Kuitu käymään heti

Tämän päivän Aamulehden juttu ei anna kovin positiivista kuvaa Kuitu Finlandin uudelleen käynnistämisen mahdollisuuksista. Näyttää siltä, että valtiovallan taholta ei löydy riittävää ymmärrystä asian vakavuudelle. Ei ilmeisestikään ymmärretä kokonaisuutta, edes euroissa mitattuna. Valtiovallan hyppysissä olevat Finnvera ja Suomen Teollisuussijoitus voisivat halutessaan puuttuvan muutaman miljoonan lainoituksen järjestää, ja siinä asiassa ministeri Pekkarisen ymmärrys ja tahto lienevät avainasemassa. Lehtitietojen mukaan eniten arveluttaa ympäristökysymykset. Paikkakunnan tulevaisuus ja ihmisten toimeentulo näyttäisi olevan vähemmän merkityksellisiä. Tehdasalueen maaperä ja ympäristö on saastunut ja sen puhdistuskustannukset lienevät useiden kymmenien miljoonien luokkaa. Tuo ongelma on kuitenkin olemassa riippumatta siitä, käykö tehdas vai ei. Ongelman poistaminen olisi yhteiskunnalle halvempaa tehtaan käydessä. Silloin kustannuksista vastaisi tehdas. Jos tehdas ei käy, kustannukset lankeavat joko kaupungille tai valtiolle.
Reilun vuoden kuluttua on vaarana, että suuri joukko entisiä Kuidun duunareita putoaa pois ansiosidonnaiselta päivärahalta. Se tarkoittaa heille henkilökohtaista katastrofia esim. asunnon pakkomyynnin muodossa. Turhaa omantunnon silittelyä on puhua korvaavien työpaikkojen tulosta. Korvaavaa työtä nyt ei vain yksinkertaisesti ole, eikä näillä näkymin ole tulossakaan. Se tarkoittaa kaupungille vielä entuudestaan pienenevää verokertymää ja säästökuuria. Jos käy niin, että valtiovallan taholta ei puuttuvaa paria miljoonaa löydy, niin voisiko se löytyä kaupungilta? Jos kaupunki tarvittavan summan lainaisi, niin Kuitu lähtisi käymään ja parisataa ihmistä työllistyisi. Kuitu maksaisi lainan takaisin ja työllistyneet maksaisivat enemmän veroja kaupungille. Riskeistä huolimatta tuo tuntuisi minusta järkevältä sijoitukselta, kun vaihtoehtona on pienenevät verotulot, vähenevä asukasmäärä, kasvavat toimeentulotukimenot ja mahdolliset jättimäiset ympäristön puhdistuskustannukset. Päätös tuosta pitäisi tehdä pian. Talvi tulee ja aika loppuu. Nyt tarvitaan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta.

BB-nerot

Olihan tämä nyt toki yleisesti tiedossakin, että Big Brother- taloon pyrkijät ja päässeet eivät ole ainakaan niitä ihan Mensan jäseniksi kelpaavia. Taas kerran tuo jo entuudestaankin vankka näkemykseni sai vahvistuksen, kun BB-kilpailija Kätlin loihe lausumaan, että ”Filippiinit sijaitsee jossain kylmässä, ehkä Grönlannissa". Tuo järjen jättiläinen arveli myöskin, että ”asukkaita Filippiineillä on varmaan vähemmän kuin Suomessa". Eihän tuollaisten lausumien toki pitäisi yllättää, koska eihän kukaan täysjärkinen BB-taloon edes pyri. Turha siksi kai on odottaakaan kilpailijoilta suurta sivistystä, mutta edes vähäisiä perustietoja maailmasta olisin uskonut löytyvän. Mitähän heidän päässään oikein liikkuu? Biletys? Seiskan etusivu? Ei mitään? Ameriikassahan tällainen tietämättömyys on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta että täällä sivistysvaltio Suomessakin.
Koulutoimen olisi nyt kyllä syytä vakavasti pohtia, mikä on mennyt pieleen opetuksen perille menossa.

