En voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä jotkut jaksavat vouhottaa Karjalan palautuksesta. Uusimman julkisuustempun tekivät muutama liikemies jättäessään Itämeren kaasuputken reitille osuvan kaivoslupahakemuksen, josta he voisivat luopua mikäli Karjalan palautuksesta alettaisiin neuvotella. Kun ei noita haihattelijoita juuri kukaan ota vakavasti, niin sitten koitetaan kiristää. Täytyy sanoa, että kyllä mielikuvitusta riittää noilla hörhöillä. Ei ole tästä maailmasta sellainen ajatus, että Venäjä suostuisi rajojen muutoksiin Suomen osalta. Sehän johtaisi silloin muutoksiin myös muualla naapurimme rajoilla. Aivan turhaa leukojen louskutusta on silloin edes miettiä asiaa. Oleellisinta lienee kuitenkin se, mitä me oikein tekisimme Karjalalla. UPM ja Stora-Enso saisivat ehkä puuta ilman puutulleja, mutta valtiolle jäisi maksumiehen rooli kaiken muun suhteen. Epäilen myös, että monikaan ei halua Suomeen satojentuhansien venäjänkielistä vähemmistöä. Itse asiassa noiden taivaanrannan maalareiden puuhasteluja ei kannattaisi edes kommentoida. Jääköön siis tämä aihe tähän. Nyt lähden Bemikselle viettämään tämän työharjoittelujakson viimeistä päivää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti