Ympäristömyrkky

Nykyisin telkkari on täynnä kaikensorttisia ruokaohjelmia, joissa kokkaavat vähänkään ruoanlaitosta jotain ymmärtävät pikkujulkkikset, tai ainakin sellaisiksi haluavat, ja satunnaisesti ihan oikeatkin kokit.
Kaikkia heitä tuntuu kuitenkin yhdistävän yksi yhteinen outo piirre.
Kaikki he ovat jostain saaneet päähänsä, että hyvään ruokaan kuuluu aina laittaa enemmän tai vähemmän valkosipulia, ja kaikki he muistavat kehua kuinka maukasta ja ennen kaikkea terveellistä se on. Varmaan, mutta se haisee. Minä en halua olla hajuhaittana ympäristölleni, enkä toivoisi muidenkaan olevan.
Valkosipulin lähes taivaallisista ominaisuuksista on tullut ikään kuin uskonkappale ja pyhä sakramentti kaikille keittiössä joskus jotain puuhailleille, eikä kukaan kauhankieputtaja uskalla sitä jumalaista ilosanomaa uhmata ehtoollista, tai aamiaista, valmistaessaan.
Heil Allium sativum!
En kannata terveysfasismia ja siksi ruoan hyvä maku on tärkeintä.
Hyvää ruokaa voi tehdä ilman valkosipuliakin. Valkosipulifanatismi ei tee kenestäkään vielä hyvää kokkia, päinvastoin, se kertoo vain halusta etsiä helppoa tietä ns. hyvän kokin maineeseen.
Pitää myös muistaa, että valkosipuli on lähinnä ympäristömyrkky, jota tulee käsitellä ainoastaan Riihimäen ongelmajätelaitoksella.