Oikeaan suuntaan, vasemmalle

Aiemmin olen usein arvostellut demareiden edesottamuksia, mutta nyt on pakko vaihteeksi kehua heitä. Näyttää siltä, että demareilta löytyy ihan järkeviä, jopa vasemmistolaisuuteen vivahtavia ajatuksia. Voi tietysti olla, että se johtuu vain oppositioasemasta.
Demarit haluavat nostaa pääomaveron 30 prosenttiin, jolla saataisiin valtion kassaan noin sata miljoonaa euroa lisää verotuloja. Kannatan lämpimästi tuota ajatusta. Valtio tarvitsee lisää tuloja edes jonkinlaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. On myös oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymys miten eri tulolajeja kohdellaan verotuksessa. Ei saa olla niin, että jo entuudestaan hyväosaisia pääomatulojen saajia paapotaan kepeällä verotuksella työllään elävien kustannuksella. Meillä ei ole varaa vapaamatkustajiin ja siksi kaikkia tuloja tulisi kohdella samoin perustein, progressiivisesti, kuten työtulojakin.
Olisi myös syytä palauttaa varallisuusvero. Sillä saisimme kerrytettyä valtiolle vähintään toiset sata miljoonaa. Jo riittää hyväosaisten hyysääminen. Köyhienkin olisi jo aika saada jotain.

Oppia Saksasta

Suomessa voitaisiin ottaa oppia saksalaisen autonvalmistajan BMW:n aikeista kytkeä johtajiensa palkat duunareiden palkkoihin. Tavoitteena on se, ettei johtajien ja työntekijöiden palkkaero kasva entisestään, vaan palkkojen suhde säilyy nykyisellään. Kokoonpanolinjalla työskentelevä BMW:n duunari tienaa keskimäärin 40 000 euroa vuodessa ja johtoryhmän jäsen saa noin miljoona euroa vuodessa. On sitä siinäkin jo palkkaeroa kerrakseen, eikä sitä ole syytä ainakaan enempää kasvattaa. En jaksa uskoa, että kukaan johtaja voi olla 25 kertaa älykkäämpi, osaavampi tai muuten vain korvaamattomampi työntekijään verrattuna. Ei ole pelkkä fraasi, että yrityksen tulosta eivät tee johtajat vaan työntekijät.
Hieno signaali Saksanmaalta pohjatonta ahneutta vastaan. Milloinkohan kuulemme vastaavista aikeista Fortumin, Nokian, UPM:n, StoraEnson tai muiden suurten firmojen tahoilta?

Kasvusuunta

Syyskuun tilaston mukaan Valkeakosken työttömyysaste on 15,1%, Pirkanmaan huonoin. Mitään yllättävää tuossa ei ole kun muistaa Kuidun konkurssin, UPM:n tylyt ratkaisut ja muut reaalikapitalismin tarjoamat ikävät uutiset. En yllättyne myöskään siitä, että lähitulevaisuudessa kaupunkimme työttömyys tullee kohoamaan lähelle 20 prosenttia. Siinä vaiheessa kaupungin taloutta joudutaan miettimään oikein todella tarkkaan, kun jo nykyisinkin on rahan riittämisessä riittämiin vaikeuksia. Aivan oma lukunsa on se, mitä työttömyys merkitsee työttömille itselleen ja heidän perheilleen tulojen pudotessa rajusti. Nyt kuitenkin mietin asiaa koko kaupungin kannalta.
Tulevaisuudessa, jos ja kun viidennes kaupungin työväestöstä on työttömänä, niin se tarkoittaa melkoisen isoa pudotusta verotuloihin. Vielä suurempi verotulojen pudotus on odotettavissa silloin, kun työttömiä alkaa joukkomitassa putoilemaan pois ansiosidonnaiselta päivärahalta. Jo nyt maksamme valtiolle pyöreästi puoli miljoonaa euroa vuodessa siksi, että ihmisiä on pudonnut pois ansiosidonnaiselta päivärahalta. Mikä se summa tuleekaan olemaan tulevaisuudessa, jos ei mitään tehdä? Lisäksi toimeentulotukimenot ovat kasvaneet rajusti, ja kasvanevat jatkossakin. Nyt olisi taloudellisesti järkevää panostaa siihen, että ihmiset pysyisivät ansiosidonnaisen päivärahan piirissä. Se tarkoittaa reilua lisäämistä kaupungin työllistämien henkilöiden määrään. Monen päättäjän mielestä se kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta enpä sen tilalle ole kuullut heidän unelmia ja toivoa kummempia keinoja tarjoavan. Vaikka kuulostaakin fraasilta, niin satsaus tähän päivään voi olla huomisen säästöä. Unelma- ja Toivo-päättäjät ovat tuon fraasin kyllä hyvin omaksuneet puheidensa sisällöksi, mutta käytännön sovellukset antavat vielä odottaa itseään. Toivottavasti ei enää kauaa, koska aika voi loppua kesken.

Nollamuisti

Poliitikkojen ja kansanedustajien maine kansalaisten mielikuvissa ei ole niitä kaikkein parhaimpia, enkä sitä ihmettele katsellessani joidenkin kansanedustajien tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Kansanedustaja Pertti Salovaara sai kuulla Iltalehdeltä olevansa eduskunnan lakivaliokunnan jäsen kuuluttuaan kuukauden verran kyseiseen valiokuntaan. Valiokunnan kokouksiin hän ei tietenkään osallistunut. Voi rähmä! Miten tuo voi olla mahdollista? Itse olen pienen ikäni touhunnut kaikenlaisissa luottamustehtävissä, mutta koskaan minulle ei ole ollut epäselvää mihin kuulun. Kokouksiinkin olen kohtalaisen ahkerasti osallistunut. Väistämättä tuleekin mieleen kysymys miten vakavasti arvon kansanedustaja suhtautuu toimeensa ja että onko eduskunta oikea paikka Salovaaralle? Tuollaisella teinimäisellä touhulla hän pilaa muidenkin maineen. Useimmat kansanedustajat sentään suhtautuvat varsin vakavasti työhönsä. Nyt sitten äänestäjät mollaavat kaikkia poliitikkoja, kun ensin ovat valinneet edustajikseen kaikenlaisia mukavia tyyppejä ja miellyttäviä radioääniä. Kyllä suurimman vastuun kantajiksi moisista mokista kuuluvat äänestäjät itse, hehän valinnat tekevät. Virhevalinnoista voisi toki oppiakin, ettei sitten tarvitsisi katua.

Kielitaitoa tarvitaan

Hetken jo epäilin, ettei työministeri Sinnemäellä ole juuri mitään näkemyksiä työllisyyden hoidon ongelmista tai ylipäätään työelämästä. Olin väärässä. Ministeri on saanut ahaa-elämyksen ja päätynyt toteamaan, että ulkomaisilta työntekijöiltä vaaditaan liian hyvää suomen kielen taitoa. Sinnemäen mukaan suomalaisyritysten ja julkisen sektorin pitäisi hyväksyä se, että ihmiset voivat työskennellä Suomessa, vaikka he eivät osaisi suomea eivätkä ruotsia. Ministerin mielestä englannin ja omaan työhön liittyvän sanaston pitäisi riittää, ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia harjoittelupaikkoihin pitäisi parantaa ja helpottaa ulkomaalaisten työntekijöiden puolisoiden ja perheiden asettumista Suomeen.
Vaikka olenkin tottunut siihen, ettei noilta norsunluutorneissa eläviltä ministereiltämme mitään arkitodellisuuteen järjellisesti kytkeytyviä aivoituksia julkisuuteen ilmaannukaan, niin kyllä tuo viherministerin näkemys kielitaidon tarpeellisuudesta tuntuu vähintäänkin eksoottiselta.
Mielestäni etenkin palveluammateissa ja hoitoalalla hyvä suomen kielen taito on ehdoton välttämättömyys. Jos sellaista ei ole, on vaarana sattua vakaviakin vahinkoja. Myös teollisuudessa ja tuotannollisessa toiminnassa yleensäkin on kielitaidottoman vaikea työskennellä täysipainoisesti, turvallisesti ja vahinkoja aiheuttamatta. On typerää olettaa ja kohtuutonta vaatia, että suomalaiset duunarit ja tänne töihin tulevat ulkolaiset osaisivat englantia niin hyvin, että pärjäisivät sillä keskenään. Maassa maan tavalla ja maan kielellä. Itse en voisi kuvitellakaan työskenteleväni ulkomailla ilman riittävää kielitaitoa. Ministerin olisikin syytä edes hivenen tutustua elävään elämään ja arkeen työpaikoilla. Sinänsä on positiivista, että ministerillä on ajatuksia. Toivonkin Sinnemäen myös jatkossa saavan ahaa-elämyksiä ja huolestuvan myös suomalaisten duunareiden työ- ja harjoittelupaikoista ja toimeentulosta.