutkittavaksi mahdollisuutta rakentaa biokaasuvoimala jätevedenpuhdistamon yhteyteen. Allekirjoitin myös Kokoomuksen Markku Alangon aloitteen, jossa esitettiin kaupunkimme irtaantumista Tavase-hankkeesta. Aikanaan sitten nähdään kuinka aloitteet etenevät, kunhan hallitus ja muut asianosaiset elimet niistä ensin lausuvat mielipiteensä.

Hallitukseen

Eilinen päivä meni Helsingissä Vasemmistoliiton puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa. Päätettävänä asiana oli puolueen osallistuminen Kataisen sikspäkki-hallitukseen. Varajäsenenä pääsin osallistumaan kokoukseen kahden varsinaisen jäsenen ollessa estynyt osallistumaan. Puhetta piisasi ehkä vähän liikaakin, koska keskustelu oli jo hetkittäin samojen asioiden toistelua. Lopputulos oli se, että Vasemmistoliitto päätti osallistua hallitukseen äänin 40 puolesta ja 23 vastaan kolmen äänestäessä tyhjää. Itse äänestin hallitukseen menoa vastaan. Päätös on nyt tehty enkä voi olla siihen tyytyväinen. Vaikka hallitusohjelma on selkeästi parempi kuin edellisen hallituksen ohjelma, niin perusvire siinä on silti entisen linjan jatkuminen. Hyvien asioiden lisäksi siinä on aivan liikaa huonoja, joita sitten joudumme selittelemään. Voisin tämän kirjoituksen lopuksi vielä kiittää puoluetta liikeideasta. Marraskuussa kun olen taas työtön, niin voisin perustaa ompelimon, joka valmistaa käännettäviä takkeja. Niillä saattaa olla tulevaisuudessa kysyntää.

Leikkaushallitus

Kataisen sikspäkhallituksen ohjelman mukaan kunnilta aiotaan leikata valtionosuuksia 631 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa sitä, että jo entuudestaan talousvaikeuksista kärsivät kunnat joutuvat laatimaan leikkauslistoja, jotka kohdistuvat kouluihin, päiväkoteihin, terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon, teiden ja katujen kunnossapitoon ja moneen muuhun kansalaisille tärkeään asiaan. Noita leikkauspäätöksiä me vasurit sitten joudumme puolustelemaan koska olemme Suomen hallituksessa olleet mukana päättämässä kuntien valtionosuuksien pienentämisestä. Siinä sitä onkin monella vasurivaltuutetulla tekemistä yrittäessään selittää mustaa valkoiseksi. Hallitusohjelman leikkauslistalla sakset ovat heiluneet ahkeraan myös koulutuksen kimpussa. Koulutuksesta on tarkoitus nipistää pois noin 250 miljoonaa euroa. Koomista sinänsä, kun samaan aikaan puhutaan koulutuksen ja osaamisen suuresta merkityksestä Suomen pärjäämisen kannalta. Monessa muussakin kohteessa on tarkoitus resursseja vähentää, mutta en niitä kaikkia ala tässä nyt käymään läpi. Toki hyvääkin hallitusohjelmassa on. Se on selkeästi parempi kuin edellisen hallituksen ohjelma, mutta silti umpiporvarillinen. Oleellisinta on kuitenkin se, onko Vasemmistoliitto mukana hyväksymässä kaikkea tällaista. Minusta ei pidä missään tapauksessa olla, koska vaihtoehtojakin on. Ei oppositiossa olo niin kaameaa ole ja myös oppositiosta käsin voi jotain vaikuttaa.