Kateutta vain

Tämä kaikki voidaan naurettavan helposti mitätöidä väittämällä pelkäksi kateudeksi, mutta en siltikään voi olla kommentoimatta vuoden 2007 verotilastoa. Tuon tilaston mukaan Suomen 200 suurituloisinta maksoivat veroja varsin vähän. Suurituloisin, reilut 81 miljoonaa ansainnut, maksoi veroa vaivaiset 29 % ja vielä sijalla 200 ollut henkilö noin 2,4 miljoonan tuloista maksoi 30 % veroa. Joitakin poikkeuksia toki oli joukossa. Esimerkiksi Björn Wahlroos 12,2 miljoonan tuloistaan maksoi sentään peräti 35 % ja Jorma Ollila vaivaisesta 9,9 miljoonan tulosta jopa 50 % veroa. Tuosta 200 suurituloisimman joukosta vain 33 henkeä maksoi 35 % tai enemmän veroja.
Tulos selittyy pääomatulojen suosimisella palkkatuloihin nähden. Moni duunari, eläkeläinen tai työtön ottaisi varmaan ansionsa mieluusti pääomatuloina, ja maksaisi vähemmän veroja, jos se olisi mahdollista. Meidän tavisten osana kuitenkin on pitää yhteiskuntaa yllä, jotta hyvätuloiset edes jotenkin pärjäisivät kovassa maailmassa.
Nuo hyvätuloiset, jotka ansionsa voivat ottaa pääomatuloina, eivät myöskään maksa kunnallisveroa. Niinpä esimerkiksi Valintatalon kassaneiti pienestä palkastaan maksaa enemmän kunnan palvelujen ylläpidosta kuin miljoonatuloilla sinnittelevä osinkoveijari. Kunnan palveluita kuitenkin kummatkin tarvitsevat, mutta vain toinen pitää niitä yllä ja toinen elää loisena. Kun duunari tienaa rehellisellä työllään vaikkapa 35 000 euroa vuodessa, niin hän joutuu maksamaan siitä tulosta enemmän veroa kuin nuo miljoonia tienaavat. Mikä tekee pääomatulosta jotenkin parempaa, että sitä saavia pitää erityisesti paapoa? Olisiko ”työväenpuolue” Kokoomuksella joku uskottava vastaus? Tai Kokoomuksen puisto-osasto Vihreillä? Kummallista on myös se, että nuo kotimaiset veropakolaiset pitävät meteliä vähäisistä veroistaan kaikkein eniten, vaikka oikeasti tavallisen duunarin olisi syytä eniten kiukutella veroistaan. Mutta kuten alussa sanoin, tämähän on kaikki vain kateutta. Onhan selvää, että esimerkiksi Björn Wahlroos on ainakin 350 kertaa kyvykkäämpi kuin hänen työläisensä ja siitä luonnollisestikin pitää palkita kepeällä verotuksella.