Mikäpä sen mukavampaa näin parhaassa keski-iässä kuin muistella nuoruuden sankaritekoja. Tuo ajatus tuli mieleeni kun tänään on Valkeakosken Elävän Musiikin Yhdistyksen, Velmun, 30-vuotisen taipaleen kunniaksi Sulfiittirock kanavan rannalla. Pitää käydä katsomassa tapahtumaa. Olin tuota yhdistystä aikoinani perustamassa, vuonna 1979, ja edelleenkin minulla on tallella jäsenkortti numero 6. Velmu eli tuossa välillä pitkät ajat hiljaiseloa kunnes vanhat parrat taas tarttuivat toimeen Lahden Afan johdolla ja elvyttivät Velmun käymään ja kukkumaan. Hieno juttu, tosi hieno juttu. Tästä olisi hyvä jatkaa. Toivoisin, että nuorempi polvi nyt viitsisi ottaa ohjat käsiinsä ja jatkaa Velmun toimintaa. Äijät vanhenee, mutta rock elää. ”Peltirumpu” soikoon vielä Kemmolassakin.
lauantai 29. elokuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti