Kateutta vain

Tämä kaikki voidaan naurettavan helposti mitätöidä väittämällä pelkäksi kateudeksi, mutta en siltikään voi olla kommentoimatta vuoden 2007 verotilastoa. Tuon tilaston mukaan Suomen 200 suurituloisinta maksoivat veroja varsin vähän. Suurituloisin, reilut 81 miljoonaa ansainnut, maksoi veroa vaivaiset 29 % ja vielä sijalla 200 ollut henkilö noin 2,4 miljoonan tuloista maksoi 30 % veroa. Joitakin poikkeuksia toki oli joukossa. Esimerkiksi Björn Wahlroos 12,2 miljoonan tuloistaan maksoi sentään peräti 35 % ja Jorma Ollila vaivaisesta 9,9 miljoonan tulosta jopa 50 % veroa. Tuosta 200 suurituloisimman joukosta vain 33 henkeä maksoi 35 % tai enemmän veroja.
Tulos selittyy pääomatulojen suosimisella palkkatuloihin nähden. Moni duunari, eläkeläinen tai työtön ottaisi varmaan ansionsa mieluusti pääomatuloina, ja maksaisi vähemmän veroja, jos se olisi mahdollista. Meidän tavisten osana kuitenkin on pitää yhteiskuntaa yllä, jotta hyvätuloiset edes jotenkin pärjäisivät kovassa maailmassa.
Nuo hyvätuloiset, jotka ansionsa voivat ottaa pääomatuloina, eivät myöskään maksa kunnallisveroa. Niinpä esimerkiksi Valintatalon kassaneiti pienestä palkastaan maksaa enemmän kunnan palvelujen ylläpidosta kuin miljoonatuloilla sinnittelevä osinkoveijari. Kunnan palveluita kuitenkin kummatkin tarvitsevat, mutta vain toinen pitää niitä yllä ja toinen elää loisena. Kun duunari tienaa rehellisellä työllään vaikkapa 35 000 euroa vuodessa, niin hän joutuu maksamaan siitä tulosta enemmän veroa kuin nuo miljoonia tienaavat. Mikä tekee pääomatulosta jotenkin parempaa, että sitä saavia pitää erityisesti paapoa? Olisiko ”työväenpuolue” Kokoomuksella joku uskottava vastaus? Tai Kokoomuksen puisto-osasto Vihreillä? Kummallista on myös se, että nuo kotimaiset veropakolaiset pitävät meteliä vähäisistä veroistaan kaikkein eniten, vaikka oikeasti tavallisen duunarin olisi syytä eniten kiukutella veroistaan. Mutta kuten alussa sanoin, tämähän on kaikki vain kateutta. Onhan selvää, että esimerkiksi Björn Wahlroos on ainakin 350 kertaa kyvykkäämpi kuin hänen työläisensä ja siitä luonnollisestikin pitää palkita kepeällä verotuksella.

Messuraportti

Tulipa käytyä asuntomessuilla ja nyt on jalat kipeänä monen tunnin käveleskelystä. Kyllä se tuosta pikkuvaivasta huolimatta kannatti. Muutaman kerran aiemmin olen käynyt asuntomessuilla ja tämänvuotinen tapahtuma poikkeaa edukseen siinä suhteessa, että taloskaala on enemmän maanläheinen aiempiin vuosiin verrattuna. Saattaisi olla viisasta, ettei arkkitehtejä päästettäisi lainkaan suunnittelemaan taloja. Nyt oli esitteillä entistä vähemmän mitään kummallisuuksia, ja ennen kaikkea hintataso oli monessa kohteessa lähempänä normaalia. ”Kohtuudesta” huolimatta tavallisella duunarilla on melkoinen urakka edessään elämässä maksaessaan tuollaista vähintään kahdensadantuhannen euron velkaa. Työttömän ei kannata siitä edes haaveilla.
Huomiotani kiinnitti maa- ja ilmalämpöpumppujen runsas esilläolo ja yleensäkin energiataloudellisuus. Järkevää sinänsä, koska energiataloudellisuuteen on syytä kiinnittää huomiota alati kallistuvien kustannusten vuoksi. Hölmöyksistä pisti silmään muutamissa kohteissa rappukäytävien kapeus. Miksi ihmeessä pitää tehdä aivan liian kapeita rappuja, kun ei muutaman kymmenen sentin lisäleveys kokonaishintaan paljoa vaikuttaisi? Varmaankin tosi ”mukavaa” on yrittää kantaa huonekaluja yläkertaan kapeita väyliä pitkin, joissa vielä on 180 asteen käännöksiä. Siinä onnistuminen on suorituksena hatunnoston arvoinen. Ihmettelin myös nykyajan trendiä pesualtaiden suhteen. Hölmön näköisten hanojen lisäksi näyttää olevan jotenkin muodikasta itse allas sijoittaa pöytätason yläpuolelle, ikään kuin pesuvati. Voihan se jonkun mielestä näyttää kauniilta, mutta varsin epäkäytännöllistä se on puhtaanapitoa ajatellen. Ei ole vaikea kuvitella kuinka paljon likaa kertyy altaan ja tason yhtymäkohtaan ja kuinka hankala se on sieltä pestä pois. Nuo nyt olivat vain joitain yksityiskohtia, mutta kokonaisuutena pidän messuja katsomisen arvoisena ja onnistuneina. Hieno juttu yleensäkin, että saimme messut kaupunkiimme. Ja sokerina pohjalla: Kohta on tulossa rutosti rahaa kaikista noista arpajaisista ja kilpailuista joihin osallistuin. Siis sen tämänehtoisen lottovoiton lisäksi..

Tutkimustietoa

Iltapäivälehdet todella osaavat tehdä meidän kaikkien aivan ehdottomasti tarvitsemia tutkimuksia. Vai pärjäisimmekö sittenkin ilman noita tutkimuksia, selvityksiä ja listauksia? Tällä kertaa julkaistiin ”Jättiselvitys: Näin paljon autosi arvo laskee”. Juuri tuota tietoa olinkin kipeästi vailla! Aiemmin on useaan kertaan selvitetty missä päin Suomea on halvin bensa. Lehtien oletuksena ilmeisesti on, että kun saan tietää vaikka Läyliäisten Essolla olevan kaksi senttiä halvempaa polttoainetta, niin heti kohtahan ajan sinne tankkaamaan. Naurettavaa. On myös selvitetty mikä auto ruostuu nopeimmin, tai mikä tieosuus on tilastojen mukaan vaarallinen ja muita yhtä tärkeitä asioita. Kuinka olen pärjännytkään ennen ilman noita tietoja? Eikö maailmassa tapahdu enää mitään, että olisi ihan oikeita uutisia kerrottavaksi?

Keräys olisi tarpeen

Kyllä pitäisi laittaa kansalaiskeräys pystyyn radioyhtiö Iskelmän hyväksi, että saisivat hankittua lisää levyjä suppean valikoimansa täydennykseksi. Tuolla kanavalla soitetaan viikosta toiseen samoja levyjä moneen kertaan päivässä. Kyllä alkaa päähän sattumaan kovakalloisempaakin miestä, kun ”Siipirikko” soi parin tunnin välein. En oikein kehtaa mennä kanavaakaan vaihtamaan, kun en kuulu työpaikan vakihenkilöstöön. Kyllä Ylen kanavat ovat sentään aivan toista luokkaa. Ne soittavat todella paljon monipuolisempaa musiikkia, puhumattakaan muusta ohjelmasta, ilman typeriä mainosrenkutuksia. Tasoero Iskelmään on huikea.
Koskin vasureilla on nyt sitten omat tilat yhdessä Ksl:n kanssa. Kävimme eilen niihin tutustumassa ja ihan asialliselta näytti. Verhoja, joitain kalusteita ja muuta sellaista pitänee vielä sinne hommata. Tila on osoitteessa Koulukatu 6. Ei tuo paikka niin kauhean iso ole, mutta ihan riittävä kokousten pitoon ja muuhun sellaiseen. Voisi ajatella, että alkaisimme säännöllisesti pitämään avoimien ovien päiviä, jolloin kuntalaiset pääsisivät tapaamaan edustajiamme lautakunnissa, valtuustossa ym. Myös muita tapoja hyödyntää tiloja täytyy miettiä. Avajaiset voisivat olla nyt ihan ensi alkuun paikallaan.

Kemiaa koolla

Eilen oli hyvä päivä. Sain tehtyä vihdoinkin valmiiksi kotelot seinänvierustoille maalämpöputkien ympärille. Kauan ne olivatkin tekeillä, mutta se johtui siitä, että muistin isäni neuvon hötkyilyn haitallisuudesta. Pelkästään jo tuo aikaansaannos teki eilisestä hyvän, mutta kaiken kruunasi ammattiosastomme järjestämä illanvietto Kirjaslammella. Ilta oli vähintäänkin erinomaisen hyvän mainion onnistunut. Ensin otettiin helteisen päivän vaatimaa janojuomaa, nestetasapainostahan on huolehdittava. Sitten esiintyi ”Pipsa ja Mirkku”, otettiin välioluet, syötiin, otettiin oluet, laulettiin karaokea, otettiin olutta, kisailtiin tikassa, renkaanheitossa ja puhallusputkiammunnassa. Sijoituin tikkakisassa kolmanneksi ja voitin kaksi drinkkilippua, jotka toki käytin hyödykseni. Taso ei tikkakisassa ollut järin korkea, koskapa tuloksella 21 sijoittui pronssille ja voittotuloskin oli vaatimattomasti 22. Ilta jatkui ”Köyhät Pojat”-orkesterin tahdittamana joitakin oluita siinä ohessa siemaillen. Oli tosi hienoa nähdä vanhoja työkavereita pitkästä aikaa ja kuulla kuulumisia itse kultakin. Kovin satunnaisesti tässä ketään vanhoista kavereista on nähnyt. Väkeä oli paikalla ihan kiitettävästi, ehkä noin 80 henkeä. Enemmänkin olisi paikalle mahtunut, kun ei se rahastakaan voinut kiinni olla. Ei viisi euroa ole työttömällekään mikään ylivoimainen raha löytää, jos sillä saa vastineeksi ruoan, drinkkilippuja ja ohjelmaa. Ammattiosastomme voisi ottaa tuollaisen kesätapahtuman järjestämisen perinteeksi. Rahasta se ei osastollakaan voi olla kiinni, koska meillä on runsaasti rahaa. Kiitos tapahtuman käytännön järjestäjille, Hessulle, Jykelle, Aapeelle ja muille. Eilinen hyvä päivä korvannee tämänpäiväisen krapulan.

Kallista on

Kaikkihan ovat jo tienneetkin, että Suomi on kallis maa. Nyt se on sitten oikein todistettu. Eurostatin mukaan Suomi sijoittui Euroopan maiden kalleusvertailussa komeasti kolmannelle sijalle. Kun kalliiden hintojen lisäksi otamme huomioon palkkatason, niin tilanne muuttuu tuosta vielä huonompaan suuntaan. Työnantajien mielestähän palkkataso on aina liian korkea, mutta todellisuudessa palkat eivät Suomessa ole mitenkään erityisen suuria, lähinnä ollaan suunnilleen Euroopan keskitasossa. Myöskään hokema suomalaisesta hyvästä sosiaaliturvasta, josta muiden olisi syytä ottaa oppia, ei enää pidä paikkaansa. Monessa Euroopan maassa kansalaisten turva työttömyyden, sairauden, vanhuuden tms. kohdatessa on reilusti Suomea paremmalla tasolla. Kun nämä summataan yhteen, niin ainakaan minun laskimeni ei anna kovin hyvää tulosta maamme hyvinvoinnista. Lama, viherporvarihallitus, avuttomassa tilassa oleva ay-liike ja voimaton vasemmisto ei tilannetta ainakaan paranna.

Peruspalveluista

Melko harvakseltaan ovat viime aikoina kaupunkimme päättäjät mielipiteitään paikallislehteen kirjoitelleet. Tuohon laiskuuteen olen itsekin syyllinen. Kesä nyt tietysti on yleensäkin hiljaisempaa aikaa kun lomat painaa päälle, asiat eivät etene eikä kokouksia ole. Kaikkea ei kuitenkaan voi tuollakaan selittää. Aiheita kyllä pitkin talvea ja kevättä olisi piisannut, säästöt, kouluverkko ym. Tänään sentään Reijo Heinonen näytti tuoneen ajatuksiaan julki lehdessä. Reijo puhui tapansa mukaan asiaa mammografiakuvauksien Tampereelle siirrosta, vanhustenhuollosta ja vammaispalveluista. Reijon ajatuksiin noissa asioissa voin täysin sydämin yhtyä.
Sen sijaan kirjoituksen lopussa ollutta toteamusta, jossa Reijo väittää koulutoimi viedyn muutkin peruspalvelut vaarantavalle rahoituslinjalle, en täysin ymmärtänyt. Reijo tuossa tapansa mukaisesti jättää puolet ajatuksistaan lukijan arvailujen varaan. Jos tuolla tokaisulla tarkoitetaan aikanaan Apian ja lukion kouluratkaisuja, niin sen ymmärrän ja hyväksyn. Nehän olivat täysin virheellisiä ja kalliita ratkaisuja. Jos sen sijaan tarkoitetaan sitä, että tehdään kuntokartoitukset kaikille kouluille, niin en löydä siitä vallan suurta kuluerää. Mielestäni se on järkevää kiinteistönhoitoa. Jos taas tarkoitetaan esim. Leppälän ja Sointulan koulujen remontointia, niin eivät nekään kaupunkiamme konkurssiin vie. Ei myöskään nykyisen kouluverkon säilyttäminen vaaranna muita peruspalveluita. Nykyinen kouluverkko säilyttämällä käyttömenot pysyvät reaalisesti ennallaan. Lisärasitusta tuo ainoastaan mahdolliset remonttikulut, eivätkä nekään mitään jättisummia ole. Koulu on peruspalvelua, kuten mm. vanhusten ja vammaistenkin hoito. Niihin pitää riittää rahaa.

Kalmakoura

Tätäkö tämä nyt on, normaalien ihmisten peruselämä, perjantaipullo ja lauantaikrapula?
Raskaan työviikon jälkeen tekee mieli rentoutua. Se vain on raskasta puuhaa, myös meille miehille, jotka maailman raskauden olemme tottuneet osamme mukaisesti kantamaan. Vaan kun on kossua nassussa, niin nassun virne on kosaniaaninen. Se ei tunnu pahalta, saati maailma. Tulevaisuuden muassaan tuoma totuus on tyyten toisenlainen.
Krapula on kaikkien olojen isoveli. Se valvoo, valvottaa, ei anna anteeksi, tuomitsee, kiusaa, panettelee, panettaa, janottaa, vie vähäisetkin voimat, repii päätä, raastaa jumalaista kehoani ja tunkee kalmaiset kouransa sisimpääni etsien piinapisteitä. Inhan vistottava vastus, mutta ei voittamaton. Empiiristen tutkimusteni mukaan sitä voi yrittää parannella sillä millä se on tullutkin, mutta se on tarkkaa puuhaa. Krapulan parantaminen on yhtä vaikeaa kuin ripulissa piereminen. Lienee siis turha yrittääkään, vaan parempi on lähteä pihalle puuhastelemaan jotain hyödyllistä, vaikka lapsille hiekkalaatikkoa. Tämä on näitä päiviä, jolloin tulee mieleen vahva vakaumus tulevaisuuden ajattelun tärkeydestä. Huomenna olen viisaampi. Ja tulevaisuudessa tosi viisas?

Tyhjiä tiloja

Paikallislehti kertoi tänään keskustan liiketiloja olevan viime vuotta enemmän tyhjillään. No, senhän nyt on jokainen omin silmin saattanut havaita lehdestä lukemattakin. Syynä ei varmaankaan ole pelkästään lama ja työttömyys, vaan myös Ideaparkin ja Tampereen läheisyys vaikuttanevat osaltaan asiaan. Kun liiketiloja kaupungissamme on jo entuudestaan tyhjillään, ja tulee ehkä vielä lisää tyhjenemään, niin epäilenpä vahvasti, että uutta uljasta liikekeskusta Apian paikalle ei tulla rakentamaan ainakaan ihan äkkiä. Ihmettelen suuresti, jos se tällaisessa tilanteessa rakennettaisiin. Keskusta, ja koko kaupunki, toki kaipaisi piristystä, uusia kauppaliikkeitä ja yrittäjiä. Uusi liikekeskus ei niitä välttämättä toisi, vaan kauppiaat ja asiakkaat todennäköisesti vain siirtyisivät vanhoilta paikoilta uuteen ja tyhjät tilat lisääntyisivät entuudestaan. Päätös ei ole kaupungin käsissä, vaan rakentaminen riippuu pitkälti Keskosta. Jos liikekeskusta ei rakenneta, niin mitäpä sitten tehdään Apian kiinteistölle? Jätämmekö sen tyhjilleen, vai löytyisikö paikalle jotain muuta toimintaa? Kummallakin vaihtoehdolla on hintansa.

