Ohi on

Suunnilleen vuosi sitten aloitin kurssin Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa ja nyt se on sitten ohi. Vuosi meni nopsaan, ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Kurssista huolimatta työtä ei ole edelleenkään tiedossa, mutta eipähän kuluneet ansiosidonnaisen päivärahapäivätkään tuona aikana. Ehkä tuo kurssi helpottaa myös työnsaantiani. Ehkä. Toivotaan niin.
Maailma on muuttunut huonompaan suuntaan myös siinä suhteessa, että tänä vuonna koulutuksen aloittavilta nuo ansiosidonnaiset päivärahapäivät kuluvat toisin kuin viime vuonna aloittaneilta. Samaan aikaan kun kauniisti puhutaan koulutuksen ja ammattitaidon ylläpidon ja kehittämisen suuresta merkityksestä, niin läimäistään työttömiä korville sillä, että kouluttautuminen kuluttaakin sitä viittäsataa päivää, jolta ansiosidonnaista päivärahaa maksetaan. Tuollainen kaksinaamainen pelehtiminen on kertakaikkisen surkeaa hölmöilyä päättäjiltämme. Tuollainen on vähintäänkin hölmöilyä, ellei peräti silkkaa typeryyttä. Epäilen vahvasti, että moni työtön harkitsee vastaisuudessa tarkkaan lähteäkö kurssille vai ei. Selvää on, ettei kenenkään ole mitään järkeä mennä ainakaan sellaiseen koulutukseen, josta työllistymisen todennäköisyys on olematon. Mieluummin makaa kotona, kuin kuluttaa aikaansa turhassa näennäiskoulutuksessa, koska se viisisataa ansiosidonnaista päivää kuitenkin kuluu koko ajan. Ja päättäjien mielestä kouluttautumista pitää kannustaa.. Enkö vain ymmärrä päättäjien logiikkaa vai ovatko he täysin pihalla elävästä elämästä?