Jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden merkitystä ei huomaa ennen kuin ne jostain syystä puuttuvat. Tuon vanhan totuuden havaitsin taas konkreettisesti viikonvaihteen aikana. Vanha uskollisesti palvellut tietokoneeni uupui pitkään jatkuneen raskaan työtaakkansa alle ja nyt Hän on päässyt ansaitsemaansa lepoon. Uuden ostoon ei ole rahaa, mutta onneksi on tämä ikivanha läppäri. Nyt siis pitää koittaa pärjätä tällä. Onneksi on veronpalautuksia tulossa.
Oli todella outoa olla pari päivää ilman nettiä, sähköpostia ja muutakaan nykyteknologian mahdollistamaa toimintaa. Kuinka me pärjäsimmekään ennen tietokoneaikaa? Mitä me teimme parikymmentä vuotta sitten?
maanantai 13. syyskuuta 2010
Kuinkas ennen?
Lähettänyt HooAsikainen klo 08:37
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tee niin kuin minä :
Luen teksti-TV:sta mitä maailmalla on tapahtunut ja katselen parvekkeelta miten Suomella menee.
Pelkkää murhetta molemmilla kanavilla.
Lähetä kommentti