Uutuuksia

Tulipa tässä tällä viikolla hankittua pari uutta kokemusta.
Ensimmäinen on se, että kokeilin ensimmäisen kerran elämässäni sudokun ratkaisemista ja sainkin sen ratkaistua. Tehtävätyyppi tuntui mielenkiintoiselta ja epäilenpä varsin vahvasti jääväni vielä ns. koukkuun tuohon ajanvietteeseen. Jatkolausuntona kuitenkin totean, että kyllä sanaristikot ovat minulle se ykkösjuttu. Sanojen pyörittely sopii minulle numeroiden kanssa pelehtimistä paremmin. Molemmissa on toki se hyvä puoli, että ne vaativat aivojen käyttöä. Sitähän ei ainakaan haitallisena voitane pitää, paitsi jos haluaa dementoitua.
Toinen uusi kokemus on käynti kesäteatterissa. Olin eilen Voipaalassa katsomassa ”Meijeriä”. Esitys oli parhaiden harrastelijakesäteatteriperinteiden mukaisesti harrastelijamainen kesäteatteriesitys. Taidenautintoa hiukan häiritsi kolea keli, kovat penkit ja nälkä. Noista vaivoista ja vastuksista huolimatta esitys kannatti katsoa.
Yleisesti loppuyhteenvetona haluan lausua, että ennen kokemattomia asioita kannattaa joskus kokeilla, että voi edes sanoa joskus kokeilleensa ennen kokemattomia asioita. Voi olla, että ehkä vielä joskus menen katsomaan jääkiekkoa, jalkapalloa tai peräti hiihtokisoja!

Verovarkaus?

Lueskelen aina välillä muiden blogikirjoituksia. On mielenkiintoista, ja ehkä hyödyllistäkin, tutkailla toistenkin hengentuotteita. Kohdalle osui erään nuorehkon kokoomuslaisen, nimeä en enää muista, kirjoitus verotuksesta. Hänen mielestään verotus on aina varkautta ja piiloverotus vielä törkeämpää varkautta. Varmaan se noin onkin sellaisten mielestä, jotka eivät halua osallistua yhteiskunnan ylläpitoon. Usein nuo samaiset henkilöt ovat kuitenkin kovimmin vaatimassa ja pyytämässä yhteiskunnalta kaikkea mukavaa ja makeaa. Ilmaisena neuvona kerron, että jos on joutunut varkauden kohteeksi, vaikkapa yhteiskunnan taholta, niin kannattaa soittaa yhteiskunnan ylläpitämälle poliisille.
En minäkään veroja rakasta, mutta kylläkin niitä palveluita, joita verovaroin tuotetaan. Ei verotus mitään varkautta ole, vaan ainoa tapa pitää yhteiskuntaa yllä. Eihän meillä olisi tieverkkoa, katuvaloja, kouluja, sairaaloita, vanhainkoteja, urheilukenttiä, armeijaa, poliisia tai mitään muutakaan yhteistä ilman verotusta. Sitäkö kokoomusporvarit haluavat? Lähin senkaltainen elämänmuoto löytynee rautakaudelta tai villistä lännestä. Paluu menneisyyteen sopisikin ilmeisen mainiosti Kokoomuksen seuraavaksi vaalisloganiksi.
Siinä tuo populistinen verovihaaja on oikeassa, että piiloverot ovat pahempia kuin ns. normaalit verot. Piiloverot ovat epäoikeudenmukaisempia, koska ne rasittavat pienituloisia suhteellisesti pahemmin kuin suurituloisia. Juuri tuota linjaahan Kokoomus on ajanut, ja nyt sitten kokoomuslainen siitä kiukuttelee! Veroista voisi kirjoittaa paljonkin, mutta riittäköön tämä tällaisiksi aamuisiksi tuumailuiksi. Toisen kerran lisää. Nyt lähden työharjoitteluun, että saan maksaa veroni.

Aamukonsertti

Nyt kun olen vapaa vuorotyöstä, niin elämänrytmi on muotoutunut melkoisen säännölliseksi. Ajoissa nukkumaan ja ajoissa ylös. Aamulla aikaisin kun herään, niin tavaksi on tullut mennä takapihalle kahvimukin kanssa tupakalle. Etenkin näin kesäisin se on mukavaa. Ilma on raikas, kesäisen lämmin, kostea ruoho tuoksuu ja melkoinen lintujen konsertti soi taustalla. Siinä sitä on mukava istuskella ja heräillä. En ole laskenut, mutta aika paljon eri lintulajeja takapihallamme ja viereisessä metsikössä liikkuu. Lisäksi välillä kolmekin oravaa loikkii peräkanaa puusta puuhun, kuten ovat tehneet jo monena vuotena. Eivät ne edes paljoa pelkääkään, vaan päästävät aivan vierelle. Luontoa on mukava seurata. Tänään en tarjoile tämän kummempaa epistolaa.