En voi kuin ihailla Yamahan osaamista. Tuolla firmalla on taito hyppysissä pitää miehet näpeissään. Juuri myin Yamaha Virago- moottoripyöräni ja jo muutaman päivän päästä piti ostaa Yamahan sähkörummut. Piru vie, lienen Yamahan mies lopun elämääni. Armas Viragoni seisoi pari viimeistä vuottansa likimain toimettomana tallissa, joten oli sinällään ihan järkevää myydä se pois. Lohdullista on, että tuo rakas Viragoni pääsi hyvään kotiin, ettei Hänen kohtalonsa jäänyt suuresti huolettamaan. Hän sentään palveli minua monet vuodet uskollisesti. Kauniskin Hän oli. Nyt, monen vuoden haaveilun jälkeen, toteutin unelmani päästä paukuttamaan rumpuja. Osan tuosta Virago-armaasta saamastani hinnasta tuhlasin Yamahan sähkörumpuihin ja loput käytettäneen johonkin hyödylliseen, esimerkiksi jätevesiputken uusintaan. Nyt olen siis onnellinen vanha rumpalipoika. Vielä kun osaisi soittaa.. Jossain lehdessä takavuosina oli otsikko, jossa luki, että rummuttava ihminen ei sammaloidu. Loppuhuipentumana lisään vielä, että Viragoton ihminen ei ole viraton, eikä kaipaa viagraa, jos sillä on rummut.
sunnuntai 2. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Näin se on.
Vain harvat toteutuneet haaveet vastaavat kuvitelmia.
...Arki opettaa.
Oletan ettet sinä siitä rumpusatsistakaan kovin kauan osaa nauttia.
...Ikä opettaa.
Olisit ostanut basson. Basisteista on paljon hauskoja juttuja liikkeellä. Kuin myös poliitikoista. Olisit saanut toisen kärpäsen samalla iskulla.
...Tilastot opettavat.
On kuitenkin upeaa huomata, että osallistut Japanin kuralla olevan teollisuuden tukemiseen noinkin mittavasti.
...Piru vie.
Jätä jätevesiputket .. Tee itsellesi elämä .. opettele Japania.
Mene Yamahalle töihin.
...Piru vie!
Lähetä kommentti